On mielipiteitä, joiden ilmaisemista joutuu punnitsemaan tietyssä seurassa pidemmän aikaa. Kriittinen diskurssintutkimus, feminismi ja D/s ovat kaikki sellaisia elämäni osa-alueita joihin liittyvistä asioista tuskin koskaan pystyn keskustelemaan täysin vapaasti.
D/s on tabu aika ilmiselvistä syistä, ja siitä puhumista välttelen lähinnä siinä määrin kuin "normaalitkin" ihmiset pidättäytyvät yksityiselämänsä kuvioiden tarkemmasta hehkuttamisesta. Jos seksuaalisuudeltaan poikkeavat ryhmät jotenkin nousevat keskustelussa esiin, pyrin yleensä viimeiseen asti käsittelemään asioita mahdollisimman etäännytetysti sen sijaan että käyttäisin itseäni esimerkkinä. BDSM:n kuvaaminen sairaana tai huvittavana (tai molempina) närkästyttää, mutten jaksa tarttua jokaiseen huonoon vitsiin.
Tarttumattomuudelleni on painava syy. Edessäni on usein kaksi jokseenkin yhtä houkuttelevaa vaihtoehtoa:
1) Ole hiljaa.
tai
2) Paljasta olevasi huumorintajuton, tiukkanutturainen feministi, pervo ja/tai pilkunviilaaja. Kuten nyt tässä blogitekstissäni teen.
Tällaisia tilanteita ovat esimerkiksi se, kun puhutaan pornosta tai kun vastaan tulee tekaistu automainos.
Tiedän, että on oikeastaan puhdasta pelkuruutta pitää suunsa kiinni seurassa, jossa tietää auttamatta jäävänsä vähemmistöön. Silti kaduin Kokeilijoiden blogitekstiin lisäämääni kommenttia heti sen lähetettyäni. Vaihtoehto numero kaksi kun usein tarkoittaa pitkiä, turhauttavia keskusteluja joissa yhtäkkiä olen vastuussa kaikkien feministien mielipiteiden puolustamisesta. Eikä silloin auta vedota siihen, että feminismejä ihan oikeasti on useita, aivan kuten esimerkiksi kristinuskostakin löytyy kaikenlaisia suuntauksia vaikka kaikkien perusperiaate on jokseenkin sama.
On vaikeaa perustella, kuinka "harmiton vitsi" tai "ihan normaali porno jota naisetkin katsoo" auttaa osaltaan ylläpitämään yhteiskunnan sellaisia valtarakenteita ja ihanteita, joiden itse mielelläni näkisin muotoutuvan toisenlaisiksi. Vähän kevyemmällä tasolla on vaikeaa perustella, miksi mielestäni oikeinkirjoitussäännöt ovat tärkeitä sekä ensimmäisen kotimaisen että muidenkin kielten ollessa kyseessä. Jos näitä asioita ei näe millään tasolla tärkeinä, on varmasti myös vaikeaa ymmärtää kuinka ne ylipäänsä voivat tuntua merkittäviltä.
Perustelemisen vaikeus johtuu varmasti osaltaan siitä, etten ole käyttänyt perusteluiden laatimiseen tarpeeksi aikaa ja ajatuksia. Ja siitä, etten ole valmis käyttämään niitä myöskään jokseenkin hedelmättömäksi näkemääni keskusteluun. Ykkösvaihtoehto tuntuu tätä nykyä yhä useammin parhaalta, vaikka tiedän että se vasta hedelmätön onkin. Asiat eivät muutu koskaan, jos niistä ei jakseta keskustella silloinkin kun se on ikävää. Joskus barrikadeille kiipeäminen vain tuntuu turhan raskaalta.
Keskustelimme aiheesta Pojan kanssa, ja Poika totesi tyynesti saavuttaneensa valaistumisen tiellä niin korkean asteen, että nykyään ottaa mukavan asennon ja jotain naposteltavaa kätensä ulottuville kun huomaa, että Internetissä ollaan taas väärässä. Helppohan Pojan on napostella, kun harteilla eivät paina niin ympäristön, naissukupuolen kuin koko pervopopulaationkin tulevaisuus!
D/s on tabu aika ilmiselvistä syistä, ja siitä puhumista välttelen lähinnä siinä määrin kuin "normaalitkin" ihmiset pidättäytyvät yksityiselämänsä kuvioiden tarkemmasta hehkuttamisesta. Jos seksuaalisuudeltaan poikkeavat ryhmät jotenkin nousevat keskustelussa esiin, pyrin yleensä viimeiseen asti käsittelemään asioita mahdollisimman etäännytetysti sen sijaan että käyttäisin itseäni esimerkkinä. BDSM:n kuvaaminen sairaana tai huvittavana (tai molempina) närkästyttää, mutten jaksa tarttua jokaiseen huonoon vitsiin.
Tarttumattomuudelleni on painava syy. Edessäni on usein kaksi jokseenkin yhtä houkuttelevaa vaihtoehtoa:
1) Ole hiljaa.
tai
2) Paljasta olevasi huumorintajuton, tiukkanutturainen feministi, pervo ja/tai pilkunviilaaja. Kuten nyt tässä blogitekstissäni teen.
Tällaisia tilanteita ovat esimerkiksi se, kun puhutaan pornosta tai kun vastaan tulee tekaistu automainos.
Tiedän, että on oikeastaan puhdasta pelkuruutta pitää suunsa kiinni seurassa, jossa tietää auttamatta jäävänsä vähemmistöön. Silti kaduin Kokeilijoiden blogitekstiin lisäämääni kommenttia heti sen lähetettyäni. Vaihtoehto numero kaksi kun usein tarkoittaa pitkiä, turhauttavia keskusteluja joissa yhtäkkiä olen vastuussa kaikkien feministien mielipiteiden puolustamisesta. Eikä silloin auta vedota siihen, että feminismejä ihan oikeasti on useita, aivan kuten esimerkiksi kristinuskostakin löytyy kaikenlaisia suuntauksia vaikka kaikkien perusperiaate on jokseenkin sama.
On vaikeaa perustella, kuinka "harmiton vitsi" tai "ihan normaali porno jota naisetkin katsoo" auttaa osaltaan ylläpitämään yhteiskunnan sellaisia valtarakenteita ja ihanteita, joiden itse mielelläni näkisin muotoutuvan toisenlaisiksi. Vähän kevyemmällä tasolla on vaikeaa perustella, miksi mielestäni oikeinkirjoitussäännöt ovat tärkeitä sekä ensimmäisen kotimaisen että muidenkin kielten ollessa kyseessä. Jos näitä asioita ei näe millään tasolla tärkeinä, on varmasti myös vaikeaa ymmärtää kuinka ne ylipäänsä voivat tuntua merkittäviltä.
Perustelemisen vaikeus johtuu varmasti osaltaan siitä, etten ole käyttänyt perusteluiden laatimiseen tarpeeksi aikaa ja ajatuksia. Ja siitä, etten ole valmis käyttämään niitä myöskään jokseenkin hedelmättömäksi näkemääni keskusteluun. Ykkösvaihtoehto tuntuu tätä nykyä yhä useammin parhaalta, vaikka tiedän että se vasta hedelmätön onkin. Asiat eivät muutu koskaan, jos niistä ei jakseta keskustella silloinkin kun se on ikävää. Joskus barrikadeille kiipeäminen vain tuntuu turhan raskaalta.
Keskustelimme aiheesta Pojan kanssa, ja Poika totesi tyynesti saavuttaneensa valaistumisen tiellä niin korkean asteen, että nykyään ottaa mukavan asennon ja jotain naposteltavaa kätensä ulottuville kun huomaa, että Internetissä ollaan taas väärässä. Helppohan Pojan on napostella, kun harteilla eivät paina niin ympäristön, naissukupuolen kuin koko pervopopulaationkin tulevaisuus!