Smurffien synttärien kunniaksi järjestetyssä paneelikeskustelussa mainittiin lyhyesti, kuinka vertaisopettaminen on vasta rantautumassa Suomeen. Täkäläisittäin kun ei ole ollut tapana tehdä omasta osaamisestaan numeroa, eikä sen osaamisen jakaminen siksi tule mieleen. Tai vähintäänkin epäilyttää, tietääkö tarpeeksi ja osaako opettaa. Ja jos ei itse ymmärrä epäillä omia taitojaan ja niiden opettamista muille, muu skene kyllä ymmärtää. Luulen, että tämä on väkimäärän vähyyden lisäksi yksi syy sille, miksei täällä meillä harrasteta kinkyaiheisia työpajoja ja luentosarjoja ihan samalla volyymilla kuin vaikka Yhdysvalloissa.
En varmaankaan ole ainoa, jonka päässä Janten laki kaikuu kuin itsestään aina, kun jotain pitäisi saada aikaan. Tai oikeastaan varsinkin silloin, kun on jo saanut aikaan ja tekisi mieli vähän paukutella olemattomia henkseleitään. Parempi kun ei lähde kylille huutelemaan omaa erinomaisuuttaan ja tekemisiään. Tai sano, että osaa jotain jos ei osaa just täydellisesti, mieluummin todistetusti.
Onneksi nolo itsetehostus ja asioiden turaaminen ovat taitoja, joita voi oppia. Reippaan Tytön protesteista huolimatta olen kokeillut, miltä tuntuisi tehdä sellaista ihan hyvää jälkeä useammallakin suunnalla ja olla silti ihan ääneen sitä mieltä että osaa. Ei ole tippunut taivas niskaan, valmista on tullut eikä kukaan vielä ole osoittanut sormella ja huutanut että mitäs paskaa se tämä on. Olen tänä kesänä esimerkiksi askarrellut kumiruoskan, josta ei tullut täydellisen tasapainotettua eikä maailman parasta. Ihan hyvä ja nätti tuli, ja pipin silläkin saa aikaan.
Nyt kun tälle tielle olen lähtenyt, vahvistusta tuntuu tulevan joka suunnalta. Ajatushautomo Hattu muotoilee tämän turaamisasian näin: "On parempi olla nolo kuin tylsä." Ja eilen maailman huonoimmaksi laulajaksi tituleerattu Florence Foster Jenkins sanoi elokuvassa ihanan Meryl Streepin suulla näin: "People may say I can't sing. But no one can ever say I didn't sing."
Silti voi olla ihan paska. Mutta ei se mitään.
En varmaankaan ole ainoa, jonka päässä Janten laki kaikuu kuin itsestään aina, kun jotain pitäisi saada aikaan. Tai oikeastaan varsinkin silloin, kun on jo saanut aikaan ja tekisi mieli vähän paukutella olemattomia henkseleitään. Parempi kun ei lähde kylille huutelemaan omaa erinomaisuuttaan ja tekemisiään. Tai sano, että osaa jotain jos ei osaa just täydellisesti, mieluummin todistetusti.
Onneksi nolo itsetehostus ja asioiden turaaminen ovat taitoja, joita voi oppia. Reippaan Tytön protesteista huolimatta olen kokeillut, miltä tuntuisi tehdä sellaista ihan hyvää jälkeä useammallakin suunnalla ja olla silti ihan ääneen sitä mieltä että osaa. Ei ole tippunut taivas niskaan, valmista on tullut eikä kukaan vielä ole osoittanut sormella ja huutanut että mitäs paskaa se tämä on. Olen tänä kesänä esimerkiksi askarrellut kumiruoskan, josta ei tullut täydellisen tasapainotettua eikä maailman parasta. Ihan hyvä ja nätti tuli, ja pipin silläkin saa aikaan.
Nyt kun tälle tielle olen lähtenyt, vahvistusta tuntuu tulevan joka suunnalta. Ajatushautomo Hattu muotoilee tämän turaamisasian näin: "On parempi olla nolo kuin tylsä." Ja eilen maailman huonoimmaksi laulajaksi tituleerattu Florence Foster Jenkins sanoi elokuvassa ihanan Meryl Streepin suulla näin: "People may say I can't sing. But no one can ever say I didn't sing."
Silti voi olla ihan paska. Mutta ei se mitään.
