Vaimon vinkkaama uusi blogi kertoo osuvasti siitä, kuinka hankalaa asiallisia BDSM-vehkeitä on kaupoista löytää. Suurin osa kahleista esimerkiksi on aivan liian hentoja tai ihan suoraan sanottuna huonosti tehtyjä - tosin täytyy tässä mainostaa että meillä käytössä olevat Joy Factoryn nahkakahleet ovat kestäneet oikein mallikkaasti ja näyttävätkin vielä mukavilta!
Kun vihdoin ja viimein sain raahauduttua rautakauppaan ihan muissa asioissa, jouduin siis kyselemään Pojan puolesta itse askarreltavan spreader barin osien perään. Taktikoin härskisti ja pukeuduin varta vasten hameeseen, ihan vaan siksi että todennäköisyys hyvän palvelun saamiseksi nousee eksponentiaalisesti jos suostuu turvautumaan maailman vanhimpaan taktiikkaan ja räpyttelemään ripsiään.
Sainkin pyydystettyä nuoren miesmyyjän, jolta sain oikein asiantuntevia neuvoja ruuvivalinnoissa. Olen oikeastaan sitä mieltä, että nuorena täysin asioista tietämättömänä naisihmisenä rautakaupassa on helpompi asioida kuin vastaavan ikäisenä ja yhtä hämmentyneenä herrahenkilönä. Itse saatoin sentään suoraan kysyä "saanko esittää sellaisen nainen rautakaupassa -tyyppisen kysymyksen?"
Teräsputkea ei rautakaupasta löytynyt laisinkaan, ja aivan kuten arvelinkin, myyjä tiedusteli ystävällisesti että mihinköhän tämä putki mahdollisesti olisi menossa. Ja kyllä, käytin ihan oikeasti amppelitelinettä verukkeena putken etsimiselle. Tässä naiseudesta oli uudempaan otteeseen hyötyä - "en minä oikein tarkkaan tiedä mitä se kaksilahkeinen siitä aikoi askarrella ..."
Mitä tästä opimme, ei ole helppoa itse askarteleminenkaan. Ehkä silti jatkamme pohdiskelua aiheesta sen sijaan että maksaisimme 200 euroa muoviputkesta, jonka päissä on henkäystä keveämmät lenkit.
Kun vihdoin ja viimein sain raahauduttua rautakauppaan ihan muissa asioissa, jouduin siis kyselemään Pojan puolesta itse askarreltavan spreader barin osien perään. Taktikoin härskisti ja pukeuduin varta vasten hameeseen, ihan vaan siksi että todennäköisyys hyvän palvelun saamiseksi nousee eksponentiaalisesti jos suostuu turvautumaan maailman vanhimpaan taktiikkaan ja räpyttelemään ripsiään.
Sainkin pyydystettyä nuoren miesmyyjän, jolta sain oikein asiantuntevia neuvoja ruuvivalinnoissa. Olen oikeastaan sitä mieltä, että nuorena täysin asioista tietämättömänä naisihmisenä rautakaupassa on helpompi asioida kuin vastaavan ikäisenä ja yhtä hämmentyneenä herrahenkilönä. Itse saatoin sentään suoraan kysyä "saanko esittää sellaisen nainen rautakaupassa -tyyppisen kysymyksen?"
Teräsputkea ei rautakaupasta löytynyt laisinkaan, ja aivan kuten arvelinkin, myyjä tiedusteli ystävällisesti että mihinköhän tämä putki mahdollisesti olisi menossa. Ja kyllä, käytin ihan oikeasti amppelitelinettä verukkeena putken etsimiselle. Tässä naiseudesta oli uudempaan otteeseen hyötyä - "en minä oikein tarkkaan tiedä mitä se kaksilahkeinen siitä aikoi askarrella ..."
Mitä tästä opimme, ei ole helppoa itse askarteleminenkaan. Ehkä silti jatkamme pohdiskelua aiheesta sen sijaan että maksaisimme 200 euroa muoviputkesta, jonka päissä on henkäystä keveämmät lenkit.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti