tiistai 29. syyskuuta 2009

Reissussa rähjääntyneet

Lupasin kirjoitella mahdollisuuksien mukaan, paikan päällä paljastui että tilaisuuksia olikin huomattavasti odotettua huonommin. Reissuraportti seuraa siis joskus myöhemmin.

Näin pikakelauksena kinkytarjonta ei sekään aivan vastannut odotuksia, totesimme Pojan kanssa omaavamme aivan liian nirson mielenlaadun ja aivan väärät perversiot. Ruoka, juoma ja ennen kaikkea seura sen sijaan oli juuri kohdallaan.

Paluumatkalla Pojan nujersi flunssa, jonka itse joko olen jo sairastanut tai jota en vielä ole täysimittaisena saanut itseeni tarttumaan. Ensimmäinen päivä kotosalla on siis mennyt peiton alla (eikä sillä hauskalla tavalla), Poika alkaa jo kypsyä jatkuvaan tenttaukseeni siitä voinko tuoda villasukat tai jotain juotavaa.

Vaikken itse ole varsinaisesti sairas, edellisen flunssan häntä ja reissusta toipuminen ovat kiskoneet omatkin energiatasoni jonnekin nollan tuntumaan. Lentokentän kirjakaupasta noukittu Half of a Yellow Sun on sentään onneksi toiminut erinomaisena ajanvietteenä, suosittelen kirjaa lämpimästi.

keskiviikko 23. syyskuuta 2009

Matkailu avartaa

Siihen nähden, että lentomme lähtee tänään, olemme Pojan kanssa molemmat suhtautuneet tähän reissuun jokseenkin huolettomasti. Alustavaa pakkailua harrastettiin eilen illalla, olohuoneen lattialla odottaa vielä aukinainen matkalaukku jonka käyn noutamassa matkalla rautatieasemalle ja pakkaan siis vasta muutamaa tuntia ennen junan lähtöä loppuun.

Viimeksi maaliskuussa valitin tiettyjen matkakohteiden olevan katu-uskottavampia kuin toisten. Linjalleni uskollisena olen nytkin reissaamassa paikkaan, jolla ei backpacker-pisteitä paljon kerrytetä. Toiveissa kuitenkin on, että matkakohde tarjoaa kinky-rintamalla hieman edellistä enemmän. Alustavan taustatyön perusteella ainakin tarjontaa löytyy, valitettavasti allekirjoittaneen kukkaroon piakkoin muuttava Matti rajoittaa intoa.

Tällä kertaa en ajasta tekstejä valmiiksi, mutta lupaan raportoida kinkykuulumisia matkan varrelta jos siihen tarjoutuu sopiva mahdollisuus. Ainakin lyhyehkö shoppailureissu on jo suunnitteilla, mitään sen ihmeempää tuskin tapahtuu paikan päällä odottavan seuramiehen perinpohjaisen vaniljaisuuden ansiosta.

Pitäkäähän peukkuja sen puolesta että onnistun muiluttamaan itseni koneeseen yskästäni huolimatta näinä possuflunssa-aikoina!

sunnuntai 20. syyskuuta 2009

Oink oink.

Yritin eilen urheasti niiskuttaen keksiä jotain järkevän pervoa blogattavaa, varsin heikolla menestyksellä. Syysflunssa (toivottavasti ei kuitenkaan possu-) iski tottakai juuri nyt, kun elämässä olisi parempaakin tekemistä kuin niistäminen - esimerkiksi ensi viikon lomareissu. Toivon että saan pöpön nujerrettua siihen mennessä, niiskuttaen ei taida olla asiaa lentokoneeseen. (Näin sivuhuomautuksena voisin kehua, että propolis on ehkä parasta luonnonlääkettä ikinä. En tosin osaa sanoa, johtuuko näennäinen tehokkuus uutteen sisältämästä etanolista vai itse kittivahasta.)

Puin jo aikaisemmin flunssan vaikutuksia blogin kirjoittamiseen, käytännön pervoilusta puhumattakaan. Valitettava tosiasia kun on, että oikeasti sairaana joka ikiseen lihakseen sattuu jo valmiiksi aivan tarpeeksi, eikä ajatus käsien sitomisesta ja sen mukanaan tuomasta niistämättömyydestäkään erityisesti houkuta.

En ollut lapsena juurikaan sairas, joten en osaa oikein vieläkään suhtautua sairastamiseen. Yritän kovasti luterilaisen työmoraalini yllyttämänä tehdä sovitut hommat viimeiseen asti, enkä osaa jäädä kotiin ellen ole todistettavasti kuumeessa. Kaiken huipuksi siedän hyysäämistä harvinaisen huonosti, vaikka salaa nautinkin siitä että joku pitää minusta huolta.

Joku aika takaperin lueskelin keskustelua, jossa useampi yläpää oli sitä mieltä että lähettäisi subinsa niin pitkälle kuin pippuri kasvaa jos koskaan sairastuisi vakavasti. Pidin ajatusta aluksi harvinaisen typeränä ja itsekkäänä, kunnes tajusin että se olisi varmasti omakin ensireaktioni. En missään nimessä haluaisi olla taakka kenellekään.

Tosielämässä tämä taakkana olemisen välttely ja salainen hoivatoive sitten ilmenee toisinaan vähän vähemmän kehittävissä muodoissa, jotka Poika-raukka saa tuntea nahoissaan. "Ei kun mene vaan katsomaan vaikka telkkaria, kyllä mä pärjään täällä itsekseni." --- "Se sika jätti mut IHAN YKSIN!"

torstai 17. syyskuuta 2009

BM ja BDSM

BDSM:n, klassisen fetisismin ja body modification -piirien estetiikka on aika samankaltaista. Johtunee siitä, että varmasti löytyy paljon ihmisiä jotka "harrastavat" kaikkea kolmea.

Perinteisimmillään body modificationiksi lasketaan erilaiset tatuoinnit ja lävistykset, vaikka termi sinänsä Wikipedia-artikkelin mukaisesti pitää sisällään kaikki tavat muokata kehoa. BDSM-mielessä lävistyksillä ja tatuoinneilla on oma paikkansa. Omistajuusmerkkinä mikään ei taida olla aivan yhtä lopullinen kuin tatuointi (tai polttomerkki), lävistyksiä puolestaan voi käyttää kaikenlaiseen hauskuuteen leikkihetkissä. Onhan se perinteinenkin korsetti sitä paitsi omalla tavallaan kehon muokkausta.

BME eli Body Modification Ezine on verkon laajimpia lävistyksiä ja tatuointeja käsitteleviä sivustoja, varsinkin kuvagallerioidensa puolesta. Kuvia ei tosin saa selailla määrättömästi ilman jäsenyyttä, mutta kurkistamaan sentään pääsee! Esimerkiksi needle playta löytyy sivukaupalla, perinteisistä neulakorseteista spiraaleihin ja muihin mielenkiintoisiin virityksiin asti. BME:llä on myös oma kehonmuokkaustietosanakirja, josta löytyy kaikenlaista.

BMEzinen lisäksi kuvia neuloilla leikkimisestä löytyy myös esimerkiksi bodymodifications.net -sivustolta. Jostain syystä korsetti on parasta, mitä ihmisen nahkaan voi neuloilla loihtia - vaikka myönnettävähän se on, että neulakorsetit näyttävät hienoilta.

Harkitsin joskus puolitosissani sadomasokismin tautiluokituksen tikkauttamista nahkaani. Myönnettäköön, että ajatus kytee yhä, vaikka tiedän sen olevan tatuointina vähintään yhtä korni kuin ensimmäinenkin tatuointini. Tai ehkä idea houkuttaa juuri siksi, koen ajatuksen tatuointien syvistä merkityksistä jotenkin hassuna.

