Se Oikea voi tehdä ihmiselle monenlaista. Se Oikea saa haluamaan parisuhteen, tai monikkosuhteen, tai avioliittoon, tai avioeron. Se Oikea saa haluamaan lapsia, tai valitsemaan vapaaehtoisen lapsettomuuden. Vain Se Oikea voi tarjota sen seksikerran, joka eheyttää homoseksuaalin heteroksi tai päinvastoin. Se Oikea saa muuttumaan alistavaksi, tai alistuvaksi, tai masokistiksi, tai sadistiksi. Tai switchiksi. Tai vaniljaksi. Se Oikea herättää kumifetissin, tai saa ymmärtämään ettei sitä ollutkaan.
Ylipäätään ihmisen elämä on valmis vasta kun ihminen on kohdannut Sen Oikean. Kuten Pokémon-hahmoilla, myös ihmisillä on olemassa muuttumaton final form joka tulee saavuttaa. Lisähaasteena tätä muotoa ei voi tietää saavuttaneensa, sillä aina voi kohdata jonkun joka paljastuukin Siksi Oikeaksi ja mullistaa elämän. Vasta silloin voi ymmärtää, että edellinen Se Oikea olikin Se Väärä, ja yhdessä vietetty aika ja tunnettu läheisyys hukkaan heitettyä ja turhaa.
Tuohon minä sanon kyllä hömpsönpömpsön. Ympärilleen kannattaa kyllä haalia mukavia, sopivasti ikäviä, viehättäviä, pelottavia, haastavia, rohkeita, ujoja, äänekkäitä ja hiljaisia ihmisiä. Kaikkien kanssa eivät polut jatku samaan suuntaan yhtä pitkän aikaa, muttei se jälkikäteen mitätöi yhdessä koettua. Enkä minä ainakaan haluaisi harteilleni vastuuta kenenkään elämän korjaamisesta oikeanlaiseksi. Rehellisyyden nimissä en edes omani, mutta sitä en taida päästä karkuun.
Enkä minä sitä paitsi sarjavalaistujana voi suostua uskomaan, että voisin koskaan olla valmis ihminen. Jos elinpäiviä riittää, koen ahaa-elämyksiä varmaan vielä rollaattoria työnnellessäni.
Ylipäätään ihmisen elämä on valmis vasta kun ihminen on kohdannut Sen Oikean. Kuten Pokémon-hahmoilla, myös ihmisillä on olemassa muuttumaton final form joka tulee saavuttaa. Lisähaasteena tätä muotoa ei voi tietää saavuttaneensa, sillä aina voi kohdata jonkun joka paljastuukin Siksi Oikeaksi ja mullistaa elämän. Vasta silloin voi ymmärtää, että edellinen Se Oikea olikin Se Väärä, ja yhdessä vietetty aika ja tunnettu läheisyys hukkaan heitettyä ja turhaa.
Tuohon minä sanon kyllä hömpsönpömpsön. Ympärilleen kannattaa kyllä haalia mukavia, sopivasti ikäviä, viehättäviä, pelottavia, haastavia, rohkeita, ujoja, äänekkäitä ja hiljaisia ihmisiä. Kaikkien kanssa eivät polut jatku samaan suuntaan yhtä pitkän aikaa, muttei se jälkikäteen mitätöi yhdessä koettua. Enkä minä ainakaan haluaisi harteilleni vastuuta kenenkään elämän korjaamisesta oikeanlaiseksi. Rehellisyyden nimissä en edes omani, mutta sitä en taida päästä karkuun.
Enkä minä sitä paitsi sarjavalaistujana voi suostua uskomaan, että voisin koskaan olla valmis ihminen. Jos elinpäiviä riittää, koen ahaa-elämyksiä varmaan vielä rollaattoria työnnellessäni.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti