Plug and play

Tänä syksynä on ollut kiire. Nyt kun kiire on hellittänyt ja stressitaso pikkuhiljaa normalisoitunut, tuntuu siltä että ainakin yksi vuodenaika on eletty pikakelauksella.

Etätyöpäivien vähetessä ja kiireen kasvaessa unohdin blogin lisäksi myös uudehkon ystäväni, jota en ole teille esitellyt. Tänä viikonloppuna kohtasimme kuitenkin Pojan suosiollisella avustuksella uudestaan ja epäilen että treffailutahtimme tästä vielä kiihtyy.

Pohjustuksena sanottakoon, etten ole koskaan erityisemmin pitänyt anaaliseksistä. Pojan kanssa harjoitellessa saadut järisyttävät orgasmitkaan eivät ole saaneet minua muuttamaan kantaani täysin. Yksi pääsyy omalle vastahakoisuudelleni on se, että kärsivällisestä lämmittelystä ja runsaasta liukuvoiteesta huolimatta toimitus ennen pitkää sattuu tai vähintäänkin alkaa tuntua epämiellyttävältä.

Luotan kuitenkin siihen, että tässäkin asiassa harjoitus tekee ennen pitkää mestarin. Tämä mielessäni ja 4S tukenani aloitin (ja sittemmin itselleni niin ominaiseen tapaan myös unohdin täysin) anaalitapin säännöllisemmän käytön, ihan itsekseni ja muuten vain. Kotona tappi ahterissa oleskelu onnistuikin hienosti, mutta valitettavasti silloinen tappi ei ollut muotoilultaan paras mahdollinen, eikä tahtonut pysyä paikoillaan esimerkiksi kävellessä. Tästä muistoksi jäi eräskin ikimuistoinen kävelyretki, joka piti keskeyttää piipahduksella porttikongiin tippumaisillaan olleen tapin pelastamiseksi. Nyt jo naurattaa, silloin ei todellakaan naurattanut.

Asiaan perehdyttyäni ja muiden kokemuksista luettuani löysin kaksi tappia, jotka soveltuvat muotonsa puolesta paremmin myös retkeilykäyttöön. Doc Johnson Smooth Classic Medium vaikutti kuitenkin omiin silmiini hieman teräväkärkiseltä, joten ostin lempeämmältä näyttävän Tantus Ryderin. Minut tunteville ei liene yllätys, että Doc Johnsonin löytäminen Suomen kamaralta on huomattavasti helpompaa, Ryder taisi matkata tyköni Saksasta asti.

Tantus itse väittää, että Ryder sopii hyvin myös aloittelijoille. Minun täytyy sitten olla täysi noviisi, sillä Ryder on kokonsa puolesta aika lailla siinä rajoilla ettei tapin paikoilleen asettaminen vaadi pitkää lämmittelyä tai valmistautumista, liukkaria kyllä kuluu reilusti. Odotusten mukaisesti tappi kuitenkin pysyy paikoillaan ja on miellyttävä käyttää.

Kuten sanottua, Ryder päätyi hyvistä ominaisuuksistaan huolimatta hetkeksi aikaa paitsioon. Nyt jatkamme yhteisharjoituksia uusin voimin. Pidän ehdottoman hyvänä merkkinä sitä, että tällä hetkellä treenikauden aloittamisessa epämiellyttävintä on sisäisen jukeboksin jatkuvasti soittama Riders on the Storm.

Pretentious, moi?

Olen varmasti täälläkin huudellut kovaan ääneen siitä, kuinka minulla ei ole lainkaan fetissejä. Perinteiset nahka, kumi, PVC, kengät ja niin edelleen eivät viehätä juurikaan. Nahan tuoksu on kyllä samalla tavalla miellyttävä kuin esimerkiksi sateen tuoksu, mutta rehellisesti sanottuna kunnon sadesää on mielestäni nahkahousuja huomattavasti eroottisempi ilmiö.

Olen tässä kuitenkin yhdessä Pojan kanssa viime aikoina joutunut myöntämään, että jos perfektionismi tai ehkä jopa tietynlainen elitismi voidaan laskea fetissiksi, olemme molemmat korkeimman asteen fetisistejä. Huonoja tai jollain tavalla mielikuvaan verrattuna vääränlaisia välineitä ei yksinkertaisesti voi sietää, koska ne pilaavat tunnelman saman tien. Juuri oikeanlaiset sen sijaan ovat jo itsessään puoli voittoa.

Niistä klassisista mieltymyksistä poiketen oma sydämeni kuitenkin sykkii ennen kaikkea luonnonmateriaaleille. Pyykkipoikien on oltava puisia ja köyden mielellään juuttia tai hamppua, vaikka pidin hamppuköysien hehkuttamista aluksi vähän teennäisenä. Täälläkin kuvissa vilahdellut Claes Ohlsonin ankkuriköysi on kuitenkin muutamien kokeilujen jälkeen jäänyt kaappiin, sen kiiltävän valkoinen pinta kun ei miellytä kummankaan esteettistä silmää.

Vaatteissakin puuvilla ja villa ovat aika ehdottomia, vaikkakin erinäisissä alushepenissä muut materiaalit vievät voiton. Niidenkin kohdalla voi nipottaa, olo kun vaan tuntuu paremmalta Ragon metallipidikkeisessä sukkanauhaliivissä kuin pelkäksi koristeeksi tarkoitetussa markettiversiossa, jonka muovipidikkeet luovuttavat parhaimmillaan jo kiinnitysvaiheessa.

Kulissien pitää siis olla kunnossa, eikä meidän talouteemme osteta edes tarjoilukauhoja puhtaasti pragmaattisin perustein. On muuten näin sivumennen sanottuna varmasti vähintään yhtä kallis harrastus kuin mittatilauksena hankitut latexvaatteet.

Toecurlin' fun

BDSM-pornossa esiintyy lähes poikkeuksetta ennemmin tai myöhemmin Hitachi Magic Wand ja sen ensimmäisestä hipaisusta lähtien voihkinnan äänenvoimakkuus ja -korkeus nousee huomattavasti. Kuinka epäaitoa ja amatöörimäistä liiottelua, ajattelin. No en ajattele enää.

Magic Wand on luonnollisesti yhdysvaltalaisena tuotteena surullisen epäsopiva suomalaisen pistorasian ja sähköverkon jännitteen kanssa. Vastaavalta vaikuttavia verkkovirralla toimivia hierontalaitteita löytyy myös Euroopasta, mutta koska täällä Hitachi on ehdottomasti vain ja ainoastaan pornokauppakamaa, herättivät kopiot pieniä epäilyjä. Lisäksi olemme Pojan kanssa samanlaisia hifistelijöitä, joille kelpaa vain se paras jos se jossain on tullut vastaan. Hitachi oli siis saatava, ja jollain tapaa suomalaiseen ympäristöön sovitettava.

Olimmekin kovin tyytyväisiä, että nettikaupasta tilattuna laitteen mukana tuli muuntaja, jolla jänniteongelma ratkesi. Koska kyseessä oli brittiläinen pulju, vaadittiin muuntajan ja pistorasian väliin vielä sovitin, joka onneksi sekin tuli samaan syssyyn. Aika koominen yhdistelmä tämä on, onneksi meillä ei asu sähköinsinöörejä. Kaiken hyvän lisäksi Hitachin oma johto ei ole kauhean pitkä, joten kuvaan astuu ainakin meillä mukaan vielä jatkojohto. Estetiikka on siis huipussaan.



Onneksi näitä esteettisiä epäkohtia on vaikeaa huomata siinä vaiheessa kun laitteen käynnistää, ellei osaa laueta silmät auki. En ole koskaan lauennut niin äänekkäästi ja yllättäen kuin Hitachin ystävällisellä avustuksella. Olen tosin aika nirso laukeamaan ja vaadin yleensä pitkällistä ja juuri sopivaa huomiota, jotta orgasmi ylipäätään ehtii kasvaa muuksi kuin "tuntuu paremmalta, tuntuu paremmalta, ei tunnu enää paremmalta" -tyyppiseksi aallonharjaksi. Hitachi on kuitenkin niin armoton, säälimätön, väsymätön ja tehokas väline, että asia on yllättävän nopeasti hoidettu. Ja hyvä niin, koska näinkin tehokkaaseen värinään epäilemättä myös turtuu varsin nopeasti, ellei laitetta sammuta välillä.

Plussaa Hitachi saa minulta myös siitä, että supervoimakkaan värinän ja valtavan pään ansiosta sillä on mahdollista yhdistää koko vulvan kiihottaminen klitoriksen pärisyttelyyn. Yhdynnän ohessa käytettynä laite muuten värisyttää muutakin kuin vulvan aluetta, mikä on Pojan mielestä aika lailla OK. Eikä siinä vielä kaikki!



Luonnollisesti tähän ihmelaitteeseen saa myös lisäosia ja niistä yksi muutti meille yhdessä Hitachin kanssa. Ehkä pelottavimman näköinen omistamistani seksileluista, mutta tämän näppärän "pienen" hupun ansiosta ne samaiset värinät leviävät näppärästi myös G-pisteen tuntumaan. Viimeistään tässä vaiheessa suukapulalle tulee varmasti käyttöä. (Terveisiä naapureille!)

Poika aloitti jo ennen laitteen saapumista välittömän tuotekehittelyn sen tiimoilta, kuinka saa köytettyä vehkeen minuun kiinni, tähän mennessä lievästi muokattu Shibari You Can Usen Strap-on Harness on osoittautunut varsin toimivaksi. Ainoa ongelma on se, että tällainen niin sanotusti hands free -ratkaisu tarkoittaa, ettei mikään paina Hitachia napakasti minua vasten, kuten haluaisin. Näppäränä apinansukuisena huomasin kuitenkin että saan Hitachin päästä varpailla kiinni. Toimitusta häiritsee vain se, että omat sormeni ja varpaani vääntyvät laukeamisen hetkellä kuvassa näkyvään, aina yhtä viehättävään Claw of Death -asentoon.



Jotain laiteromanssistani kertonee se, että tämän tekstin kirjoittaminen sai minut ikävöimään Hitachia jo kovasti. Pitäisiköhän sittenkin ottaa vielä yksi testikierros ..

Word to the wise

Käytännön vinkki: viimeistään Hitachi Magic Wandia ostaessa kannattaa tarkistaa, että taloudesta löytyy myös tehokas ja käyttömukavuudeltaan huippuluokkaa oleva suukapula.

Kiitätte minua sitten myöhemmin.

PS. Ei hätää, aiheeseen palataan heti kun veri kiertää taas päässä asti.

Pärinäpoika ja sen surinasussu

Vaikka olenkin vankasti sitä mieltä ettei muun maailman tarvitse osallistua minun pervoiluni toteuttamiseen, on julkisessa leikkimisessä minunkin mielestäni sitä jotain. Siis sellaisessa, jossa jutun jujuna nimenomaan on ettei kukaan muu tiedä mitä tapahtuu.

Tähän asti ongelmaksi on muodostunut se, että stimulointi julkisilla paikoilla on ollut makuuni vähän turhankin julkista. Kaukosäätimellisiä leluja on etsimisestä huolimatta tullut vastaan vähänlaisesti, ja klittaperhoset ovat paitsi (mielestäni) rumia ja epämukavan oloisia, myös melko kuhmuraisia ja yksinkertaisesti suuria vaatteiden alla pidettäväksi.

Olin oikeastaan jo luopunut koko ajatuksesta, kun pornokauppareissulla törmäsimme Pojan kanssa Shots Toysin kauko-ohjattavaan munaan. Ainakin meidän lähikaupassamme oli myynnissä astetta pienempi versio kuin valmistajan sivuilta löytyvä, ja sain agitoitua Pojan ostamaan minimallin. Olen itse ehdottoman tyytyväinen munan pieneen kokoon, sillä sen ollessa poissa päältä koko asian voi oikeastaan unohtaa. Kooltaan muna on ehkä Fun Factoryn Teneo Unon luokkaa, eikä sisältämästään kuudesta paristosta huolimatta tunnu erityisen raskaalta.

Lelun tarjoamia 10 eri värinää testaillessa kämmenellä alkoi jo vähän pelottaa, mutta varsinaisessa käytössä perusväristykset tuntuvat jopa vähän tylsiltä. Pientä miinusta munalle antaisinkin siitä, että se kytkeytyy päälle aina samaan asentoon eikä siis "muista", mitä värinää on viimeksi käytetty. Simppelin ja pienen kaukosäätimen varjopuoli on se, että ohjelmat on selattava läpi yksi kerrallaan. Poika on toki näppäräsormisena opetellut jo ulkoa, monesko ohjelmanumero on tehokkain ..



Lelun mukana tulleet paristot olivat tietenkin jo valmiiksi vähän väsyneitä, mutta uudet ovat kestäneet jo muutaman ulkoilukerran varsin mallikkaasti. Kelloparistot varsinkin kannattaa ottaa pois lelusta käyttökertojen välillä, etteivät pääse itsekseen purkautumaan! Muna lämpenee käytössä jonkin verran, minkä vuoksi se ei erityisen pitkään ole yhdellä kertaa ollut päällä. Poika suunnitteli jo jonkinlaista TM-henkistä kuivatestausta, eli jättävänsä munan pörisemään pöydälle yksinään puoleksi tunniksi jotta voisi tarkistaa paljonko se oikeasti lämpenee.

Vesitiiviiksi kehuttu laite on tähän mennessä pitänyt lupauksensa, puhdistaminen pikaisesti juoksevan veden alla on toiminut ihan mukavasti. Saumakohtaan tosin jää helposti vähän matkamuistoja, mutta ne saa pyyhkäistyä vaikka paperilla aika näppärästi.

Yksinään käytettynä muna ei riitä kiihottamaan ainakaan minua laukeamiseen saakka, mutta pitää kyllä otollisina hetkinä käytettynä ne olennaiset asiat tehokkaasti mielessä koko illan ajan.

Enjoy the sound of Cleaning Women

CW01, CW02, CW03 ja CW04 sen tietävät: pyykinkuivaustelineen käyttäminen vain pyykin kuivaamiseen on todella rajoittunutta. Taloutemme kuivaustelineet (kyllä, niitä on useampi) päättivät muutama viikko takaperin yksissä tuumin muistuttaa minua tästä tosiasiasta hajoamalla käsiini kun yritin ripustaa pyykkiä kuivumaan.

Kun yksi pyykinkuivaustelineen orsista päätti tippua irti pilaten tarkan kuivauskuvioni, ensireaktioni oli epäuskoinen tuijotus ja ensiajatukseni painokelvoton. Onnettoman orren toisen, sitkeämmin kiinnittyneen pään irroittamisen jälkeen seurasi ajatus numero kaksi: "Hmm."

Luonnollisesti säilytin irronneen teräslangan ja esittelin sen Pojalle tämän palatessa töistä todisteena jälleen yhdestä aivan valtavan ihanasta päivästä. Kerroin myös langan heiluttelusta heränneen ajatukseni, joka oli tullut Pojalle itselleenkin mieleen saman tien.

Nyt langan päästyä ensimmäistä kertaa piiskauskäyttöön voin tiivistää sen ominaisuudet yhdellä sanalla, ai. En ole aivan varma miksi kuvittelin että vaikken pidä terävästä kivusta, olisi teräslanka jotenkin salaa tosi siisti. No ei ole. Sattuu pirusti ja hellemmätkin lyönnit tuntuvat siltä kuin iholle nousisi vähintään sentin korkuinen juova. Tällä saisi varmaan halutessaan aika pahaa jälkeä aikaan ja ihon rikki. Myönnettävä on, että ihoon jääneiden juovien hipeltely on kyllä oudon kiehtovaa.

Koivuniemen herra ei ole meidän makuuhuoneessamme koskaan vieraillut, en siis osaa sanoa miten taipuisa ja muovilla päällystetty teräslanka eroaa perstuntumaltaan perinteisemmistä vitsoista. Vertailukohtana käytetty bambu-kukkake tuntui kuitenkin vähän teräslankaa köykäisemmältä välineeltä ja ontto puu jakoi iskun epätasaisemmin pakaroiden välillä. Lievää tuotekehittelyä vaatii vielä saada hiottua epätasaiset päät vähemmän vaarallisiksi ja ehkä myös lyhentää lankaa, jolla on nykypituudessaan taipumus lyödä Poikaa kyynärvarteen (mikä on minusta sille kyllä ihan oikein).

En nyt tietenkään halua yllyttää ketään nylkemään pyykinkuivaustelinettään. Sanonpahan vaan että jos sellaisesta syystä tai toisesta aika jättää, huonomminkin voi osia käyttää.

Doctor Jennings, I presume?

Ei, emme ole saaneet sitä reissusta ostettua Jenningsiä vieläkään kuvattua. Kuvareportaasia siis kenties myöhemmin, en malta enää pitää suutani kiinni tästä aiheesta (pun intended)! Äkkinäinen ehkä arvaakin jo kuluneen ajan määrästä, ettemme aivan varauksetta rakastuneet ko. kapistukseen pikaisen kokeilemisen perusteella.

Mikä Jenningsissä sitten mättää, jos ei lasketa niitä ilmeisiä kauhuleffaviboja?

Järkevänä kuluttajana otin asiasta tarkemmin selvää vasta sen jälkeen, kun gag oli jo meille kotiutunut. Nyt voin siis kertoa teille, että Jenningsin toimivuus riippuu hyvin paljon kantajansa suun muodosta ja koosta, eikä kokeilematta voi kuin arvailla, kuuluuko siihen ihmisryhmään jolla gag toimii vai siihen jolla se ei toimi. Itse kuulun valitettavasti ainakin näin ensituntumalta siihen jälkimmäiseen ryhmään.

Epäilen, että ongelmia tulee enemmän suun ja hampaiden muodosta kuin niinkään kumpienkaan koosta, ehkä koska en halua myöntää olevani niin suurisuinen kuin väitetään. Ongelma omalla kohdallani ainakin (ja tutkimusteni perusteella myös monella muulla) on se, ettei gag pysy tukevasti suussa. Käytännössä Jenningsiä joutuu minun suussani tukemaan jatkuvasti kädellä, ellei sitä saa sidottua jollain ilveellä kiinni.

Ehkä juuri tästä syystä esimerkiksi lääkärileikkeihin erikoistunut MedicalToys myy jo valmiiksi hihnotettuja Jenningsejä. Siis tällaisia (kuva MedicalToys):



Hihnaversio saattaisi toimia paremmin, mutta täytyy kyllä myöntää että kylmä metalli hampaita vasten tuntuu aika pelottavalta. Vaikka siis omaan Jenningsiimme pysyvämmän kiinnitysratkaisun löytäisimmekin, siitä tuskin tulee erityisen suosittu kapistus tässä taloudessa. Puhumattakaan siitä, että luotettavan oloisesta ostopaikasta ja kohtuullisesta hintalapusta huolimatta gagin hammastus antoi periksi heti ensiyrittämällä, mikä ei sekään ole omiaan herättämään luottamusta.

Kaiken kaikkiaan siis melkoinen antikliimaksi koko herra Jennings, vaikka gaginsa kuvissa hienolta näyttääkin. Tämän olisin ehkä tiennyt, jos olisin lukenut tuolla ylempänä linkittämäni Devus.comin wiki-artikkelin aiheesta. Tehdään ne läksyt ennen shoppailua!

Matkamuistonsa kullakin

Sitkeästä flunssasta huolimatta on kai aika kirjoittaa minilomastamme ennen kuin se ehtii unohtua kokonaan. Pako arjesta tuli kyllä tarpeeseen ja matkakohteessa olisi viihtynyt pidempäänkin, kateeksi käy siellä pysyvästi asuvaa majoittajaamme!

Sanoinkin jo, ettei paikallinen tarjonta aivan vastannut (ehkä turhankin korkeita) odotuksiamme. Paikalliset peruspornokaupat eivät tarjonnaltaan olleet tuttua ja turvallista lähipornokauppaamme laajempia. Asiakaskunta sen sijaan oli yllättävänkin erinäköistä - itse olimme tietenkin liikkeellä iltapäivällä, ja muutaman kerran vastaan tuli lounastuntiaan viettäviä liikemiehiä tummissa puvuissa.

Varsinaisten fetish-kauppojen tarjonta oli puolestaan meille turhan lateksipainotteista, lateksi ja kumi kun eivät materiaaleina kumpaakaan erityisesti kiihota. Myyjät olivat kyllä oikein ystävällisiä ja tunnelma kovinkin rento, myönnettäköön että vähän epäilytti astua ensimmäiseen putiikkiin sisälle ovenpielessä olleen ovikellon soittamisen jälkeen.

Matkabudjetin koko rajoitti myös omalta osaltaan matkamuistojen ostelemista, mutta jotain sentään tarttui mukaan. Valitettavasti ostettua Jenningsin suukapulaa ei vielä ole kokeiltu, yskän hellittämistä odotellessa ..

Kyseinen gag aiheutti monta mielenkiintoista tilannetta reissun aikana. Aluksi suunnittelimme pienemmän version ostamista, mutta liikkeen myyjä suositteli sitten kuitenkin ihan aikuisten kokoa kun olin ensin saanut malliksi avata suutani. Olen siis ilmeisesti ihan todistettavan suurisuinen!

Ostospäivän iltana suuntasimme baariin, jonka ovella törmäsimme laukkutarkastukseen. Poika sai sitten selitellä, mikä ihmeen vekotin laukkunsa pohjalta löytyy. Portsarin kommentit "This does not look like a very nice contraption." ja kysymykset "Tell me, what do they call a person like you?" naurattavat näin jälkikäteen, mutta sillä hetkellä halusin ainakin itse lähinnä vajota maan alle. Mitä tästä opimme, vie epäilyttävät ostoksesi jemmaan ennen kaupungin yöhön suunnistamista!

Jenningsin kokeilemista odottelen innokkaana, toisen mukaan tarttuneen välineen sen sijaan toivon pysyvän käyttämättömänä mahdollisimman pitkään. Turvasakset mahdollistavat kuitenkin sitomisen viemisen vähän pidemmälle turvallisesti, oli jo aikakin että nämä saatiin ostettua. Sakset olivat muuten tuossa edellämainitussa laukkutarkastustilanteessa omassa käsilaukussani jemmassa, eikä ovinainen onneksi edes huomannut niitä.

Jos rahaa olisi huomattavasti enemmän, olisi mukaan varmasti tarttunut kaikenlaista korseteista lähtien (oma korsettiprojektini kaatui jo metalliluiden löytämisen vaikeuteen, ehkä sitten joskus ..). On vähän harmillista, että näissä asioissa vaihtoehtoja tuntuu olevan kaksi: halpa, muovinen ja huono tai parhaista materiaaleista käsin tehty ja järjettömän kallis. Halpaa ei kannata ostaa ja kalliiseen ei ole varaa. Maailma kaipaa lisää keskihintaista ja kohtuulaatuista pervosälää!

Seksi ilman likaa on kuin ruoka ilman suolaa.

Tehokasta työntekoa vältellessäni törmäsin tänään uutiseen, jonka mukaan Philips tuo markkinoille pariskunnille tarkoitettuja leluja. Tarkalleen ottaen kyseessä on Tekniikka&Talous-lehden mukaan "parisuhteen hoitamiseen tarkoitettu 'sensual massager' -hierontatuote". Siis vibraattori. Voitaisiinko puhua asioista niiden oikeilla nimillä?

Artikkelissa kerrotaan uutuustuotteiden kohderyhmästä: "Tavoiteltuihin asiakkaisiin kuuluvat erityisesti pariskunnat ja esimerkiksi ihmiset, jotka ovat harkinneet kyseisten tuotteiden hankintaa, mutta eivät halua ostoksille seksikauppaan." Ruotsin puolellahan nämä samat ihmiset voivat tehdä ostoksensa valtionapteekki Apoteketista, jonka kesällä aloittaman seksilelumyynnin suosiosta uutisoitiin Suomessakin.

Suomen apteekit lähtivät asiassa liikkeelle varovaisemmin. Yliopiston Apteekki kelpuutti valikoimiinsa vain liukuvoiteita ja geishakuulia, ilmeisesti sillä ajatuksella että geishakuulat ovat oikeasti terveydenhuoltoon liittyvä väline, vahvistavathan ne lantionpohjan lihaksia. Kaikenlaiset vibraattorit ja dildot sen sijaan kuuluvat edelleen pornokaupan puolelle, vaikka orgasmeilla taitaa olla melkoisia terveysvaikutuksia (tästäkin löytyisi varmasti tutkimus jostain).

En oikein tiedä, pitäisikö olla tyytyväinen seksilelujen tullessa useammalle tutuksi ja turvallisemmaksi vaihtoehdoksi, vai pitäisikö olla pöyristynyt tästä seksin häpeilemisestä ja vesittämisestä. Olenhan tunnustanut itsekin aiemmin pelänneeni pornokauppoja, joten ymmärrän kyllä miksi niissä asioimisen kynnys saattaa nousta korkeaksi.

Mutta miksi Philipsin "sensual massager" -hierontatuote näyttää niin kovin kliiniseltä? Vähän siltä, että ollaan yritetty päästä mahdollisimman kauas seksilelun ajatuksesta. Ja minkä vuoksi ruotsalaisten seksuaaliterveyteen kuuluvat esimerkiksi penisrenkaat, mutta suomalaisten apteekkihyllylle mahtuu vain lantionpohjalihasten jumppapalloja?

En ole täysin vakuuttunut siitä, että tämä kehitys muuttaa ihmisten mielipiteitä erityisen seksi(lelu)myönteiseen suuntaan. Tähän mennessä lähetetty viesti tuntuu olevan paremminkin se, että seksilelut ovat ihan OK, kunhan eivät vain näytä seksileluilta eikä niitä missään nimessä ole ostettu alan liikkeestä.

ETA: Joka kolmas suomalainen toisi seksivälineet apteekkiin, kertoo Apteekkari-lehti. Haastatelluista joka kolmas siis on ollut sitä mieltä, että "seksuaaliterveyteen liittyviä välineitä tulisi myydä apteekeissa". Kuvassa proviisori mitä ilmeisimmin esittelee vimpainta Myself, joka on tarkoitettu lantionpohjalihasten vahvistamiseen. Onko se nyt tosiaan seksiväline?

Raastaa, repii.

Yksi sinkkukauteni oudoimmista seksikokemuksista oli yhdessä vietetty aamuyö jonka aikana kavaljeerini raapi minua. Aluksi ajattelin että raapaisu oli pelkkä vahinko, mutta mitä ilmeisimmin kalmankalpean nahkani kynsiminen oli kovasti herran mieleen. Kokemus jäi mieleeni lähinnä hämmentävänä, en osannut suhtautua siihen oikein miellyttävänä tai epämiellyttävänä.

Yksi harvoja ulkonäköäni koskevia määräyksiä on, että minun täytyy parhaani mukaan pitää sormenkynteni pitkinä (yhtä taktisesti lyhyeksi jätettyä lukuunottamatta, mutta ei siitä sen enempää). Tästä on varmaan aika helppo päätellä, mitä mieltä Poika kynsimisestä on. Varsinkin alkuvaiheessa yhteissuihkumme olivatkin melkoisia taisteluhaavojen tutkiskelusessioita, sittemmin olen sentään vähän rauhoittunut.

Oudohkosta ensikokemuksestani huolimatta olen varovaisen kiinnostunut myös kynsien uhriksi joutumisesta. Koska Poika tuskin alkaa tätä varten kynsiään epämiehekkään pitkiksi kasvattamaan, täytynee ostoslistalle ehdottaa esimerkiksi vampyyrihanskoja, vaikka niiden nimi onkin vähän koominen. Toinen vaihtoehto olisi pitkään jo kaipailtukin Wartenbergin pyörä, jospa näistä edes toinen joskus löytäisi kotiin pervolaatikkoomme.

Tällä hetkellä olen sitä mieltä, että rajani kulkee ihon pinnan oikeassa rikkomisessa. Muutaman lävistyksen hankkiminen oli minulle ihan tarpeeksi neulaleikkejä, eikä needle play siis ainakaan toistaiseksi erityisemmin kiinnosta. Menneestä viisastuneena en kuitenkaan mene tässä vannomaan, etten koskaan halua viedä raapimisjuttuja pidemmälle veitsi- tai neulaleikkien puolelle.

Muumioleikkien kautta vähän tutummaksi tullut silmien ja korvien sulkeminen yhdistettynä johonkin terävään sen sijaan ... huhhuh. Kohtaonperjantaikohtaonperjantaikohtaonperjantai.

All wrapped up

Historiallista, blogin ihka ensimmäinen kasvokuva! Saivarteluun taipuvaiset saattaisivat tosin valittaa siitä, että ko. kasvojen edessä on kerroskaupalla mustaa muovia.

Polttaritouhotuksen ja muun hömppätouhun vastapainoksi pääsin tänään muovikuoreen. Korvatulpat jäivät tällä kertaa käyttämättä, mutta mielenkiintoinen kokemus tämä oli näinkin. Pojan käärimistekniikka kaipaa ehkä vielä vähän hiomista, käärittyjen olkapäiden esteettinen olemus kun ei herralle itselleen kelvannut. Itse en osaa tätä sen kummemmin kommentoida, kun en koko pakettia sattuneesta syystä missään vaiheessa nähnyt.

Taisimme molemmat yllättyä siitä, kuinka paljon tästä pidimme. Pojan tullessa vapauttamaan minut saksien kanssa ilmoitin kohteliaasti että voisin kyllä oikeastaan pysyä kotelossani vielä hetken. Tosin lähes saman tien sain myös päähäni kokeilla sormieni liikuttelemista muovin alla, ja loppujen lopuksi kuoriuduin kotelosta suurelta osin aivan itse - valitettavasti kuoriutumiseni ei tainnut viehkoudessaan aivan vastata perhosten suorituksia.

Olin etukäteen aika varma, että panikoin aivan täysin kun liikkumistani rajoitetaan noin tuntuvasti. Kieltämättä sierainten peittäminen vähän hermostutti, vaikka suun kauttakin hengittäminen ihmisiltä tunnetusti käy. Paikallaan pysyminen ei kuitenkaan tuntunut mitenkään erityisen epämiellyttävältä, kotelon sisällä oli mukavan lämpöistä ja pimeää.

Bondageteippiä tällainen viritys tietenkin syö huimasti, kuten kuvissa näkyvä rulla osoittaa. Sadan metrin teippirulla riitti aikaisemmin mainitun mekon ja muutaman pienimuotoisemman teippiviritelmän lisäksi juuri ja juuri tähän koteloon, onneksi niitä oli paketissa yhteensä kolme. Haluan nimittäin ehdottomasti kokeilla tätä vielä uudestaan, vaikka olemme loppupäivän todistelleet Pojan kanssa kilpaa toisillemme kuinka tämä ei ole "our kink".

Hi-Yo Silver, away!

Olen alkanut viime aikoina katua sitä, ettei minusta koskaan tullut heppatyttöä kuten kaikista muista. Se nimittäin auttaisi huomattavasti myös pervoshoppailussa, kun osaisi puhua edes jokseenkin vakuuttavasti siitä kuinka tarvitsee tarviketta X hepalleen.

Ilmiselvin ratsastustarvikeliikkeestä hankittava väline on tietenkin kunnon raippa. Se nyt vaan on valitettavan totta, että erotiikkaliikkeissä myytävissä raipoissa on aika tukeva pornolisä, eikä laatu välttämättä ole paras mahdollinen. Olemme olleet raippaamme oikein tyytyväisiä, mutta ainahan lelulaatikkoon mahtuu toinenkin.

Bondageteipistä keskustellessani sain ulkomaanelävältä vinkin, jonka mukaan Vet Wrap toimii jokseenkin samassa tarkoituksessa - ja sitä voi käyttää kerta toisensa jälkeen! Pienen tutkimustyön perusteella näyttäisi siltä, että Vet Wrap on suomalaisittain liimapinteli. (Mikä ihme on pinteli?)

Köyttäkin ovat touhukkaammat ilmeisesti saaneet purkamalla heinäverkkoja, joiden hinnat eivät päätä huimaa. Ajatus ihan luonnonvärisestä hampusta alkoi koputtaa takaraivossani heti, kun tämän idean jostain kuulin. Ilmeisesti sisälläni asuu sittenkin pieni varusteurheilija, äkkinäinenhän ehkä tyytyisi kahteen erilaiseen köyteen.

Näiden lisäksi ratsastus- ja lemmikkieläintarvikeliikkeeistä löytyy kaiken maailman koukkuja ja jousihakoja, talutusremmejä, kaulapantoja ja monenmoista mukavaa tavaraa. Nyt pitäisi vain keksiä sopivan vakuuttava peitetarina ja päästä kaupunkiin sitä testaamaan. Toisaalta olen kyllä jo niin tottunut metsästämään Vaimon puolesta kaikenmaailman käsityötavaraa, että kaupoissa törttöily hieman epämääräisin ohjein menee jo lähes rutiinilla. Viimeksi pääsin puikko-ostoksille, ja aloitin oikein asiantuntevasti pyytämällä kolmosen bambupuikkoja. "Niin siis pyöröpuikot, sukkapuikot vai ihan tavalliset?" "Ai niitä on monenlaisia? Öhh .."

Life in plastic, it's fantastic

Talouteemme on viime aikoina ilmestynyt kommenttilaatikossa vilahtaneiden kukkakeppien (joista ehkä myöhemmin lisää) lisäksi myös perusmustaa bondageteippiä. Näin alustavien kokeilujen perusteella luulen, että teippi pääsee pervolaatikkomme vakiovarusteeksi, vaikka onkin ehkä hamppuköysihehkutuksen jälkeen oudohko valinta.

Olin yllättynyt siitä, kuinka mukavalta teippi näytti vaikken suuri mustien, kiiltävien PVC-pintojen ystävä olekaan. Teipistä askarreltu mekko tosin paljasti joka ikisen makkaran, armottoman ihonmyötäinen kun oli.

Teipissä on ihan mukavaa olla, ainakin näin kesällä se tuntui hassun lämpimältä iholle liimautuessaan muttei hiostanut lainkaan niin paljon kuin ehkä voisi kuvitella. Teippipakkauksen lupaukset siitä, että teippi tarttuu vain itseensä tosin osoittautuivat tiukemman rintojen sitomisen jälkeen hieman liiotelluiksi - varokaa nännejänne!

Mekkoa huomattavasti huolestuttavampi kokeilu seurasi myöhemmin illalla, kun Poika päätti kokeilla miten teippi toimisi siteenä silmillä. Tähän olinkin jo varautunut, mutta kun teippikierrokset jatkuivatkin silmien lisäksi myös suun yli, alkoi jo vähän pelottaa. Teippihuppu vaimensi ääniä sen verran, että teippiä irrottaessa kuuluva ääni tuntui suorastaan korvia vihlovalta Pojan keriessä huppua taas auki. Poika ehdottikin ystävällisesti että ensi kerralla huppuun voisi yhdistää korvatulpat (kas näin, lapset, kaivetaan itse itselleen kuoppa).

Yritin kysellä myös Pojalta ensikokemuksia, mutta näin pikaisten testausten perusteella on hankala arvioida materiaalin käyttökelpoisuutta kovinkaan monipuolisesti. Helposti ja nopeasti teipistä kuitenkin saa askarreltua monenmoista, täysmuumiointi alkoi tietenkin heti kangastella Pojan mielessä.

Näin subin näkökulmasta teipin yksi suurimpia heikkouksia on sen ihotuntuman puute, köyteen verrattuna en saa muovikuoresta aivan samanlaisia väristyksiä. Toisaalta teipillä saa turvallisemmin tehtyä tiukempiakin paketteja, kun paine jakautuu leveämmälle alueelle. Ja on pakko myöntää, että vaikken osaa kuvitella itseäni sovittelemassa PVC-huppuja, koko pään paketointi oli pelottavaa nimenomaan hyvällä tavalla.

PS. Mainittakoon positiivisten kokemusten vastapainoksi, että ituhipin sydän itkee verta bondageteipin heikkojen uudelleenkäyttöominaisuuksien vuoksi.

Hippipervoilua

Jotta BDSM ei kohdallani vaan muuttuisi liian helpoksi, pohdin sitä telaketjufeminismin lisäksi usein myös ekologisemman elämäntavan kannalta. Suurin osa floggereista, kahleista ja muista BDSM-releistä on tehty nahasta eikä nahan käsittelymenetelmistä usein ole tarjolla erityisen paljon tietoa.

Lähiruoan lisäksi on mukavaa harrastaa lähikahleita. Vaikka Joy Factoryn kahleet ovatkin juuri tuota edellämainittua epämääräisen alkuperän omaavaa nahkaa, voin tyynnyttää omaatuntoani edes sillä, että tuotteet ovat Suomessa tehtyjä ja siis omalla tavallani tuen suomalaista käsityötä!