Ylipäänsä tämä tatuointi- ja lävistyslöpinä on surutyötä viimeisenkin lävistykseni jäljiltä (olen nyt virallisesti aukoton - heh heh). Kuten edellisen eroahdistuskohtauksen aikoihin kerroin, rei'itin villissä nuoruudessani kulmakarvani ja kieleni, muutama vuosi takaperin vuorossa oli nännikoru. Kulma- ja nännikoru päättivät molemmat omatoimisesti siirtyä siinä määrin lähelle ihon pintaa että minun oli pakko niistä luopua. Kielikoru sen sijaan oli jo hetken tuntunut jotenkin orvolta ja turhalta, joten luovuin siitä ihan vapaaehtoisesti. Viime postauksen lopuksi pohdiskelin, tulenko hieromaan nänniäni aivan kaikkeen korusta luovuttuani - nyt voin paljastaa, että aivan näin ei sentään käynyt. Ehkä siis maltan myös olla nuolematta kaikkia vastaantulijoita.

torstai 10. syyskuuta 2009

BDSM playlist

Meidän sessioissamme musiikilla on harvoin suurtakaan roolia. Toisinaan naruleikkien taustalla pyörii jokin puoliharmiton hissimusiikki, muuten säestyksenä toimivat raipan läiske ja allekirjoittaneen kiljahtelu. Musiikkia kuunnellessani olen kuitenkin huomannut useankin kappaleen aihetta käsittelevän, tässä siis pieni listaus kappaleista joista BDSM-viittauksia ei tarvitse erityisen syvältä rivien välistä kaivella:

The Crystals - He Hit Me (and it felt like a kiss)
[kappaleesta on myöhemmin tehnyt oman tulkintansa mm. Hole]
He hit me and it felt like a kiss.
He hit me and I knew he loved me.
Cause if he didn't care for me,
I could have never made him mad.


Depeche Mode - Master and Servant
Its a lot like life,
this play between the sheets
with you on top and me underneath.
Forget all about equality.


Don Huonot - Ruoski minua
Häpeän, häpeän, häpeän
ruoski minusta esiin se mies
joka oon
mutta joka en ole ollut.


Faster Pussycat - Where There's a Whip There's a Way
Nobody knows how to tie the simple knots that I know,
getting weak in the knees and your bruises are beginning to show.
The only way she knows how to take it is blow by blow.


Nine Inch Nails - Closer
You let me violate you, you let me desecrate you.
You let me penetrate you, you let me complicate you.


Nine Inch Nails - Happiness in Slavery
Don't open your eyes, take it from me.
I have found
you can find
happiness in slavery.


Tool - Stinkfist
It's not enough.
I need more.
Nothing seems to satisfy.
I don't want it.
I just need it.
To feel, to breathe, to know I'm alive.


Velvet Underground - Venus in Furs
Clubs and bells, your servant, don't forsake him.
Strike, dear mistress, and cure his heart.


Kappaleet heijastelevat aika tarkkaan omaa musiikkimakuani, lisää viisuja muista genreistä odotellaan kommenttilaatikkoon!

ETA: Törmäsin vielä yhteen vanhempaan aihetta käsittelevään viisuun, huumorimielessä väsättyyn toki: Tom Lehrer - The Masochism Tango. Tämän lisäksi Poika ystävällisesti toi tietooni Rammsteinin uusimman musiikkivideon, viisun nimi German Pussy kertoo aika lailla kaiken tarvittavan itse kappaleen sisällöstä.

tiistai 8. syyskuuta 2009

Burleskin paluu

Muistan joskus vuosia sitten nähneeni Rakel Liekin "esiintymässä" festarialueen sivulavalla. Neidin esiintyminen koostui pikaisesta riisuutumisesta hyisessä kesäillassa ja lyhyestä tulennielentäosuudesta. En osaa sanoa, miltä esitys miehisestä näkökulmasta näytti, mutta minun teki mieli kääriä ilmiselvästi kylmissään oleva naisparka vilttiin.

Uusburleski on tehnyt vaatteiden riisumisesta perinteistä strippausta salonkikelpoisempaa. Suuressa maailmassa ilmiö on jo leikki-iässä - New York -lehti raportoi uusburleskin suosiosta jo vuonna 2004.

Suomeen uusburleski (YLE:n ystävällisesti tarjoaman sanaston mukaan pitäisi puhua neo-burleskista, mutta kielipoliisi ei tähän suostu! Hieman myöhemmin tarjolla myös luova käännös tassel-sanalle.) rantautui hieman myöhemmin, uutisotsikoihin se on päässyt erityisesti muutaman viime vuoden aikana. Salonkikelpoisuudesta kertonee jotain se, että edellämainittu YLE on tehnyt Olotila-osioonsa burleskista pienen jutun, ja burleski on päässyt Ajankohtaiseen Kakkoseen asti!

Uusburleskille tyypillinen tapa käsitellä seksuaalisuutta hieman kieli poskessa kuulostaa harvinaisen mukavalta. Jokaisessa aiheesta lukemassani artikkelissa on myös korostettu sitä, että kaikenkokoiset ja -muotoiset ihmiset voivat olla burleskiesiintyjiä (tosin silti esim. Ellien jutussa haastateltava täyttää myös perinteiset kauneusihanteet paremmin kuin hyvin).

Suomessa uusburleskia pääsee ihastelemaan esimerkiksi Helsingissä Helsinki Burlesquen tapahtumien puitteissa. Wäiskillä järjestetään 10.10. New Comer's Night, yhteistyökumppanina on ison kirkon pervot eli SMFR. Jos ei ehdi tai uskalla paikalle, kuvia menneista tapahtumista voi käydä kurkkimassa Helsinki Burlesquen flickr-kuvasarjoista.

Uusburleskin estetiikka ja asenne seksiä kohtaan sopivat omiini kuin nenä päähän. Nyt pitäisi vain järjestää sopivasti vapaa-aikaa, jotta pääsisi katsomaan esityksiä ihan livenä. Tai ostaa omat nänniviirit ja laittaa miniburleski pystyyn!

perjantai 4. syyskuuta 2009

Seksi ilman likaa on kuin ruoka ilman suolaa.

Tehokasta työntekoa vältellessäni törmäsin tänään uutiseen, jonka mukaan Philips tuo markkinoille pariskunnille tarkoitettuja leluja. Tarkalleen ottaen kyseessä on Tekniikka&Talous-lehden mukaan "parisuhteen hoitamiseen tarkoitettu 'sensual massager' -hierontatuote". Siis vibraattori. Voitaisiinko puhua asioista niiden oikeilla nimillä?

Artikkelissa kerrotaan uutuustuotteiden kohderyhmästä: "Tavoiteltuihin asiakkaisiin kuuluvat erityisesti pariskunnat ja esimerkiksi ihmiset, jotka ovat harkinneet kyseisten tuotteiden hankintaa, mutta eivät halua ostoksille seksikauppaan." Ruotsin puolellahan nämä samat ihmiset voivat tehdä ostoksensa valtionapteekki Apoteketista, jonka kesällä aloittaman seksilelumyynnin suosiosta uutisoitiin Suomessakin.

Suomen apteekit lähtivät asiassa liikkeelle varovaisemmin. Yliopiston Apteekki kelpuutti valikoimiinsa vain liukuvoiteita ja geishakuulia, ilmeisesti sillä ajatuksella että geishakuulat ovat oikeasti terveydenhuoltoon liittyvä väline, vahvistavathan ne lantionpohjan lihaksia. Kaikenlaiset vibraattorit ja dildot sen sijaan kuuluvat edelleen pornokaupan puolelle, vaikka orgasmeilla taitaa olla melkoisia terveysvaikutuksia (tästäkin löytyisi varmasti tutkimus jostain).

En oikein tiedä, pitäisikö olla tyytyväinen seksilelujen tullessa useammalle tutuksi ja turvallisemmaksi vaihtoehdoksi, vai pitäisikö olla pöyristynyt tästä seksin häpeilemisestä ja vesittämisestä. Olenhan tunnustanut itsekin aiemmin pelänneeni pornokauppoja, joten ymmärrän kyllä miksi niissä asioimisen kynnys saattaa nousta korkeaksi.

