How can less be more? That's impossible. More is more.

Blogissakin mainittu orgasmirajoitus taitaa olla yksi pitkäikäisimmistä säännöistä tässä taloudessa. Tai siis oli, kunnes se huomattiin huonoksi ja nostettiin hyllylle. Orgasmivallan siirtäminen toiselle osapuolelle on kinkysuhteiden peruskauraa ja ajatuksena minustakin kuuma, mutta meidän tapauksessamme se toimi vähän liiankin tehokkaasti. Antakaahan kun kerron.

Kuten aikoinani tunnustin, pyytäminen on aina ollut minulle vaikeaa. Ensinnäkään, Reipas Tyttöhän ei tarvitse keneltäkään mitään. Toisekseen, muita ihmisiä ei pidä omilla mitättömillä tarpeillaan häiritä. Poika oli varsin höveli laukeamislupien kanssa ja saatoin olla lähes varma sellaisen saavani, mutta silti itse pyytäminen tuntui yhtä vaikealta joka kerta. Yhdessä touhutessa ei ehkä niinkään, kun tiesi ettei keskeytä mitään tärkeämpää, mutta etänä luvan pyytäminen oli tuskaista. Pojan ajatuksena koko säännössä sen sijaan oli vähän pitää kirjaa siitä, kuinka usein olin käsi olemattomissa housuissani sinä aikana, kun emme olleet samassa tilassa.

Eihän se nyt siis ihan putkeen mennyt. Usein jätin masturboimisen väliin kokonaan, ettei tarvitsisi pyytää lupaa. En koskaan oikein keksinyt, mihin väliin se lupa-anomus sopivasti osuisi. Etukäteen pyytämällä ei voinut olla varma tulisiko lupaa käytettyä, laukeaminen kun ei ole koskaan ollut minulle mikään läpihuutojuttu (pun intended). Kesken touhun pyytäminen ja sen aiheuttama tauko taas oli varma tapa pilata koko orgasmi - edging ei onnistu, kun pienikin huomion herpaantuminen karkottaa orgasmin pysyvästi. Joskus kävi mielessä sekin, että eihän Poika millään voisi tietää noudatanko sääntöä vai en.

Tähän soppaan kun vielä lisätään hyppysellinen hormonaalista häröilyä ja sen aiheuttamaa haluttomuutta, lopputulos oli että ajattelin seksiä niin vähän kuin suinkin mahdollista. Mitä vähemmän ajattelin seksiä, sitä vähemmän jouduin ajattelemaan laukeamista, ja sitä vähemmän tuskailemaan lupa-asian kanssa. Mitä vähemmän ajattelin seksiä, sitä vähemmän halusin seksiä missään tilanteessa. Tarkkailuvälineestä oli siis tullut pikkuhiljaa harvinaisen tehokas siveysvyö.

Edellisessä kirjoituksessa mainitun kirjan lukemisen jälkeen asia taisi vihdoin tulla puheeksi, ja sääntö todettiin kehnoksi. Saman katon alla asuessa Poika pysyy sitä paitsi ilman erillisraportointiakin aika hyvin perillä siitä, millaisessa vireessä olen. Lopulta kävi niin, että yhdessä ollessamme pyydän luvan silti, mutta muuten touhuan kausikortilla.

Enkä nyt sano että tämä liittyy säännön kumoamiseen mitenkään, mutta taloutemme toinen Hitachi kuoli juuri. Rauha hänen moottorilleen. Mieluummin överit kuin vajarit, sano.

Haaveissa vainko olette hänen

Olin pitkään vakuuttunut siitä, että fantasioin jotenkin väärin. En ole aivan varma mistä olin saanut päähäni, että kaikkien muiden fantasiat tapahtuvat aina minä-muodossa, näistä asioista kun ei kuitenkaan yleensä tule kovin yksityiskohtaisesti keskusteltua edes lähimpien ystävien kanssa. Enkä kyllä rehellisesti sanottuna aivan lähimpien ystävieni seksifantasioista erityisen tarkkoja yksityiskohtia haluaisi kuullakaan!

Joka tapauksessa olin yllättynyt (ja vähän kateellinen) lukiessani Pervocracy-blogin pitäjän Hollyn fantasioista. Kommenttiosastolla useampi lukijakin tunnusti niin ikään fantasioivansa ehdottomasti aina kolmannessa persoonassa.

Oma teoriani on, että fantasiamaailmani on alkanut kehittymään niin varhaisessa vaiheessa etten vielä oikein ymmärtänyt että itse edes voisin olla jonkinlainen toimija ko. tilanteissa. Seksi oli jotain, jota tapahtui vain aikuisille ihmisille, ja jonka ajatteleminen sai aikaan mukavan kutinan vatsanpohjassa.

Kateellinen Hollylle olen ehdottomasti fantasiamaailman rikkaudesta ja ihailtavasta jatkuvuudesta! Itse en saa koskaan aikaan mitään sen pidempää fantasiaa, juonesta puhumattakaan. Toisinaan tosin sama aihepiiri kiehtoo pitkänkin aikaa, ja saatan pyörittää samaa lyhyttä hetkeä päässäni pienin muutoksin viikkotolkulla. Kunnes Hurahdus menee ohi ja fiksoidun johonkin uuteen tilanteeseen - kuinka yllättävää käytöstä minulta.

Nyttemmin kun seksi on muuttunut muiden harrastamasta abstraktiosta vähän saavutettavammaksi ilmiöksi, saatan myös ikään kuin epähuomiossa ja silmänräpäyksen verran kuvitella tai muistella jotain tuntemusta omalla ihollani. Nämä hetket ovat kuitenkin hyvin harvassa.

Ylipäänsä seksin ajatteleminen on jotenkin tylsää. Jos sitä ei ole harrastamassa piakkoin, asialla mehustelu on mielestäni melko lailla ajanhukkaa. Sitä paitsi fantasioidessaan oikein asioikseen joutuu tekemään aivan hirveästi töitä, kielipoliisille kun eivät puolivillaiset kielikuvat tai horjuvat aasinsillat tapahtumasta toiseen kelpaa laisinkaan. On paljon hauskempaa säännöllisen blogikahlailun lomassa päätyä lukemaan Discerning Domia ja huomata olevansa sen jälkeen oudon levoton.

Yhdellä kädellä surffailua.

Kuten jo joskus tunnustin, on oma suhtautumiseni itsetyydytykseen puhtaan pragmaattinen. Kun olo tuntuu levottomalta, asia hoidetaan pois tieltä ja sitten keskitytään taas niihin tärkeämpiin juttuihin. Yksin ollessani harvoin jaksan edes kaivaa laatikosta leluja esille, koska se vaatisi selvästi liikaa ennakkosuunnittelua ja ajan viettämistä siveettömissä touhuissa aivan yksin.

Itsetyydytys on jotenkin niin monella tasolla syntistä touhua, että haluan hoitaa sen pois alta mahdollisimman nopeasti. Siksi olen hyvin nirso runkkumateriaalini valinnassa, tehokkuus on kaiken A ja O. Toisaalta ilman erityisiä virikkeitäkään ei ole mukavaa, joten urautuminen samoihin "takuuvarmoihin" hittitarinoihin on ainainen uhka.

Erilaisia seksiblogeja kahlailen läpi vaihtelevalla innolla ja menestyksellä, ja sitä kautta törmään (aivan liian harvoin) blogeihin, jotka saavat poskeni punehtumaan ja toisen käden hakeutumaan jonnekin aivan muualle kuin kymmensormijärjestelmän mukaisesti perusriville.

Viimeisin tällainen löytö on kahden kirjoittajan yhteisblogi nimeltään the Erotic Writer, ja erityisesti tarina Gagged. Tarinan luettuani kahlasin tosin läpi myös Monoclen kaikki muutkin tarinat. Suosittelen lämpimästi, tietokoneen viereen tosin kannattanee varata jotain kylmää juotavaa ja tarvittaessa viuhka. Tai jotain muita tarpeellisiksi katsomianne välineitä.

Mitä ruusuks kutsut, yht' ihanasti toisin nimin tuoksuu.

Syystä tai toisesta äidyimme Vaimon kanssa puhumaan yhteisen työpaikkamme lisäksi huonoa englantia myös kotioloissa muutama kesä takaperin. Pojan ilmestyessä kuvioon vietimme siinä määrin symbioottista elämää, että myös minun ja Pojan yhteiseksi kotikieleksi vakiintui Practical English Abu -elementeillä höystetty englanti.

Mopo on päässyt tässä kieliasiassa karkaamaan käsistä niin pahasti, että ehdotin Pojalle pientä kielikoetta ja englannista luopumista ainakin hetkeksi. Varsinkin vaikeammista asioista puhuessa on helppoa lintsata käyttämällä mieluummin kolmatta kotimaista, jolloin asian ja itsensä välille saa sopivasti etäisyyttä. Kokeilun onnistumisen varmistamiseksi sääntöjen rikkomisesta on luonnollisesti jo sovittu kullekin osapuolelle henkilökohtaisesti optimoidut rangaistukset, itse koeaika alkaa vasta tuonnempana.

Vaikeiden asioiden lisäksi on myös toinen osa-alue, josta jopa kaltaiseni kielipoliisi ja puritanisti puhuu mielellään englanniksi. Olen nimittäin todennut, että seksiin ja sukupuolielimiin liittyvät sanat ovat suomeksi vain jotenkin vääriä. Kyse lienee samasta ilmiöstä, jota Hesarin NYT-liitteessä vuosia takaperin havainnollistettiin kääntämällä esimerkiksi Britney Spearsin Hit Me Baby suomeksi - englanniksi kornimmatkin ilmaisut menevät aivan täydestä, mutta suomeksi me emme niitä sulata.

Olen jo ilmoittanut aikovani jatkossa viitata Pojan varustukseen herra Peniksenä, mutta ko. herran vastakappaleen nimitys ei vielä ole täysin vakiintunut. (Poika itse on peniksensä kanssa ihan etunimiväleissä, itse en kuitenkaan suostu herroittelusta luopumaan.)

Yksikielisyyden harjoituskierrosten aikana ykkösehdokkaaksi on tällä hetkellä muodostunut tuhero. Nimitys on mielestäni sopivassa määrin hellittelevä, joskin viittaa johonkin ehkä vähän epämääräiseen tai likaiseen. Tuheron suosioon liittynee edellisestä sokeroinnista vierähtänyt pitkähkö aika, pimppi kun ei mielestäni missään nimessä voi olla karvainen. Muutenkin kyllä pimppi on ehdottomasti nuorempien naisten tai tyttöjen ruumiinosa, itse olen ehkä jo pimppi-iän ohittanut.

Pillu ei kelpaa, koska siitä puhutaan mielestäni vain silloin, kun siitä on puute. Muutenkin pillu ja siihen usein liitetty ralli tuovat mieleeni samantien auton taustapeiliin kiinnitetyt karvanopat ja Wunderbaumin tuoksun. Vittu on kokenut sekä nimityksenä että kirosanana sellaisen inflaation, ettei sekään kelpaa. Vittu on kaiken lisäksi aggressiivinen ja vihainen sana.

Kiellettyjen listalla ovat myös kulumisesta vihjaavat römpsä ja tussu. Tussu varsinkin tuo mieleeni linttaan astutun vanhan kengän. Hirveistä hirvein on kuitenkin mukavirallinen ja -lääketieteellinen emätin, joka kuulostaa yksinkertaisesti vastenmieliseltä. Emä sanan runkona ei ole erityisen romanttinen tai viehättävä vaihtoehto eikä siitä ole pitkä matka emäsikaan eli emakkoon.

Luonnollinen vaihtoehto kai olisi, että herra Peniksen seurana meillä asuisi neiti Vagina. Jostain syystä neiti V kuitenkin herättää minussa vahvoja Cluedo -mielleyhtymiä: neiti Vagina, kirjastossa, kynttilänjalalla (tiedän kyllä mitä kuvittelette hänen siellä tekevän, senkin pervot). Siinä missä penis on sanana jotenkin reipas ja harmiton, kuulostaa vagina muodolliselta ja viileältä.

Äkkinäinen voisi tietenkin ihmetellä, miksi kotioloissa ylipäätään tarvitaan erityisiä ilmauksia tällaisille asioille. Äkkinäinen ei siis mitä ilmeisimmin ole koskaan seurustellut naisen kanssa, joka saattaa osoitella asioita ja nimetä niitä kuin kaksivuotias. Ehkä taustalla on siis suurempiakin kuin terminologisia ongelmia.

Omin käsin onneen

Sarjassamme Draamakuningatar muistelee, olen viime aikoina miettinyt itsetyydytystä ja omaa historiaani itsesaastutuksen saralla.

Eroottiseen heräämiseeni vaikuttivat lähtemättömästi jo mainitut Regina-lehden Naisen unelmia -pehmopornotarinat. Muutama vuosi myöhemmin löysin veljeni pornolehtikätkön ja siirryin sitä myötä vähän suorasanaisempaan materiaaliin. Muistaakseni samoihin aikoihin löysin netistä jonkin Herkku.netin esiasteen, jonka tarinoita tallensin salaa ja kovasti häpeillen myös koneelle salanimen ja salasanan turvin.

Lopullisesti pankin räjäytti LitErotica, jonka Non Consent / Reluctance -osiota käyn edelleen lukemassa varsin ahkerasti. Tai siis kävisin, ellei itseni räplääminen olisi saanut kovin uudenlaisia vivahteita jo aikaisemmin tämän suhteen aikana.

Jossain vaiheessa olin vakuuttunut siitä, että masturboin väärin. Omat henkilökohtaiset hetkeni kun eivät juurikaan muistuttaneet asiaa käsittelevien, miesyleisölle suunnattujen dokumenttielokuvien naistähtien huokailua ja vääntelehdintää. Puhumattakaan siitä, että saatoin teini-iässä masturboida ihan vain aikani kuluksi.

Hormonaalisen ehkäisyn maaimaan astuttuani koko touhu jäi vuosiksi vähemmälle, sen verran tehokkaasti nuo pienet taikapillerit vaikuttivat libidooni ylipäänsä. Lähtiessäni ulkomaille muutamaksi kuukaudeksi ei käynyt mielessänikään koskea itseeni sinä aikana, odottelin kärsivällisesti silloisen poikaystäväni vierailua kädet tiukasti lakanan päällä.

Nykyään moinen siveys on muisto vain, mutta mutkia matkaan tuo Pojan sääntö, jonka mukaan en saa laueta ilman lupaa. Käytännössä siis joudun erikseen pyytämään luvan myös itsetyydytykseen, ellen halua vain turhautua entistä pahemmin. En rehellisesti sanottuna kehtaa häiritä Poikaa joka kerta kun ajatukseni harhailevat siveettömille poluille, usein koko toimitus jää siis väliin. Eikä Vaimon kainalossa nukkuminenkaan erityisesti tarjoa tilaisuuksia peiton alla vietettävälle laatuajalle. (Vaimolle terveisiä, vieressäsi nukkuminen on silti oikein mukavaa!)

Choking chicks and sodomy

Kun nyt kerran lähdin muistelulinjalle, tuntui jotenkin sopivalta ruotia seuraavaksi suhdettani pornoleffoihin. Siis juuri niihin, joita ne hikiset sedät sieltä nuoruuteni mustaikkunaisista erotiikkaliikkeistä kotiinsa kantoivat.

Ensimmäinen muistoni pornosta on jokseenkin hatara. Silloin kun digi-tv oli vielä täyttä scifiä, oli aika tavallista että kaapelitalouksissa näkyi viikonlopun ajan ilmaiseksi esimerkiksi TV1000, ilmeisesti yrittivät kalastella uusia kuluttajia sitä kautta. Jonain myöhäisenä lauantai-iltana sitten queenitis 12vee sitten löysi ikäiselleen varsin sopimatonta ohjelmaa, muistaakseni ihan etsimällä etsittynä.

Ainoa mielikuvani tuosta muutaman minuutin pätkästä jota seurasi tietenkin automaattinen "hyi hyi hyi ällöä" -reaktio on se, että kohtaukseen liittyi syystä tai toisesta valtavat määrät maalia. Siis että ne alastomat ihmiset heittelivät sitä toistensa päälle ja olivat yltäpäältä sotkussa tehdessään ties mitä. Olin sitä mieltä, että seksi on varmasti sotkuisinta ja ällöttävintä ikinä.

Suhteeni pornoleffoihin ei vieläkään ole erityisen lämmin, johtuisiko nyt vaikka siitä kuuluisasta erosta jonka mukaan miehet ovat visuaalisempia olentoja. Minkäänlainen fetissiporno ei jaksa kiinnostaa ja mainstream-leffat ovat usein tuskallisen muovisia. Amatööriporno on vielä kauheampaa, siinä aivan liian normaalit ihmiset harrastavat seksiä huonossa valaistuksessa. En halua nähdä oman selluliittini läiskettä, enkä kiitoksia vain myöskään sen naapurintytön.

Minulla on myös taipumus tarttua vähäpätöisiin yksityiskohtiin jotka sitten pilaavat koko *ahem* elokuvakokemuksen. "Eikö näille ole kukaan kertonut ettei vaaleansinistä luomiväriä ole käyttänyt kukaan vuoden '95 jälkeen? Onko nuo kengät vai kiiltonahkapuujalat? Näkeeköhän tuokaan näyttelijätär noiden silikoniensa yli enää varpaitaan?"

Enkä voi sille mitään, että sävähdän joka kerta kun sen kuuman lesbokohtauksen aikana toinen näyttelijätär työntää 10-senttiset tekokyntensä .. *köh*

Periaatteessa minulla ei ole mitään pornoteollisuutta vastaan, vaikka telaketjufeministi olenkin. Mielestäni tämän yhteiskunnan suurimpia tasa-arvoon liittyviä ongelmia ei ole avoimesti misogyynisen alan esittämä epärealistinen seksi- ja naiskuva.

En vaan löydä sitä hyvää pornoa mistään! Tähän mennessä lähimmäs ovat päässeet kink.comin Sex and Submission -kategorian leffat, joista muutamaan olen törmännyt. Neljän elokuvan joukosta löytyi yksi, josta aivan aidosti kiihotuin - ja senkin pilasi myöhemmin näkemäni haastattelu, jossa näyttelijätär paljastui jotenkin kovin surulliseksi hahmoksi.

Ehkä pitäydyn suosiolla vain omassa tekstimuotoisessa tyttöpornossani. Sitäkin lukiessa täytyy kuitenkin olla varovainen, sillä kielipoliisi ei vaan kykene runkkaamaan tekstille jossa on kirjoitusvirheitä.

Aikuisten lelukaupassa

Elämäni ensimmäisen kerran kävin (tai siis yritin käydä) ostoksilla pornokaupassa 17 vuoden herkässä iässä. Olin saanut päähäni, että silloisen poikaystävän syntymäpäivälahja eli Timo Rautiaisen Kaikki liha tottelee kuria -paita kaipasi kaverikseen pienen söpön ruoskan (ei, en edelleenkään tajunnut mitä alitajunnassani oli tekeillä). Silloin kiersin kotikaupunkini kaikki pornokaupat läpi tarkkaillen vainoharhaisesti, ettei kukaan nähnyt minun astuvan ovesta sisään. Tarpeeksi pientä ja söpöä ruoskaa ei löytynyt, sen sijaan vastaan tuli monta pelokasta ja vähän hikistä setää, jotka lymysivät DVD-hyllyjen välissä. Kaikki ennakkoluuloni vahvistuivat ihan tosielämän kokemuksilla.

Sen jälkeen en astunut pornokauppaan vuosikausiin. Kaikki sen parisuhteen aikana hankitut lelut osti poikaystävä - jopa ne minulle tarkoitetut. Ehkä tästä syystä ensimmäinen hieromasauvani oli hieman optimistisesti mitoitettu. Rohkein oma ostokseni taisi olla lämpenevä hierontaöljy, jonka kävin ostamassa yhdessä niistä ällöttävistä naisten erotiikkaliikkeistä, joissa seksistä yritetään tehdä vaaleanpunaista ja kimaltavaa.

Suunnilleen vuosi sitten palasin pornokauppojen ihmeelliseen maailmaan, kun sain tehtäväksi käydä ostamassa itselleni pieni anaalitappi. Lisäohjeistuksena vielä, että minun tulisi reippaasti kysyä myyjältä neuvoa sen valitsemisessa. Sen päivän nikotiiniannokseni taisi ainakin tuplaantua matkalla lähipornokaupan ovelle, eikä asioiminen todellakaan ollut erityisen miellyttävää. Myyjätär ei tuntunut erityisen innokkaalta keskustelemaan kanssani eri tappien ominaisuuksista, ja itse keskityin vajoamaan mielessäni maan alle. Kaiken lisäksi muuten varsin hyvinvarustellun liikkeen tappivalikoima ei ollut kummoinen.

Kun ensimmäinen tappi osoittautui liian pieneksi, uskaltauduin nykyisen kotikaupunkini toiseen ja huomattavasti pienempään lelukauppaan. Taisin olla matkalla junaan, koska kiireessäni kysyin jo ovella missä liikkeen vibrattomat anaalitapit mahtavat sijaita. Myyjäparka meni tilanteesta niin hämilleen ettei osannut käyttää omaa kassakonettaan. Tämän jälkeen en ole erityisemmin jaksanut jännittää tai punastella leluostoksiani.

Nykyään käyn siinä edellämainitussa lähipornokaupassa silloin, kun sinne sattuu olemaan asiaa. Viimeksi kävin ostamassa tarvikkeita Pojan sitomiseen, kun olin matkalla joogatunnille - ja samalla huomasin, että liikkeen asiakkaista lähes kaikki olivat nuoria naisia, suurin osa jonkinlaiset urheiluvaatteet päällään.

En siis enää pelkää pornokauppoja! Nyt kun vielä ymmärtäisin, missä universumissa se sähkönsininen verkkokangas on seksikästä, elämäni helpottuisi entisestään. Tällä hetkellä lähipornokaupassa nimittäin on useampi hyllyväli, jota välttelen ihan oman mielenterveyteni vuoksi.

She's turning blue - such a lovely color for you

Taas aihe, jonka termistön kääntäminen ei oikein onnistu. En kuitenkaan ole vältellyt sitä sen vuoksi, vaan koska yleinen mielipide varsinkin rapakontakaisten BDSM-foorumeiden perusteella on, että tässä touhussa pääsee hengestään.

Aloitan siis sanomalla, että breath control play on vaarallinen harrastus. Jopa siinä määrin, että se kuuluu edgeplay-karsinaan yhdessä veitsien ja aseiden kanssa. Perinteinen BDSM-motto safe, sane, consensual ei näissä äärimmäisyyksissä päde, koska turvallisuudesta ei voida mennä takuuseen.

Lisätietoa breathplayn vaarallisuudesta löytyy esimerkiksi Jay Wisemanin esseestä, tekstiä ei tietääkseni ole suomennettu. Toki ihan jo maalaisjärjellä voi päätellä, että kun hapensaanti estetään se ei tee aivoille erityisen hyvää. Kuristamisessa on omat vaaransa, esimerkiksi kurkunpään vahingoittaminen onnistuu ilmeisesti yllättävän vähällä vaivalla. "Turvallisempaan" hengityksen rajoittamiseen löytyy ohjeita, perussääntönä mainittakoon että itse henkitorven painamista kannattaa välttää ja mitä lähempänä leukaa kuristava käsi/vyö/muu lelu on, sen parempi.

Kaikista riskeistä huolimatta breahtplay tuntuu aivan järjettömän hyvältä. Käsi kurkulla tai suun edessä on ainakin minulle todella voimakas osoitus toisen vallasta. Ei taida tulla yllätyksenä oman väline- ja asukammoni huomioon ottaen, että hengitystä rajoitetaan tässä taloudessa useimmiten ihan käsivoimin. Eikä Poika yleensä katkaise hengitystäni pidemmäksi aikaa, vaan päästää irti ennen kuin hapenpuute alkaa varsinaisesti tuntua epämiellyttävältä.

Tässä iltana muutamana Pojan käsi kuitenkin pysyi suuni edessä huomattavasti pidempään kuin yleensä. Rauhoittumisyrityksistäni huolimatta liskoaivoni lopulta voittivat ja aloin pyristellä järjettömästi. Kokemus ei sinänsä ollut oikeasti pelottava, mutta oli outoa huomata että jo muutaman hengenvedon jälkeen, heti paniikin laannuttua, olin itseeni äärimmäisen pettynyt. Omalle itsesuojeluvaistolleen tuskin pärjää ikinä, mutta toivon että zeniläinen mielentyyneyteni ja luottamukseni Poikaan joskus tulevaisuudessa riittäisi pidemmälle.

All the world's a stage

Olen alkanut vakavasti epäillä olevani paitsi nirso masokisti myös tylsä pervo.

Erilaiset roolileikit tai muu teatraalisuus ei nimittäin viehätä minua juurikaan, tosin ei Poikakaan ole moisia vaatinut. Tässä taloudessa pervoillaan varsin usein villasukat jalassa. Sinänsä kyllä se perinteisistä perinteisin synkeä BDSM-estetiikka näyttää silmääni hyvältä, en vaan koe minkäänlaista tarvetta toteuttaa sitä omassa elämässäni. Jo aikaisemmassa elämässäni koin aina itseni vähän hölmöksi jos puin jotain päälleni ajatuksena no nyt ollaan eroottisia.

Meillä ei siis roolileikitä eikä pukeuduta sen ihmeemmin kinkyilyä varten kuin muutenkaan. Poika taitaa pitää minusta eniten joko köysissä tai ilkosen alasti, enkä itsekään oikein osaa keksiä asua jota katselisin mieluummi kuin Pojan omaa ihoa. Nautin jollain tavalla myös siitä, jos minua piiskaavalla Pojalla on himahousut jalassa - jotenkin tilanteiden arkipäiväisyys tekee niistä mielessäni vielä voimakkaampia.

Ehkä olen tylsä ja mielikuvitukseton kun en keksi, miten eri roolit voisivat elämäämme piristää. Alistun kuitenkin mieluummin omana itsenäni kuin tuhmana koulutyttönä.

Nirso masokisti

Uuden sängyn tarjoamia kahlintamahdollisuuksia testatessa äidyin itse taas kerran mietiskelemään erilaisia kipuja. Tunnustan aivan vapaaehtoisesti olevani harvinaisen nirso masokistiksi, kaikki kivut eivät suinkaan tunnu hyvältä.

En oikein jaksa uskoa että kukaan nauttii kipeästä niskastaan tai selkäsärystään, kuukautiskivuista puhumattakaan. Sen sijaan esimerkiksi päivän kävelemisen tai muun rehkimisen jälkeen sänkyyn kaatuessa tuntuva yleissärky tuntuu (ainakin minusta) jotenkin hyvältä, vaikka periaatteessa kyse on jokseenkin samantyyppisistä kolotuksista. Aikaisemmin eri läpsyttelyvälineitä vertaillessani puhuin jaottelusta stingy - thuddy, mutta myöhemmin floggeriin tarkemmin tutustuessa olen löytänyt muunkinlaisia tuntumaeroja.

Pojan kanssa asiasta puhuessa oli samanaikaisesti hauskaa ja vähän pelottavaa huomata, miten omat tuntemukset näkyvät ulospäin toisinaan täysin päinvastaisina. Kerroin miten piiskaamista floggerilla on jotenkin helpompi käsitellä, koska kiputaso ja iskujen rytmi pysyy yleensä tasaisena. Hetken jälkeen voi tavallaan päästää irti ja nauttia kivusta tuntemuksena. Ilmeisesti kuitenkin alan venkoilla enemmän juuri silloin kun vajoan jonnekin tietoisen mielen ulottumattomiin mehustelemaan niillä piiskankärjillä.

Raipaniskut sen sijaan ovat omasta mielestäni korkeimman luokan kauheutta, mutta tiedän myös että se vasta ikävää onkin jos liikahdan juuri ennen kuin se taputtelua vääjäämättä seuraava napakampi lyönti osuu. Varsinkin kun X-asennossa loikoillessa se tarkoittaa sisäreiteen tarkoitetun iskun osumista samaiseen reiteen, karkuun ei nimittäin kovin pitkälle pääse.

Ehdin jo sänkyyn kiinnitettynä ja silmät sidottuina miettiä, onko tämä tosiaan erityisen terve tapa ilmaista omaa seksuaalisuuttaan. Seuraava raipanisku kuitenkin sai moiset tarpeettomat pohdiskelut katoamaan mielestä, onneksi. Kuka tässä mitään joogaa tarvitsee kun mieli tyhjenee kotikonstein!

Korttipelejä

Suhteemme auvoisina alkuaikoina alistamisen koodinimeksi jostain syystä vakiintui kortin heiluttelu. Kaikille melkein millä tahansa keskustelupalstalla vierailleille on Hitler-kortti varmasti tuttu käsite, tämänkin kortin alkuperä lienee jossain vastaavassa tilanteessa.

Jo kesän lopulla leikittelin Pojan kanssa ajatuksella vaihtaa osia yhdeksi illaksi. Ei siis tullut aivan yllätyksenä, että syntymäpäivälahjoihini kuului upouudesta korttipakasta viety ja huolellisesti folioon paketoitu jokeri. Erinäisten aikatauluongelmien ja molemminpuolisen vitkuttelun ansiosta kyseinen kortti pääsi käyttöön vasta tänä viikonloppuna.

Aluksi mehustelin itsekseni sillä, kuinka voisin antaa Pojalle selkään ja kostaa kaikki saamani rangaistusläpsyt. Tai kuinka nöyryyttäisin sitä, käyttäisin jakkarana tai jotain yhtä yliampuvaa. Mutta mitä enemmän asiaa mietin, sitä oudommalta koko ajatus alkoi tuntua. Huomasin miettiväni enemmän mistä Poika pitäisi kuin sitä, minkä kokeileminen minusta olisi hauskaa. Tajusin samalla että monet Pojan pään menoksi suunnittelemani jutut olivat oikeastaan asioita, joita itse haluaisin kokeilla - mutten todellakaan alistajan roolissa.

Loppujen lopuksi kortti siis vaihtoi hetkellisesti omistajaa aika lempein seurauksin. Tiesin että Pojan sitominen sänkyyn aiheuttaisi jo itsessään lievää ahdistusta, joten en uskaltanut kokeilla mitään erityisen intensiivistä. Hauskinta oli saada Poika uskomaan että tiputtaisin sen päälle kuumaa steariinia. Säikyttelyn apuvälineenä toimi lähipornokaupasta ostettu hierontaöljyksi sulava kynttilä, jonka sytytin sopivan pahaenteisin menoin.

Vaikka hurjat suunnitelmat loppujen lopuksi muuttuivat huomattavasti miedommiksi, kortinlainaus oli mielenkiintoinen kokeilu. Huomasin esimerkiksi etten todellakaan voisi piiskata Poikaa, vaikka sitä ensin suunnittelinkin. Ja niin hauskaa kuin kahleissa vääntelehtivän Pojan katseleminen olikin, olen entistä varmempi siitä että viihdyn huomattavasti paremmin sidottuna kuin sitojana.

Suihinottoviikot

Ihan ensimmäisenä on pakko hehkuttaa uutta profiilikuvaa, siinä komeilevat allekirjoittaneen pikku kätöset! Meillä on viime aikoina kuvattu kaikkea keittolautasista lähtien, lisää köysikuvia ja nillitystä Pojan valokuvausharrastuksesta siis tiedossa myöhemmin.

Sitä odotellessa aihe, jonka lukemista vaimon kannattanee taas harkita kahteen kertaan.

Kun puheenaihe ystävien kanssa kääntyy seksiin, tuntuu muiden keskuudessa vallitsevan melkoinen yksimielisyys siitä että suuseksiä on huomattavasti miellyttävämpää vastaanottaa kuin antaa. Itse olen yleensä katsonut parhaaksi olla asiasta aivan hiljaa vaikka olen täsmälleen päinvastaista mieltä. Anna-Leena Härkösen uusinta lukiessa (äitiparka ei tainnut joululahjaa ostaessaan aivan tarkkaan tietää, mistä se kertoo) asia tuli uudemman kerran mieleen, sattuneesta syystä samaistuin siinä kiimoissaan kituvaan päähenkilöön joka tunnusti pitävänsä suihinottamisesta.

Erityisen ajankohtainen tämä aihe on ollut senkin takia, että armas punatukkainen tätini (eufemismit kunniaan!) on vieraillut luonani viime aikoina varsin tiuhaan tahtiin. Siitä myös otsikko - olen sitä mieltä ettei toisen osapuolen tarvitse kitua vain siksi, ettei penetratiivinen seksi ole miellyttävimmillään johonkin aikaan kuukaudesta. Aikaisemmassa vaniljasuhteessakin pidin asiaa jokseenkin itsestäänselvänä, nykysuhteesta puhumattakaan.

Vaikka olenkin kärvistellyt asian kanssa ja valittanut puutettani kovaan ääneen, suihinottoviikko on itse asiassa ihan mukavaa vaihtelua. Kun tietää täysin varmasti ettei itse saa, voi keskittyä toiseen sitäkin enemmän. Koko toimituksesta tulee jotenkin entistä pyyteettömämpi. En väitä etten itsekin tilanteesta kiihottuisi kun en muutenkaan saa tarpeekseni Pojan ihosta, mutta yleensä se tapahtuu vähän epähuomiossa. On paljon mielenkiintoisempaa seurata toisen nautintoa omansa sijaan, kun siihen kerrankin on tilaisuus.

Miten ihmeessä joku voi olla nauttimatta siitä, että saa toisen värisemään niin herkullisesti?

Assume the position

Tilaustyötä pukkaa jälleen, tässä siis toinen Pojan vaatima lista. Tahtoi kuulla, miltä meidän kokeilemat paikat ja asennot näin toisen osapuolen näkökulmasta tuntuvat. Tästä tuskin tulee aivan yhtä eriteltyä listaa kuin aikaisemmista, mutta jonkinlaista järjestystä yritän pitää yllä.

Vaimolle: jos tästä käyt, saat kaiken toivon heittää. En ole varma haluatko tietää seksielämästäni aivan näin paljon, etene omalla vastuulla!

Asian analysointia hankaloittaa se, ettei asento tai paikka sinänsä välttämättä ole itseisarvoisesti hyvä tai huono. Toisinaan toimii sellaisetkin asiat, jotka eivät normaalisti erityisemmin miellytä. Tästä esimerkkinä Pojan vanhempien luona näytillä käynti, olin päättänyt vakaasti ettei seksiä sinä iltana harrasteta ja Poika luonteelleen uskollisena tietenkin kävi minua kiusaamaan. Tilanteessa ei sinänsä ollut mitään ihmeellistä, mutta sopivalla hetkellä kuultu "hiljaa, narttu" sai tähdet hyppimään silmissä. Ja nyt pitäisi muka muistaa, olinko selälläni vai kyljelläni? Ja sillä muka pitäisi olla jotain väliä?

Toki ns. normaalitilanteissa kaikilla on lempiasentonsa. Vaimo joskus tunnusti ettei erityisemmin pidä päällä olemisesta, kun ei oikein tiedä mitä siinä pitäisi tehdä. Itse kärsin vähän samasta ongelmasta, eikä ajoittain horjuva ruumiinkuva tilannetta ainakaan helpota. Toisaalta, kun itse saa määrätä tahdin ja sovitella itsensä oikeaan kulmaan on laukeaminen yleensä helpompaa ja samalla voi kiduttaa sitä toista parhaaksi katsomansa ajan. Viime aikoina olenkin innostunut kiusaamaan Poikaa päällä ollessani siinä määrin, että se alkaa välillä kihahtaa hattuun. Mutta silti, ilman tätä asentoa voisin elää hyvinkin tyytyväisenä.

Sen sijaan viihdyn oikein hyvin selälläni. Kun ei tarvitse huolehtia itse oikeastaan mistään, voi keskittyä kaikessa rauhassa toisen selän kynsimiseen. Avuttomuudella on toki varjopuolensa: yleensä Poika ei ota kuuleviin korviinsa aneluja tahdin nopeuttamisesta. Vaikka kuinka olen pervo pidän lähetyssaarnaajasta kovasti.

Edellisen eri variaatioiden miellyttävyys riippuu kovin monesta asiasta. Toisinaan mikään ei voisi tuntua paremmalta kuin nilkkojen nostaminen Pojan harteille, mutta. En voi olla ainoa nainen joka tässä vaiheessa huomaa pohtivansa "haiseekohan mun varpaat", enhän? Tai ainoa, jonka päässä liikkuu välillä "miten voikin olla takareidet näin kireät, mitäköhän niilläkin on tehty .. no se on nyt varmasti se jumppa, pitäisi venytellä enemmän .. ai niin, tässähän harrastettiin seksiä". Jalat koukussa on yleensä vähän helpompaa, varsinkin jos on sidottuna kuten minä tässä jokin aika sitten. Tosin siinäkin voi alkaa mietiskellä omia vatsamakkaroitaan.

Jos on hauskaa selällään, niin ei polvillaankaan yleensä erityisen ikävää pidetä. Kliseisesti koen itseni jotenkin korostetun alistuneeksi ja avuttomaksi kontallani, erityisesti jos kädet vielä on sidottu selän taakse. Asento tarjoaa lisäksi Pojalle erinomaisen mahdollisuuden jatkaa esimerkiksi keskenjäänyttä selkäsaunaa. Tälläkin hetkellä tosin istun venyttämässä epätoivoisesti viime kerralla jumiutunutta niskaa, sidotut kädet kun pakottavat aika epäergonomiseen asentoon.

Näillä klassikoilla meillä yleensä mennään, enkä itse rehellisesti sanoen ole kovinkaan suuri erikoisempien asentojen ystävä. Jopa kyljellään asiat käyvät aika nopeasti jotenkin hankaliksi, vaikka lusikassa onkin mukavaa kölliä ja kiehnätä. Alkaa kovasti kuulostaa siltä että kaikki seksi on mielestäni vähän epämukavaa, eikö alakin? Vakuutan, että tämä johtuu vain ja ainoastaan siitä että negatiiviset puolet johtuvat yleensä juurikin tietoisen mielen puuttumisesta asiaan. Kun nauttii seksistä, harvoin pystyy muodostamaan ajatuksia ollenkaan kun keskittyy tuntemaan.

Paikoista paras on tylsästi oma sänky. Aiemmassa kirjoituksessa haaveilin sängystä, johon voisi kiinnittää asioita, mutta sitä odotellessa armas runkopatjasänkyni toimii oikein mallikkaasti. Leveämpi sänky pitänee hankkia jossain vaiheessa, vaikka sitten ilman niitä kunnon päätyjä. On nimittäin ehkä parasta ikinä jos Poika ensin likistää seinän ja itsensä väliin, sitten taluttaa niskasta makuuhuoneeseen ja heittää sängylle. Mutta se osa aivoista joka nilkkoja ojennellessa pohtii haisevia varpaita, miettii sängylle lentäessään että 120 senttimetriä on aika pieni välimatka eikä olisi lainkaan ihme jos pää kopsahtaisi seinään.

Jos kuitenkin siirretään se ainainen mukavuudenhalu hetkeksi syrjään, mielenkiintoisempia paikkoja löytyy paljon. Aikaisemmin kerroin olevani julkisen leikkimisen ystävä. Täytyy myöntää että parhaita (ja samalla noloimpia) muistoja viime kesältä on baarireissu, jonka aikana Pojan käsi taisi olla kyynärpäätä myöten hameeni alla. Sillä reissulla tai myöhemminkään ei kuitenkaan ole tullut kokeiltua baarin vessaa, vaikka se kovasti ajatuksena houkuttaisikin.

Ylipäänsä semijulkiset paikat ja sopimattomat tilanteet ovat jotenkin jännittäviä. Ei kai niitä "vehdataan pöydän alla" -kohtauksia turhaan löydy joka toisesta elokuvasta, taitaa olla aika tyypillinen mieltymys. Vieläkin vähän harmittaa, että jäi viime kesänä Jyväskylän hyppyrimäen torni testaamatta. Maisemat ainakin olis hulppeat! Ehkä varsinaisen seksin harrastamista hauskempaa kuitenkin on kokeilla, kuinka pitkälle julkisesti voi mennä. Sellainen jatkuva kihelmöinti on kerrassaan herkullinen olotila.

Tämän seuraavan tunnustaessani taidan ampua itseäni jalkaan. Jos liikutaan nyt ihan puhtaasti "olisi mukava kokeilla, mutta tuskin toimisi todellisuudessa" -linjoilla, olen useinkin miettinyt miten kävisi jos vaikka kävelymatkalla jonnekin pysähtyisikin porttikongiin pikaiselle tai kesken bileiden poistuisi hetkeksi sivummalle. Miten pystyisi palaamaan jokseenkin normaalin näköisenä takaisin?

Näissä ehkä samalla kiteytyy myös sama ajatus, joka baarin vessassa naimisessakin viehättää ja jota en jotenkin tunnu saavan tekstimuotoon millään. Ehkä se olisi parhaiten ilmaistu ajatuksena palvelusta: Poikaa panettaa joten etsitään sopiva paikka ja korjataan tilanne. Lähtöajatuksena siis täysin hypoteettinen ja lähes mahdoton tilanne, jossa Poikaa panettaisi ja minua ei - tästä viimeistään huomaa, että tilanne on täyttä fantasiaa.

Mainioilla ostosvainioilla onni asustaa

Tilauksia tulee ovista ja ikkunoista, Poika innostui piiskavertailusta siinä määrin että tilasi heti muutaman listan lisää. Ensimmäisenä esittelyssä tämänhetkinen ostoslista höystettynä muutamalla "sitten joskus" -tyyppisellä henkilökohtaisella haaveella. Jostain syystä tuntuu, että tämä pitäisi aloittaa sanoilla "Rakas Joulupukki", vaikka kontista tuskin löytyy mitään flanellipyjamaa perverssimpää.

Naruleikkeihin rakastuneina olemme Pojan kanssa uhranneet aikaa sen miettimiseen, mihin niitä naruja oikeastaan voisi kiinnittää. Alunperin tarkoituksena oli hankkia kunnon sänky, johon minut saisi nopeasti ja jokseenkin tukevasti kiinni. Sänky löytyi toki, niinkin läheltä kuin Saksasta. Ei olla tilattu. Sänky siis mainittakoon ensimmäisenä, vaikkei ehkä äkkiseltään vaikutakaan erityisen kinkyltä ostokselta.

Kun kiinnitystä helpottavaa sänkyä ei aivan äkkiseltään ole tiedossa, on ostoslistan kärjessä tällä hetkellä oven ja karmin väliin laitettavat kiinnityslenkit. Asiaan vihkiytymättömille pikainen opastus toimintaperiaatteesta: kapula jätetään oven toiselle puolelle ja ovi suljetaan, eli oven yli jää roikkumaan vain lenkki/hakanen joka pysyy jokseenkin tukevasti paikoillaan. Kerrankin mallimittoja lyhyemmästä varrestani on hyötyä: ovenkarmi on sen verran korkealla, että tuollaisilla minut saa melko mukavaan X-asentoon ovea vasten. Poika ei vielä ole paljastanut mitä kaikkea näillä aikoo tehdä, mutta eiköhän tiedossa ole ainakin sen uuden ruoskan testailua kun eräs nimeltämainitsematon venkoilija pysyy viimein varmasti paikoillaan. (Lohduttavaa muuten, että valmistajankin sivuilla kuvat on nimetty asiantuntevasti tyyliin "ovijuttu1.jpg".)

Toisena listalla (nämä sijoitukset ovat siis aivan omaa käsialaani, toim.huom.) on Wartenbergin pyörä. Tämä taitaa itse asiassa olla ainoa lääketieteeseen viittaava lelu, jonka laatikkooni mielelläni hankkisin. Alunperin pienellä piikkipyörällä on siis ollut tarkoitus testata hermopäätteitä pyörittelemällä sitä ihoa vasten, mutta nykyisin pyöriä löytyy myös pornokaupoista. Ja aivan käsittämättömään hintaan ainakin Suomessa, tällainen siis ehkä tipahtaa ostoskoriin jos jostain kauempaa tilaillaan jotain. Tai sitten pitää niellä pihiytensä ja ostaa se kiskurihintaan lähipornokaupasta. Pornolähikaupasta? Siis meitä lähimpänä sijaitsevasta erotiikan erikoisliikkeestä. (kuva löytyi Wikicommonsista)

Toinen mahdollisesti ulkomaisen nettikaupan ostoskoriin tipahtava väline on vanhan kansan rottinkikeppi. Luulisi, että rottinkisia kukkakeppejä löytyisi helpostikin, mutta vielä ei ole ainuttakaan kävellyt vastaan. Keppi olisi kuitenkin oikein tervetullut lisä lyömäasearsenaaliin, vaikka itse pelkään jo valmiiksi sen aiheuttamaa kipua. Jättäisi kai se sentään todella kauniit jäljet. Ja kyllä, muistetaan lämmitellä ennen kepittelyä jos joskus keppi saadaan! (kuvassa nippu Paddlewerksin rottinkikeppejä, miksi oi miksi en asu Jenkkilässä?

Kuten jo mainitsin ohimennen, tämän hetken masterplan on sittenkin askarrella strap-on itse köydestä ja katsoa kuinka pitkälle sillä pääsisi. Strap-onin käyttö on tässä taloudessa kuitenkin luultavasti sen verran harvinaista herkkua, että vähän arveluttaa upottaa valjaisiin viittäkymmentä euroa.

Köysivirityskin kuitenkin tarvitsee sen erään osan toimiakseen. Koska käyttökohteena dildolle olisi lähinnä Poika, on sen ulkomuodolle asetettu tiettyjä reunaehtoja. Mitään liian realistista ei kuulemma kelpuuteta, eikä dildon tarvitsisi koonkaan puolesta olla aivan niitä valtavimpia. Strap-on -käyttöä varten ostettavassa dildossa pitää lisäksi luonnollisesti olla jonkun verran "jalustaa", jotta se pysyy köysissä tai kumirenkaan takana kiinni.

Oman hieromasauvametsästykseni jälkeen ei kai pitäisi yllättyä siitä, ettei näitäkään varsinaisesti hyllymetrikaupalla alan liikkeissä ole. Kaalimatoja, irtonyrkkejä ja suonikkaita en-edes-tiedä-kenen-käsivarren paksuisia asioita kyllä löytyy! Vaan ei esimerkiksi tällaista, hämäävän harmittoman näköistä kapistusta jota myisi ison veden takansa Babeland:

Osoitus yleisestä nirsoudestamme ja ennen kaikkea utopistisista odotuksista on myös täydellisen kauko-ohjattavan päristimen metsästyksen vaikeus. Tällä hetkellä olen itse taipunut äänestämään mieluummin kauko-ohjattavaa "munaa" (mitä ne on suomeksi?), koska kaikenmaailman naruilla kiinnitettävät perhoset ei rehellisesti sanottuna aivan erityisen eroottisilta vaikuta (kts. kaalimato-rant ylempänä).

Jos tällaisen löytäisi, se mahdollistaisi vaikka mitä kivaa. Itse olen aina ollut tietyllä tavalla julkisen leikkimisen ystävä, niin kauan kuin muut ihmiset voivat pysyä siitä jokseenkin autuaan tietämättöminä. Koko pelin hauskuus on siinä, että on itse aivan varma kaikkien huomaavan, ei siinä että pakotetaan koko kaupungin väestö osallistumaan omaan seksielämään. Täydellisen vimpaimen löytämisen vaikeuden todistakoon se, etten löytänyt sellaisesta edes kuvaa koska kaikki on ihan vääriä.

Virallisen ostoslistan lisäksi on tietenkin vielä juttuja, joita itse haluaisin joskus kokeilla ja välineitä joita ei oikeastaan tarvita mutta jotka haluaisin silti. Bondage-teippi kuulostaa hauskalta, mutta ehkä sillä leikkimisen voi jättää myöhemmäksi ja keskittyä naruihin näin aluksi. Haaveilen myös kirkkaanpunaisesta suukapulasta, vaikka meillä on ihan toimiva suupallo tälläkin hetkellä - mutta se ei ole oikean värinen!

Viimeisenä tunnustuksena vielä juttu, jonka tiedän jäävän hintaansa nähden kovin vähälle käytölle jos sellainen joskus hankitaan. Eikä oikeastaan tarvitsisi hankkia, koska saman asian ajaa köysikin. Voin sanoa ihan suoraan, että tämän himoitsemiseen vaikuttaa vahvasti oma mieltymykseni niskoihin. Ehkä siis tyydynkin tuijottelemaan jonkun kauniimpiselkäisen lapaluiden asentoa allaolevassa kuvassa sen sijaan, että itse hankkisin koko kapistusta. (ihanuus siis löytyisi sekin Joy Factoryn valikoimista)

Näiden lisäksi haluaisin lentokoneen ja yksisarvisen.

Älä tule paha läpsy, tule hyvä läpsy ..

Rohkenen väittää, että käsite "hyvä kipu" on hankalasti ymmärrettävissä, jos sitä ei ole itse koskaan kokenut. En luokittelisi itseäni masokistiksi, vaikka tatuointia ottaessani olinkin kovin pettynyt siihen että se tuntui oikeastaan vain ärsyttävältä. Ja viimeksi kun kävin sokeroitavana, olin jo sitä mieltä että oikeastaan se tuntui aika mukavalta. Myönnettäköön siis, ettei kipukynnykseni ole aivan maailmankaikkeuden matalin, mutta silti saan kivusta jotain irti lähinnä sen tuloksen vuoksi enkä kivun itsensä. Ehkä juuri siksi meillä piiskaa jaetaan sekä rangaistuksena että ihan muuten vain.

Yleensä kivun tuoma mielihyvä on sidoksissa tilanteeseen ja sen aikaansaamaan tunnetilaan. Se, tuntuuko avokämmenellä takamukselle saanti hyvältä vai pahalta riippuu huomattavasti enemmän tilanteesta kuin käytetystä voimasta. Rangaistustilanteissa vire on aivan erilainen - enemmän kuin ne varsinaiset raipan- tai läpsyniskut sattuu tieto siitä, että on tuottanut pettymyksen hölmöilemällä milloin mitenkin. Sen sijaan jos Poika antaa piiskaa koska se sattuu juuri sillä hetkellä huvittamaan, koko tilanne on latautunut aivan eri tavalla. Epäilen, että muuten vaan läpsytellessään Poika myös lyö vähän hellemmin, mutten oikeastaan ole siitä varma.

Kirjoitin aikaisemmin siitä, kuinka vaniljainen silittelyseksi ei pidemmän päälle enää tunnu oikein miltään. Kaikkeen turtuu pikkuhiljaa ja mitä useammin piiskaa saa sitä kovempia lyöntejä kestää. Viime aikoina elämä on rajoittanut kinkyilyä turhankin paljon, mutta jotain positiivista siitäkin sentään löytyy: kun sain tässä päivänä muutaman piiskaa, se tuntui taas luissa ja ytimissä asti.

Whips-n-chains

Yläkäsitteen BDSM alle mahtuu kaikenlaista. Oman hämärän käsitykseni mukaan melko monelle pariskunnalle BDSM on lähinnä makuuhuoneessa tapahtuvaa toimintaa, eikä sinänsä vaikuta arkipäivään kovinkaan voimakkaasti. Käsiraudat ja piiskat jäävät makuuhuoneen oven taakse periaatteella poissa silmistä, poissa mielestä.

Olen miettinyt usein sitä, miksi BDSM yhdistetään niin voimakkaasti seksiin. Ehkä omat dominoivat tai alistuvat taipumukset on helpompi myöntää seksuaalisessa mielessä, vaikka niitä muussa elämässä toteuttaisikin. Makuuhuoneessa alistuminen on Suurelle Feministillekin sallittua, onhan sitomisesta nauttiva nainen vain rohkea toteuttaessaan omaa seksuaalisuuttaan.

Täysin tasa-arvoista parisuhdetta tai muutakaan ihmissuhdetta tuskin löytyy, mutta yleensä valta-asemista ei puhuta eikä niitä välttämättä edes huomaa ajatella. Osittain koko D/s-dynamiikka ainakin omalla kohdallani onkin vain sitä, että parisuhteessa tapahtuvaa vallanvaihtoa tarkastelee vähän eri näkökulmasta. Suurin osa pohdiskelusta on toki juuri blogin alaotsikon lupaamaa introspektiivistä hysteriaa - asioista voi tehdä kovin vaikeita ihan vain ajattelemalla niitä liikaa. On helppo tipahtaa suohon, jossa jokaista elettä alkaa miettiä aivan liikaa ja pienimpiinkin asioihin kiinnittää aivan järjettömiä merkityksiä.

Ällöö, ne pussailee!

Varsinkin kesällä, kun kaikki oli vielä kovin uutta ja ihmeellistä (miksei ihastumista saa pullotettua?), vaimo huomautti muutaman kerran meidän olevan ällösöpöjä. Oli itse asiassa huomattavasti hankalampaa tottua kaikkeen siihen söpöstelyyn ja hellittelyyn kuin varsinaiseen kinkyilyyn. Piiskan saaminen on noin miljoona kertaa helpompaa kestää kuin se, että joku tuijottaa silmiin tai silittää poskea - tai, vielä kauheampaa, tekee molempia yhtä aikaa. The shock, the horror!

En ollut aikaisemmin ollenkaan tottunut moiseen söpöilyn määrään, enkä oikeasti käsittänyt miksei parin tunnin bussimatkalla muka voi istua eri penkkiriveillä että voisi nukkua rauhassa. Nyt olen tietenkin täysin pilalle hemmoteltu tässäkin mielessä, en tiedä onko Poika tyytyväinen vai kauhuissaan luomastaan hellyyshirviöstä. Useimmiten aamuni alkaa sillä, että tajuan puoliunisena Pojan nousseen jo sängystä ja tekevän lähtöä töihin - ja vaadin ehdottomasti haleja ennen kuin päästän sen tekemään aikuisjuttuja.

Äkkiseltään ehkä luulisi että ylenmääräinen söpöstely ja kinkyseksi eivät sopisi yhteen. Jos kerran se haliminen ja silmiin tuijottelu on mukavaa, eikö silloin hellä seksikin toimisi? Itsekin aina välillä huomaan haikailevani vaniljaseksin perään, miettiväni kuinka olisi mukavaa kynttilänvalossa romantillisesti huokaillen silitellä toista. Ja onhan se mukavaa, mutta poikkeuksetta olen huomannut ennemmin tai myöhemmin ajattelevani "no tukistaisi nyt edes".

Ja poikkeuksetta Poika tukistaa.

Ja se voittaa kaikki silitykset.