Hamppuköysi periaatteessa on ympäristöystävällinen valinta, sillä hampun kasvattaminen vaatii vähemmän kemikaaleja kuin esimerkiksi puuvillan. Rawganique jopa tekee köysiä luomuhampusta, mutta valitettavasti hinnatkin ovat sen mukaisia. Korkeahkon hinnan ja olemattoman värivalikoiman vuoksi päädyimme kuitenkin itse tilaamaan köytemme jo aikaisemmin mainostetusta alankomaalaisesta Bind Me -nettikaupasta. Pysyteltiin sentään rapakon tällä puolella, kai sekin on jo jotain.

Jos uskaltautuisi sen ison veden tuolle puolen, olisi vaihtoehtoja vähän enemmän. In Her Tube valmistaa harnesseja kierrätetystä kumista, sen ekologisemmaksi taitaa olla vaikea päästä. The Sensual Vegan tarjoaa niihin kierrätyskumiharnesseihinkin sopivia dildoja ja esimerkiksi vegaanisia kondomeja. Vegan Erotica puolestaan tekee tuotteensa Lorica-nimisestä keinonahasta, jonka pitäisi ominaisuuksiltaan olla lähes aidon nahan veroista.

Valitettavasti eettisesti ja ekologisesti kestävällä pohjalla oleville erotiikkaliikkeille tuntuu olevan vähänlaisesti kysyntää. Kun yhtälöön vielä lisätään BDSM, on kyse melkoisesta alakulttuurin alakulttuurista. Itse olen päätynyt pohdinnoissani siihen, että toteutan omaa hippeyttäni tällä saralla samalla periaatteella kun muussakin elämässäni, terveen järjen rajoissa. Pyrin välttämään turhan tauhkan ostamista ja punnitsemaan vaihtoehtoja aina kun se on mahdollista, mutten jätä asioita kokonaan ostamatta vain sen takia ettei täydellistä vaihtoehtoa löydy.

DIY kink vol II

Kun ensimmäistä kertaa metsästin kotitekoisen spreader barin osia ei menestykseni ollut kummoinen. Pojan tekemän taustatutkimuksen jälkeen pääsin siis uudelle rautakauppareissulle, tällä kertaa eri liikkeeseen. Ennen itse aiheeseen pääsemistä on pakko nillittää siitä, että rautakauppaan oli mielettömän vaikeaa löytää pyörällä! En taida olla ihan sitä halutuinta kohderyhmää.

Rautakaupasta onneksi löytyi kuin löytyikin sopivan näköistä putkea. Kuvassa näkyvä metalliputki on halkaisijaltaan 25mm olevaa alumiiniputkea, jota jostain syystä myytiin kahden metrin pätkissä. Minulle hieman hämäräksi jääneestä syystä rautasaha ja viilat löytyivät meiltä ihan omasta takaa, ehkä Pojalla on synkkä menneisyys vankikarkurina?

Putken jälkeen päänvaivaa aiheuttivat kuvassa näkyvät silmukalliset ankkuripultit (ihan itse googletin viimeksi että mitä ne oikein on suomeksi!), joita ei tästä jälkimmäisestä rautakaupasta löytynyt tarpeeksi suuressa koossa. Kysyin jo neuvoakin ja sain avuliaalta rautakaupan sedältä pitkän selvityksen siitä, kuinka voisin aivan hyvin ripustaa amppelitelineeni pujottamalla koristeketjua uudenuutukaisen alumiiniputkeni läpi. Kun olin saanut sedän karistettua kannoiltani ja soitettua Pojalle, alistuin kohtalooni ja poljin ensin toiseen rautakauppaan tarkistamaan pulttitilanteen ennen kuin uskalsin alkaa putkiostoksille.

Siitä putkettomasta rautakaupasta löytyi sitten sopivan kokoisia silmukoita (ankkuripultin kyljessä lukee muuten M10, siltä varalta että se jollekin jotain kertoo). Ostin pultteja heti neljä huokeaan 40 euron kilohintaan ja suunnistin sitten takaisin putkiostoksille. Alumiiniputki ei ole metallitavaran halvimmasta päästä, joten parin metrin putki maksoi hieman yli 20 euroa, pulteista sain maksaa kaiken kaikkiaan hieman vähemmän.

Kotiin päästyäni luovutin ainekset Pojalle ja siirryin suosiolla hanslankarin rooliin. Koska tarkoituksena ei ollut tehdä tukalan pitkiä spreader bareja vaan pitää vain erinäiset osani helpommin saatavilla, päädyimme katkaisemaan putken kolmeen osaan: lyhyempi 50 sentin pätkä toimii selkäpuolella mukavasti vähän samaan tapaan kuin se himoitsemani Joy Factoryn nahkakahle, ja kaksi 75 sentin tankoa toimivat joko käsien tai jalkojen levittelyssä.

Lopputulos on mielestäni yllättävänkin hyvän näköinen! Kolmanteen tankoon pitää vielä käydä ostamassa pultit, ja koska rautakauppaan jäi tuota kokoluokkaa olevia tankoja enää yksi tekisi mieleni käydä hakemassa sekin pois kuljeksimasta. Siitä voisi katkaista vaikka Secretary-elokuvan hengessä olkapäiden yli ranteesta ranteeseen kulkevan tangon.

Pidempää tankoa kokeiltiin jo käytössäkin ja se ajoi asiansa oikein mainiosti. Poika niputti minut kiinnittämällä sekä nilkkani että ranteeni putken päihin, onneksi gasellimainen notkeuteni mahdollistaa tällaisessakin asennossa sentään ympäri kierähtämisen. Paljon muuta en sitten voinutkaan tehdä, kyykkykävelyä Poika ei onneksi pakottanut kokeilemaan. Asento toimi piiskaussessiossa varsin mukavasti, huomattavasti enemmän päänvaivaa molemmille osapuolille aiheutti piiskaustauon aikana taivaan tuuliin kadonnut toleranssini. Tilannetta purkaessa Poikakin tunnusti ihmetelleensä venkoiluani. "Aha, ensimmäinen nielaistu huuto. Onhan sitä nyt ennen lyöty viis kertaa kovempaa!"

Häpeä ja kateus, niistä saa voimaa

Muistan, kuinka suunnattomasti häpesin ensi kertaa pornokauppaan uskaltautuessani kun jouduin kysymään myyjältä tapeista. Myöhemmin sain salaperäisen käskyn käydä hakemassa paketti tietämättä lainkaan, mitä se sisältää. Täti tietenkin kaivellessaan laatikkoja kyseli, että minkäköhän kokoisesta paketista kenties on kysymys. Taisin olla punastunut vielä kotiin päästyänikin.

Nykyään minusta on jollain tasolla jo hauskaa etsiskellä vähän erikoisempia välineitä pervoiluun, puhumattakaan niistä kootuista selityksistä joita ko. välineiden kaipailulleen saa keksiä. Olen edelleen vankasti sitä mieltä, ettei minun pervoiluni varsinaisesti kenellekään kuulu, joten yritän ystävällisesti aina keksiä jonkin viattomamman selityksen. Oikeastaan ajatus sen oikean käyttötarkoituksen selittämisestä ei kuitenkaan tunnu enää lainkaan epämiellyttävältä.