Mutta miksi Philipsin "sensual massager" -hierontatuote näyttää niin kovin kliiniseltä? Vähän siltä, että ollaan yritetty päästä mahdollisimman kauas seksilelun ajatuksesta. Ja minkä vuoksi ruotsalaisten seksuaaliterveyteen kuuluvat esimerkiksi penisrenkaat, mutta suomalaisten apteekkihyllylle mahtuu vain lantionpohjalihasten jumppapalloja?

En ole täysin vakuuttunut siitä, että tämä kehitys muuttaa ihmisten mielipiteitä erityisen seksi(lelu)myönteiseen suuntaan. Tähän mennessä lähetetty viesti tuntuu olevan paremminkin se, että seksilelut ovat ihan OK, kunhan eivät vain näytä seksileluilta eikä niitä missään nimessä ole ostettu alan liikkeestä.

ETA: Joka kolmas suomalainen toisi seksivälineet apteekkiin, kertoo Apteekkari-lehti. Haastatelluista joka kolmas siis on ollut sitä mieltä, että "seksuaaliterveyteen liittyviä välineitä tulisi myydä apteekeissa". Kuvassa proviisori mitä ilmeisimmin esittelee vimpainta Myself, joka on tarkoitettu lantionpohjalihasten vahvistamiseen. Onko se nyt tosiaan seksiväline?

keskiviikko 2. syyskuuta 2009

Ahdasmielinen alistuja

Kuten jo aikaisemmin tunnustin, olen viettänyt tavallista enemmän aikaa internetin ihmeellisessä maailmassa. BDSM-asioita surffaillessa on lähes mahdotonta olla törmäämättä käsitteeseen Gor.

Kaikessa lyhykäisyydessään Gor on BDSM:n alalaji (jo tässä kohtaa ensimmäiset olisivat kanssani eri mieltä, Gor ja BDSM kun eivät kaikkien elämässä kohtaa lainkaan), joka perustuu filosofian professori John Langen salanimellä kirjoittamaan kirjasarjaan. Kirjoista elämäntapansa vaihtelevilla taiteellisilla vapauksilla omaksuneita kutsutaan lontooksi nimikkeellä Gorean, olisivatkohan suomeksi siis Gorealaisia - hehheh.

Gorin perusajatuksiin kuuluu, että naiset ovat luonnostaan alistuvia ja miehiä heikompi sukupuoli. Suurin osa Gor-planeetan naisväestöstä on orjia, vaikka vapaitakin naisia löytyy. Kajiroiksi kutsutuille naisorjille on olemassa tarkkoja käytössääntöjä orja-asennoista lähtien. Rasittavin internet-käytänne on, että orjat puhuvat itsestään aina kolmannessa persoonassa. Queenitis on sitä mieltä, että se kuulostaa hieman hölmöltä.

Minun on ollut vaikeaa suhtautua Goriin siitä lähtien, kun itse elämäntyylistä ylipäänsä kuulin. Aina kun kuvittelen valaistuneeni siinä määrin että ymmärrän muiden taipumuksia täysin, Gor ilmestyy jossain keskustelussa nurkan takaa ja olen jälleen ymmälläni. Vaikka meidänkin suhteessamme Pojalla on vapaat kädet enkä oikein osaa kuvitella itseäni kieltäytymässä mistään mitä Poika tahtoisi kokeilla, en missään muodossa koe itseäni orjaksi. Enkä oikein osaa käsittää, miksi joku haluaisi olla orja, puhumattakaan sellaisen omistamisesta.

Gor on maailmana jotenkin oudon kiehtova. Toisaalta tuntuu hassulta että on olemassa ihmisjoukko, jonka elämää säätelee fiktiivinen kirja, mutta toisaalta voihan Raamattuakin pitää fiktiona. Orjasäännöt ja tarkat asennot saattavat kuulostaa kummallisilta, mutta jokaisessa suhteessa on omat sääntönsä, eivätkä ne loppujen lopuksi taida varsinkaan D/s-suhteesta toiseen valtavasti vaihdella.

Ihan hölmöä kun tekisi mieli osoittaa sormella ja nauraa, mutta samalla tajuaa ettei oikeastaan ole varaa tehdä niin.