CW01, CW02, CW03 ja CW04 sen tietävät: pyykinkuivaustelineen käyttäminen vain pyykin kuivaamiseen on todella rajoittunutta. Taloutemme kuivaustelineet (kyllä, niitä on useampi) päättivät muutama viikko takaperin yksissä tuumin muistuttaa minua tästä tosiasiasta hajoamalla käsiini kun yritin ripustaa pyykkiä kuivumaan.
Kun yksi pyykinkuivaustelineen orsista päätti tippua irti pilaten tarkan kuivauskuvioni, ensireaktioni oli epäuskoinen tuijotus ja ensiajatukseni painokelvoton. Onnettoman orren toisen, sitkeämmin kiinnittyneen pään irroittamisen jälkeen seurasi ajatus numero kaksi: "Hmm."
Luonnollisesti säilytin irronneen teräslangan ja esittelin sen Pojalle tämän palatessa töistä todisteena jälleen yhdestä aivan valtavan ihanasta päivästä. Kerroin myös langan heiluttelusta heränneen ajatukseni, joka oli tullut Pojalle itselleenkin mieleen saman tien.
Nyt langan päästyä ensimmäistä kertaa piiskauskäyttöön voin tiivistää sen ominaisuudet yhdellä sanalla, ai. En ole aivan varma miksi kuvittelin että vaikken pidä terävästä kivusta, olisi teräslanka jotenkin salaa tosi siisti. No ei ole. Sattuu pirusti ja hellemmätkin lyönnit tuntuvat siltä kuin iholle nousisi vähintään sentin korkuinen juova. Tällä saisi varmaan halutessaan aika pahaa jälkeä aikaan ja ihon rikki. Myönnettävä on, että ihoon jääneiden juovien hipeltely on kyllä oudon kiehtovaa.
Koivuniemen herra ei ole meidän makuuhuoneessamme koskaan vieraillut, en siis osaa sanoa miten taipuisa ja muovilla päällystetty teräslanka eroaa perstuntumaltaan perinteisemmistä vitsoista. Vertailukohtana käytetty bambu-kukkake tuntui kuitenkin vähän teräslankaa köykäisemmältä välineeltä ja ontto puu jakoi iskun epätasaisemmin pakaroiden välillä. Lievää tuotekehittelyä vaatii vielä saada hiottua epätasaiset päät vähemmän vaarallisiksi ja ehkä myös lyhentää lankaa, jolla on nykypituudessaan taipumus lyödä Poikaa kyynärvarteen (mikä on minusta sille kyllä ihan oikein).
En nyt tietenkään halua yllyttää ketään nylkemään pyykinkuivaustelinettään. Sanonpahan vaan että jos sellaisesta syystä tai toisesta aika jättää, huonomminkin voi osia käyttää.
Kun yksi pyykinkuivaustelineen orsista päätti tippua irti pilaten tarkan kuivauskuvioni, ensireaktioni oli epäuskoinen tuijotus ja ensiajatukseni painokelvoton. Onnettoman orren toisen, sitkeämmin kiinnittyneen pään irroittamisen jälkeen seurasi ajatus numero kaksi: "Hmm."
Luonnollisesti säilytin irronneen teräslangan ja esittelin sen Pojalle tämän palatessa töistä todisteena jälleen yhdestä aivan valtavan ihanasta päivästä. Kerroin myös langan heiluttelusta heränneen ajatukseni, joka oli tullut Pojalle itselleenkin mieleen saman tien.
Nyt langan päästyä ensimmäistä kertaa piiskauskäyttöön voin tiivistää sen ominaisuudet yhdellä sanalla, ai. En ole aivan varma miksi kuvittelin että vaikken pidä terävästä kivusta, olisi teräslanka jotenkin salaa tosi siisti. No ei ole. Sattuu pirusti ja hellemmätkin lyönnit tuntuvat siltä kuin iholle nousisi vähintään sentin korkuinen juova. Tällä saisi varmaan halutessaan aika pahaa jälkeä aikaan ja ihon rikki. Myönnettävä on, että ihoon jääneiden juovien hipeltely on kyllä oudon kiehtovaa.
Koivuniemen herra ei ole meidän makuuhuoneessamme koskaan vieraillut, en siis osaa sanoa miten taipuisa ja muovilla päällystetty teräslanka eroaa perstuntumaltaan perinteisemmistä vitsoista. Vertailukohtana käytetty bambu-kukkake tuntui kuitenkin vähän teräslankaa köykäisemmältä välineeltä ja ontto puu jakoi iskun epätasaisemmin pakaroiden välillä. Lievää tuotekehittelyä vaatii vielä saada hiottua epätasaiset päät vähemmän vaarallisiksi ja ehkä myös lyhentää lankaa, jolla on nykypituudessaan taipumus lyödä Poikaa kyynärvarteen (mikä on minusta sille kyllä ihan oikein).
En nyt tietenkään halua yllyttää ketään nylkemään pyykinkuivaustelinettään. Sanonpahan vaan että jos sellaisesta syystä tai toisesta aika jättää, huonomminkin voi osia käyttää.
2 kommenttia:
Kannattaa kokeilla auton antennia.
Jostain syystä itsellänikin tuli teräslangasta näin jälkikäteen mieleen auton antenni. Liitän sen mielessäni johonkin kaameaan perheväkivaltatapaukseen, josta en kuitenkaan muista sen enempää.
Onneksi perheessämme ei ole autoa, jonka hajotessa siitä voisi pelastaa antennin. :D
Lähetä kommentti