Tässä siis lista jo toteutuneista tilanteista ja muutamasta vielä edessäpäin olevasta selittelystä:

1. Kerroin tästä jo kerran, mutta minut vähänkin tuntevat ovat saaneet jo tottua taipumukseeni toistaa omasta mielestäni hauskoja juttuja kerta toisensa jälkeen. Olen edelleen ylpeä rautakauppakäynnistäni! "Niin, jotain amppelitelinettä se siitä metalliputkesta aikoi ... en minä oikein tiedä sen tarkemmin." Toisaalta luulisin että rautakaupan myyjälle spreader bar olisi sanonut jokseenkin yhtä paljon kuin amppelitelinekin.

2. Sain sokerointitädiltä vinkin, että sinkkivoide toimii hyvin taistelussa sisäänkasvavia karvoja vastaan. Avuliaan apteekkitädin kysellessä, mihin voidetta tarvitsen, vastasin rehellisesti että olin kuullut sen auttavan sisäänkasvaviin ihokarvoihin. Lisäkysymys seurasi tietenkin samantien: tuleeko voide käyttöön suurellekin alueelle? Tyydyin toteamaan diplomaattisesti kyseisen alueen olevan varsin pienikokoinen.

3. Samaisella apteekkikäynnillä etsiskelin turvaleikkureita siltä varalta, että köydet kiristyvät hetkessä aivan liikaa (vastuulliset bondage-harrastajat toki hankkivat ne turvaleikkurit viimeistään köysiostoksien yhteydessä). Samainen apteekkitäti oli hieman hämmentynyt selittäessäni että en oikeastaan tarvitsisi kokonaista ensiapupakkausta, vaan ne pelkät sakset riittäisivät.

4. Törmäsin vanhaan opiskelukaveriini kaupungilla juuri, kun olin käynyt ostamassa 40 metriä polyesteriköyttä Knotty Boys -kokeiluja varten. Hetken köysinippu käsivarrellani seisottuani tajusin, että sen läsnäolo kai pitäisi jotenkin selittää. "Kävin oikein naisellisilla purjehdusköysiostoksilla!" "Ai, meinasitko lähteä kesällä purjehtimaan?" "Jos nyt kesällä tekisi muutakin kuin töitä ..."

5. Ennen kyseistä köysitapaturmaa yritin etsiä puutarhatarvikepuolelta juuttiköyttä, olin kuullut että sitä löytyisi sopuhintaan. "Köysi" oli kuitenkin niin ohutta, ettei siitä olisi edes koristenaruleikkeihin. Olin täysin varautunut selittämään myyjälle, kuinka aion rakentaa viinimarjapensailleni köysikehikot ja siksi tarvitsen paksumpaa narua. Ehkä juuri siksi sen kummempia kysymyksiä köyden käyttötarkoituksesta ei esitetty.

6. Kolmas köysiaiheinen selittelytilanne on vielä edessäpäin. Paksumpaa hamppuköyttä kaipaillessamme löysin Ulvilan Köysipunomon ja velvoitin Pojan soittamaan sinne ja tiedustelemaan hintoja. Jo valmiiksi kehitetty selitys köysitarpeelle on kuulemma porraskaide - siihenkin Poika varautui, että myyjä siinä vaiheessa suosittelee liian paksua narua. "Tuossa on jo kymmenmillistä köyttä, vaan on päässyt kovasti rispaantumaan niin ajattelin sen uusia."

7. Luettuani jostain, että ostoslistallamme jo pitkään keikkuneen Wartenbergin pyörän voisi kotioloissa hätätapauksessa korvata kaavapyörällä, kipaisin samantien kangaskauppaan. Kaavapyöriä ilmeisesti kuitenkin löytyy vain ompelutarvikeliikkeistä, jo valmiiksi mietitty hätävalheeni on että olen ostamassa pyörää äidilleni enkä siis oikein tiedä, millainen sen pitäisi tarkalleen ottaen olla. "Ai onko niitä monenlaisia? Onko ne kaikki yhtä teräväpiikkisiä?"

Olen toki joutunut selittelemään myös sitä, miksi haluan ripustaa pyykkini kuivumaan juuri puisilla pyykkipojilla ja miksi lihaskipuuni auttaisi vain se vahvempi tiikeribalsami, jota ei paikallisista luontaistuotekaupoista tunnu löytyvän. Lähipornokaupassa sentään ei selittelyjä tarvita, siellä uskallan jo marssia suoraan kahlehyllylle.

DIY kink

Vaimon vinkkaama uusi blogi kertoo osuvasti siitä, kuinka hankalaa asiallisia BDSM-vehkeitä on kaupoista löytää. Suurin osa kahleista esimerkiksi on aivan liian hentoja tai ihan suoraan sanottuna huonosti tehtyjä - tosin täytyy tässä mainostaa että meillä käytössä olevat Joy Factoryn nahkakahleet ovat kestäneet oikein mallikkaasti ja näyttävätkin vielä mukavilta!

Kun vihdoin ja viimein sain raahauduttua rautakauppaan ihan muissa asioissa, jouduin siis kyselemään Pojan puolesta itse askarreltavan spreader barin osien perään. Taktikoin härskisti ja pukeuduin varta vasten hameeseen, ihan vaan siksi että todennäköisyys hyvän palvelun saamiseksi nousee eksponentiaalisesti jos suostuu turvautumaan maailman vanhimpaan taktiikkaan ja räpyttelemään ripsiään.

Sainkin pyydystettyä nuoren miesmyyjän, jolta sain oikein asiantuntevia neuvoja ruuvivalinnoissa. Olen oikeastaan sitä mieltä, että nuorena täysin asioista tietämättömänä naisihmisenä rautakaupassa on helpompi asioida kuin vastaavan ikäisenä ja yhtä hämmentyneenä herrahenkilönä. Itse saatoin sentään suoraan kysyä "saanko esittää sellaisen nainen rautakaupassa -tyyppisen kysymyksen?"

Teräsputkea ei rautakaupasta löytynyt laisinkaan, ja aivan kuten arvelinkin, myyjä tiedusteli ystävällisesti että mihinköhän tämä putki mahdollisesti olisi menossa. Ja kyllä, käytin ihan oikeasti amppelitelinettä verukkeena putken etsimiselle. Tässä naiseudesta oli uudempaan otteeseen hyötyä - "en minä oikein tarkkaan tiedä mitä se kaksilahkeinen siitä aikoi askarrella ..."

Mitä tästä opimme, ei ole helppoa itse askarteleminenkaan. Ehkä silti jatkamme pohdiskelua aiheesta sen sijaan että maksaisimme 200 euroa muoviputkesta, jonka päissä on henkäystä keveämmät lenkit.

Strap-on, strap-off

Aivan ensimmäisenä vaimo-disclaimer Pojan pyynnöstä: jätä tämä postaus lukematta jos tahdot koskaan enää katsella Poikaa silmiin! (Ketä oikein huijaan, nyt luet tekstin kahdesti ..)

Olen jo pidemmän aikaa halunnut vyöttää kupeeni ihan kirjaimellisesti ja kokeilla, miltä penetroiminen tuntuisi. Alunperin tarkoituksena oli ostaa toimitusta varten ihan omat välineensä, mutta ostoslistaa pohdiskellessamme strap-on -valjaiden askarteleminen alkoi kuulostaa houkuttelevammalta vaihtoehdolta. Varsinkin, kun kunnon valjaat ovat melko hinnakkaita tuotteeksi, jonka käyttötiheydestä ei ole etukäteen oikein minkäänlaista käsitystä.

Vaikka Poika ei periaatteessa ole niitä ihanan perussuomalaisia "exit only" -joukkueen miehiä, ehti synkkä suunnitelmani olla jo melkoisessa vastatuulessa. Olin itse asiassa enemmän tai vähemmän luovuttanut koko idean suhteen, kun Poika tänään keksi askarrella sen naruharnessin. Ihan noin yleisellä tasolla on pakko tunnustaa, että napaa etelämmäs suuntautunut sidontakokeilu tuntui oikein mukavalta. Köysistä puhuessani taisinkin jo mainita, että hamppuköysi välittää värähtelyt oikein mukavasti.

Itse strap-onin testailu ei sen sijaan ollut ollenkaan niin hauskaa kuin olin aikaisemmin kuvitellut. Ainakin näin yhden kokeilun perusteella joko omien pienten kätösteni tai tapin käyttäminen on paljon miellyttävämpää suihinoton yhteydessä. Varsinkin sormien käyttämisessä on jotain intiimiä, kun voi itse tuntea toisen kehon liikkeet. Asiaa auttaa varmasti sekin, että pidän suuseksin antamisesta ylipäänsä.

En siis jaksa uskoa että sträppäristä tulisi narumuodossa tai muutenkaan pysyvä osa leluarsenaaliamme, kun kumpikaan ei tuntunut saavan tilanteesta sen suurempaa nautintoa. Ainakin minulla oli hauskempaa valmistellessani Poikaa tulevaan koitokseen, puhumattakaan siitä seuranneesta yhteissuihkusta ja siellä käydystä keskustelusta. "Sori, ei ollut tarkoitus osua sun korvaan!" "No mihin sun sitten oli tarkoitus osua?!"

Aikuisten lelukaupassa

Elämäni ensimmäisen kerran kävin (tai siis yritin käydä) ostoksilla pornokaupassa 17 vuoden herkässä iässä. Olin saanut päähäni, että silloisen poikaystävän syntymäpäivälahja eli Timo Rautiaisen Kaikki liha tottelee kuria -paita kaipasi kaverikseen pienen söpön ruoskan (ei, en edelleenkään tajunnut mitä alitajunnassani oli tekeillä). Silloin kiersin kotikaupunkini kaikki pornokaupat läpi tarkkaillen vainoharhaisesti, ettei kukaan nähnyt minun astuvan ovesta sisään. Tarpeeksi pientä ja söpöä ruoskaa ei löytynyt, sen sijaan vastaan tuli monta pelokasta ja vähän hikistä setää, jotka lymysivät DVD-hyllyjen välissä. Kaikki ennakkoluuloni vahvistuivat ihan tosielämän kokemuksilla.

Sen jälkeen en astunut pornokauppaan vuosikausiin. Kaikki sen parisuhteen aikana hankitut lelut osti poikaystävä - jopa ne minulle tarkoitetut. Ehkä tästä syystä ensimmäinen hieromasauvani oli hieman optimistisesti mitoitettu. Rohkein oma ostokseni taisi olla lämpenevä hierontaöljy, jonka kävin ostamassa yhdessä niistä ällöttävistä naisten erotiikkaliikkeistä, joissa seksistä yritetään tehdä vaaleanpunaista ja kimaltavaa.

Suunnilleen vuosi sitten palasin pornokauppojen ihmeelliseen maailmaan, kun sain tehtäväksi käydä ostamassa itselleni pieni anaalitappi. Lisäohjeistuksena vielä, että minun tulisi reippaasti kysyä myyjältä neuvoa sen valitsemisessa. Sen päivän nikotiiniannokseni taisi ainakin tuplaantua matkalla lähipornokaupan ovelle, eikä asioiminen todellakaan ollut erityisen miellyttävää. Myyjätär ei tuntunut erityisen innokkaalta keskustelemaan kanssani eri tappien ominaisuuksista, ja itse keskityin vajoamaan mielessäni maan alle. Kaiken lisäksi muuten varsin hyvinvarustellun liikkeen tappivalikoima ei ollut kummoinen.

Kun ensimmäinen tappi osoittautui liian pieneksi, uskaltauduin nykyisen kotikaupunkini toiseen ja huomattavasti pienempään lelukauppaan. Taisin olla matkalla junaan, koska kiireessäni kysyin jo ovella missä liikkeen vibrattomat anaalitapit mahtavat sijaita. Myyjäparka meni tilanteesta niin hämilleen ettei osannut käyttää omaa kassakonettaan. Tämän jälkeen en ole erityisemmin jaksanut jännittää tai punastella leluostoksiani.

Nykyään käyn siinä edellämainitussa lähipornokaupassa silloin, kun sinne sattuu olemaan asiaa. Viimeksi kävin ostamassa tarvikkeita Pojan sitomiseen, kun olin matkalla joogatunnille - ja samalla huomasin, että liikkeen asiakkaista lähes kaikki olivat nuoria naisia, suurin osa jonkinlaiset urheiluvaatteet päällään.

En siis enää pelkää pornokauppoja! Nyt kun vielä ymmärtäisin, missä universumissa se sähkönsininen verkkokangas on seksikästä, elämäni helpottuisi entisestään. Tällä hetkellä lähipornokaupassa nimittäin on useampi hyllyväli, jota välttelen ihan oman mielenterveyteni vuoksi.

Nirso masokisti

Uuden sängyn tarjoamia kahlintamahdollisuuksia testatessa äidyin itse taas kerran mietiskelemään erilaisia kipuja. Tunnustan aivan vapaaehtoisesti olevani harvinaisen nirso masokistiksi, kaikki kivut eivät suinkaan tunnu hyvältä.

En oikein jaksa uskoa että kukaan nauttii kipeästä niskastaan tai selkäsärystään, kuukautiskivuista puhumattakaan. Sen sijaan esimerkiksi päivän kävelemisen tai muun rehkimisen jälkeen sänkyyn kaatuessa tuntuva yleissärky tuntuu (ainakin minusta) jotenkin hyvältä, vaikka periaatteessa kyse on jokseenkin samantyyppisistä kolotuksista. Aikaisemmin eri läpsyttelyvälineitä vertaillessani puhuin jaottelusta stingy - thuddy, mutta myöhemmin floggeriin tarkemmin tutustuessa olen löytänyt muunkinlaisia tuntumaeroja.

Pojan kanssa asiasta puhuessa oli samanaikaisesti hauskaa ja vähän pelottavaa huomata, miten omat tuntemukset näkyvät ulospäin toisinaan täysin päinvastaisina. Kerroin miten piiskaamista floggerilla on jotenkin helpompi käsitellä, koska kiputaso ja iskujen rytmi pysyy yleensä tasaisena. Hetken jälkeen voi tavallaan päästää irti ja nauttia kivusta tuntemuksena. Ilmeisesti kuitenkin alan venkoilla enemmän juuri silloin kun vajoan jonnekin tietoisen mielen ulottumattomiin mehustelemaan niillä piiskankärjillä.

Raipaniskut sen sijaan ovat omasta mielestäni korkeimman luokan kauheutta, mutta tiedän myös että se vasta ikävää onkin jos liikahdan juuri ennen kuin se taputtelua vääjäämättä seuraava napakampi lyönti osuu. Varsinkin kun X-asennossa loikoillessa se tarkoittaa sisäreiteen tarkoitetun iskun osumista samaiseen reiteen, karkuun ei nimittäin kovin pitkälle pääse.

Ehdin jo sänkyyn kiinnitettynä ja silmät sidottuina miettiä, onko tämä tosiaan erityisen terve tapa ilmaista omaa seksuaalisuuttaan. Seuraava raipanisku kuitenkin sai moiset tarpeettomat pohdiskelut katoamaan mielestä, onneksi. Kuka tässä mitään joogaa tarvitsee kun mieli tyhjenee kotikonstein!