keskiviikko 17. helmikuuta 2016

Turpasaunaterapiaa

Ikuisen asioiden vatvojan ja Reippaan Tytön elämässä BDSM on älyttömän hyvä hiljentymisen keino (ei, en viittaa tässä suukapulaan). Valtaisan stressin tai yleisen säntäilyn keskellä napakka ote niskasta saa pysähtymään, ja on vähän kuin pääsisi minilomalle kun voi totella vain yhtä käskyttäjää kerrallaan.

Joskus homma onnistuu kuin automaattiohjauksella, toisinaan arkiminä ryhtyy pontevaan vastarintaan. Yhtä kaikki, jälkikäteen fiilis on yleensä hyvä. Oikein kunnon selkäsauna voi olla katarttinen kokemus itkuineen päivineen ja samalla tulee kohdattua voimattomuuden tunteita silmästä silmään. Siis juuri niitä tunteita, joita Reipas Tyttö ei voi myöntää omistavansa ollenkaan.

Omaa kehoaankin voi oppia rakastamaan enemmän, kun sen näkee eri tavalla. Eikä haittaa ole siitäkään, jos näkee ympärillään monenlaisia ihmisiä nauttimassa samanhenkisestä harrastuksesta, kaupallinen pornokuvasto kun on aina vähän omanlaistaan.

Kaiken kruunuksi elämänhallinnallisia juttujakin voi ulkoistaa alistavalle osapuolelle. Sopivilla säännöillä alistuva voi siirtää vastuuta omasta laihtumisestaan tai muusta vähän epämiellyttävästä hankkeesta jonkun toisen harteille, ja hyvin toteutettuna projekti on molemmille hauska harrastus. Ei tässä mitään personal trainereita ja life coacheja tarvita!

Tässä kohtaa mieleen hiipii epäilys. Mistä tietää, koska tunne-elämän ongelmakohtia tai elämänhallinnan puutteita pitäisi käsitellä jossain ihan muualla kuin BDSM-suhteessa? Missä vaiheessa mennään yhteisestä hauskasta puolin tai toisin hyväksikäytön puolelle? Toisten ihmissuhteisiin ei useinkaan pääse kurkistamaan, joten on vaikea benchmarkata turvallisuuden rajoja sitä kautta. Pervojen keskuudessa jaetaan useammin tarinoita onnistuneista sessioista kuin siitä, missä kohtaa peli oli vihellettävä poikki.

Ei ole ihan erityishelppoa tietää, milloin homma on vielä Turvallista, Tervejärkistä ja tapahtuu Yhteistuumin (eli lontooksi Safe, Sane and Consensual). Tästä nyt ei tietenkään siinä mielessä kauheasti tekisi mieli huudella, että sairaan touhun leimaa tarjotaan myös skenen ulkopuolelta ihan riittävästi. Välillä kannattaisi ehkä kuitenkin tykönään miettiä, onko se BDSM paras työväline ihan kaikkeen. BDSM-vasara kädessä kaikki elämän osa-alueet näyttävät niin kovin helposti nauloilta. Omalla kohdallani olen joutunut vastentahtoisesti myöntämään, että ei se minulle ainakaan jokaiseen kysymykseen tarjoa vastausta. On se nyt kumma, kun jotain pitää ittekin tehrä.

torstai 11. helmikuuta 2016

Sit kun sä tapaat sen Oikean ..

Se Oikea voi tehdä ihmiselle monenlaista. Se Oikea saa haluamaan parisuhteen, tai monikkosuhteen, tai avioliittoon, tai avioeron. Se Oikea saa haluamaan lapsia, tai valitsemaan vapaaehtoisen lapsettomuuden. Vain Se Oikea voi tarjota sen seksikerran, joka eheyttää homoseksuaalin heteroksi tai päinvastoin. Se Oikea saa muuttumaan alistavaksi, tai alistuvaksi, tai masokistiksi, tai sadistiksi. Tai switchiksi. Tai vaniljaksi. Se Oikea herättää kumifetissin, tai saa ymmärtämään ettei sitä ollutkaan.

Ylipäätään ihmisen elämä on valmis vasta kun ihminen on kohdannut Sen Oikean. Kuten Pokémon-hahmoilla, myös ihmisillä on olemassa muuttumaton final form joka tulee saavuttaa. Lisähaasteena tätä muotoa ei voi tietää saavuttaneensa, sillä aina voi kohdata jonkun joka paljastuukin Siksi Oikeaksi ja mullistaa elämän. Vasta silloin voi ymmärtää, että edellinen Se Oikea olikin Se Väärä, ja yhdessä vietetty aika ja tunnettu läheisyys hukkaan heitettyä ja turhaa.

Tuohon minä sanon kyllä hömpsönpömpsön. Ympärilleen kannattaa kyllä haalia mukavia, sopivasti ikäviä, viehättäviä, pelottavia, haastavia, rohkeita, ujoja, äänekkäitä ja hiljaisia ihmisiä. Kaikkien kanssa eivät polut jatku samaan suuntaan yhtä pitkän aikaa, muttei se jälkikäteen mitätöi yhdessä koettua. Enkä minä ainakaan haluaisi harteilleni vastuuta kenenkään elämän korjaamisesta oikeanlaiseksi. Rehellisyyden nimissä en edes omani, mutta sitä en taida päästä karkuun.

Enkä minä sitä paitsi sarjavalaistujana voi suostua uskomaan, että voisin koskaan olla valmis ihminen. Jos elinpäiviä riittää, koen ahaa-elämyksiä varmaan vielä rollaattoria työnnellessäni.