Stop harshing my buzz, man!

Rakas maailma, voisitko muuttua vähän paremmaksi niin etteivät kaikki perversioni alkaisi vaikuttaa Tukholma-syndrooman oireilta?

On kovin vaikeaa nauttia esineellistämisestä, kun valtakunnan suurimmassa lehdessä puhutaan siitä, ettei naisia riitä kaikille. Naispula, vähän kuin kaupan hyllylle ei riittäisikään voipaketteja kaikille halukkaille. Naisten pakkosiirtoa bussilasti kerrallaan ei sentään ehdotettu, mikä onkin sinänsä oikein hyvä koska bussimatkalla heidän tisujaan luultavasti kommentoitaisiin ja mahdollisesti sivumennen ehdoteltaisiin seksiä.

On hirmuisen hankalaa nauttia edes osa-aikaisesta kodinhengettäryydestä ja palveluhenkisyydestä, kun samalla hallitus pyrkii kaikin keinoin palauttamaan (ainakin lapsia saaneet) naiset takaisin kotiin.

On älyttömän mutkikasta nauttia stereotyyppisistä sukupuolensa ulkoisista tunnusmerkeistä, kun naisten ulkonäkö ja sen soveliaisuuden ruotiminen on kaikkien yhteistä kansanhuvia ja teini-ikäisestä lähtien pitäisi ymmärtää, että tuntemattoman ohikulkijan vartalon kommentointi ääneen on normaalia toimintaa. Pojat on poikia, myös keski-ikäisinä. Kovaan ääneen.

On raivostuttavan kinkkistä nauttia alistumisesta, kun sitä käsitellään telkkarissa Jumalan lahjana. Tai puhutaan ihan tosissaan siitä, saako pitkässä parisuhteessa kieltäytyä seksistä. Eikä helpota, jos seksin ajattelukertojen ja sen harrastamiskertojen välinen epäsuhta on välittömästi puutteessa elämistä.

Niin että olisiko mitenkään mahdollista, että lakkaisitte pilaamasta minun fantasioitani tällä pöljäilyllä ja tekisitte tosimaailmasta vähän mukavamman paikan? Kesän kunniaksi?

Eipä tullut sitten hankittua sitä vippamukia, jonka ostamista suunnittelin kupin nurin kippaamisen estämiseksi.

Ei lukemalla uimaan opi.

Minilomasta käyneen viikonlopun parasta antia oli auringonpaisteen ja hyvän seuran lisäksi se aamu, kun sain rauhassa istua (tai olkaamme tarkkoja, oikeastaan maata) nenä kirjassa ja lukea yöpöytäkirjani viimein loppuun. Enää kun en voi lukea öitä läpeensä, vaan lukuhetkeni katkaistaan täysin kohtuuttomasti makuuhuoneemme toisen asukkaan halutessa nukkumaan. Tästä voinette jo päätellä, mitä mieltä olen lukemisesta ja sen mahdollisesta hyödyttömyydestä.

Viime aikoina olen muutamaankin kertaan jutellut siitä, kannattaako pervoilusta lukeminen ja asioiden tekstilähtöinen tutkiminen vai olisiko sittenkin parempi oppia tekemällä. Asiassa on vähintään kaksi koulukuntaa, toiset meistä esimerkiksi odottavat syksyllä ilmestyvää BDSM-aapista jo mielenkiinnolla, kun taas toiset epäilevät onko kirjassa mitään uutta tai hyödyllistä. Miksi lukea kirjoista, kun voi kokeilla?

Ymmärrän kyllä mainiosti, että itse tekemällä oppii joitakin asioita kaikkein parhaiten. Varsinkin kun kyseessä on vuorovaikutukseen perustuva ja varsin usein fyysisesti ilmenevä asia kuten BDSM. Toista ihmistä on kirjasta vaikeaa oppia, eikä teoriassa tosi kuuma juttu aina toimikaan käytännössä aivan kuin kuvittelisi. Ruoskaa pitää heiluttaa ja muutama solmu solmia, jotta tietää miltä se tuntuu. Liiallinen suunnitelmallisuus, etukäteen analyseeraus ja yleinen "kyllä sen näin pitää mennä kun minä internetistä niin luin" -asenne voi olla paras tapa viedä viimeisetkin ilon rippeet tästä touhusta.

Siitä huolimatta olen edelleen samaa mieltä menneisyyden queenitiksen kanssa: lukeminen kannattaa. Jos lukuhomma tuntuu noin ylipäänsä yhtään miellyttävältä, kirjoista, blogeista, keskustelupalstoilta ja chateista voi oppia itsestään ja muista hurjasti. Kukaan meistä tuskin on kinkyydessään ihan niin valmis, ettei voisi puolivahingossa tulla ymmärtäneeksi jotain uutta. Eikä ole ainakaan allekirjoittaneelle lainkaan pahitteeksi järjestää tietoisesti tapoja pitää näitä asioita mielessä, vaikkei aina valaistuisikaan.

Poika ei asetu aivan toiseen ääripäähän lukija-tekijä -akselilla, muttei jaksa plärätä kirjoja tai syynätä nettiä aivan yhtä intohimoisesti kuin minä. Kumppaninvalinnastaan johtuen Poika elää kuitenkin tietynlaista Pervokirjallisuuden Valitut Palat -elämää, ja saa nauttia (tai kärsiä) lukusuosituksista, jotka joko ottaa onkeensa tai sitten ei. Aika suuri osa lukukokemuksista jää sulostuttamaan vain minun tietoisuuttani, missä oli alkuun vähän nieleskelemistä. Nyttemmin olen tullut siihen tulokseen, että työnjako toimii oikeastaan aika mukavasti.

Niin kauan kuin saan ainakin välillä viettää ylellisen pitkän hetken laatuaikaa paperiystävieni kanssa. Arvaatte varmaan, onko ennakkotilaus aapiseen jo tehty.