We gotta get out more

Mikäs sen sopivampaa blogikuvitusta näin Euroviisujen kynnyksellä kuin vanha kunnon postikortti!

Kuvakilpailusta innostuneena lähdimme tässä eräänä sunnuntaina ulkoilemaan vähän tavallista tavoitehakuisemmin. Survoin kukkamekon helman hienostuneesti urheiluhousujen kauluksesta sisään ja totesin puolimatkassa että oikeastaan sukat olisi voinut kyllä pukea vasta perillä. Kahden tervakeuhkon puuskuttaessa mäkeä ylös kävi muutaman kerran mielessä että onko tässä nyt taas mitään järkee, jos ei henki lähde tippumalla niin sydän pysähtyy.

Tämä kuva on malliesimerkki siitä, miten mikään ei koskaan mene aivan kuin suunniteltiin mutta lopputulos voi olla alkuperäisajatuksia parempi. Olin itse kivunnut näköaloja tutkailemaan viimeksi useampi vuosi sitten, ja selvitin Pojalle hatarien muistikuvieni pohjalta miten kuvaan saataisiin allekirjoittaneen kankkujen lisäksi myös ympäröivää luontoa. Alkuperäissuunnitelmaan kuului lisäksi kaikenlaisia köysivirityksiä.

Paikan päällä selvisi että olin muistanut tasanteen muodon melko lailla pieleen. Muistin myös reunaa kohti hivuttautuessani että oikeastaan en kauheasti pidä korkeista paikoista, ja yhtäkkiä ajatus käsien sitomisesta selän taakse ei tuntunut niskamurtuman arvoiselta. Poika haaveili kameran takana puoliharmaasuotimesta ja yritti ohjeistaa kauhusta kankeaa malliaan.

Loppu hyvin, kaikki hyvin - kuva saatiin, malli ei kuollut ja kameramies on kättensä jälkeen (tirsk) jokseenkin niin tyytyväinen kuin nyt ylipäänsä koskaan on.

Tighter, pussycat, pull pull pull!

(kuva lainattu MGM-studiolta)

Kaikesta haaveilustani huolimatta, kun ajattelen korsetin kiristämistä tämä on se kuva joka ensimmäisenä nousee mieleeni. Ei erityisen erootillista. Minä tosin en Scarlettin tavoin huokailisi lihoneeni jos vyötäröni olisi korsetin kuromana kokonaiset 20 tuumaa. Sen kokoinen korsetti ei itse asiassa taitaisi mahtua edes päähäni, ja nyt kun kirjoitin tuon lauseen voitte olla varmoja että tätä olisi kokeiltava jos moisen korsetin joskus kohtaisin.

Tarkoitus ei kuitenkaan ollut keskustella korsettien mahdollisesta käytännöllisyydestä päähineinä, vaan keulia sillä että vihdoin sain ostettua sellaisen itsellenikin. Itse asiassa laitoin saman tien hommat isolleen ja tilasin korsetteja kolme, kun törmäsin Corsets UK:n tarjoukseen. Sittemmin on kyllä selvinnyt että sama tarjous taitaa olla voimassa ajasta ikuisuuteen, mutta toimipahan hyvänä tekosyynä tilata heti kerralla useampi kappale.

Ensin kuvittelin olevani itseäni pidempi ja tilasin kaikki kolme korsettia pidempinä malleina. Tulipahan siis kokeiltua myös firman asiakaspalautusta, joka toimi muutaman selvityssähköpostin jälkeen varsin mallikkaasti. Lohduttauduin palautusvaiheessa sillä, että jos jokseenkin minun mittaisilleni käyttäjille tarkoitetut korsetit ovat liian pitkiä, se tarkoittaa että torsoni on muuta varttani lyhyempi ja näin ollen säärteni täytyy olla keskimääräistä pidemmät.

Ne liian pitkätkin korsetit aiheuttivat minussa Deityn tunnistaman tyttöreaktion: kädet hakeutuvat kuin itsestään vyötärölle ja silittelevät korsetin luomia linjoja. Kun sain ensimmäistä kertaa sopivamman mittaisen korsetin ylleni, olin pitkästä aikaa itsekin sitä mieltä että näytän varsin pantavalta. Vaan mitäs minä näistä asioista tiedän, arvioikaa itse.

PS. Tämä kuva taitaa muuten olla myös häpykumpuni virallinen ensiesiintyminen blogissa!

Bilehile

Olette epäilemättä syvästi järkyttyneitä kun kerron, ettei se eka kerta jäänyt viimeiseksi. Bileisiin jää koukkuun, vaikken oikein osaa selittää miksi. Tuttuja meillä on tällä rintamalla siinä määrin vähänlaisesti, että luuhaamme useimmiten kaksin emmekä vieläkään ole riehaantuneet sessioimaan julkisesti. Silti bileistä lähtiessä huomaa olevansa sellaisen omituisen hyrinän vallassa, jota harvoin muuten tavoittaa.

Ensin suuntasimme uudemman kerran henkilökunnaksi Keski-Suomen helmeen. Sonnustauduin uuteen korsettiini, josta toivottavasti saatte niin sanallista kuin kuvallistakin materiaalia ihasteltavaksenne myöhemmin. Tällä kertaa olo oli vähän rennompi, kun illan kulusta oli jonkinlainen ennakkokäsitys olemassa. Ympärilleen katselukaan ei tuntunut enää niin kamalalta. Viiden tunnin korsetissa keekoilun jälkeen oli valitettavasti pakko luovuttaa, seuraava kerta vaatii ehkä vähän lämmittelyä ja harjoittelua.

Vaivihkaa puolivakavissaan tehty suunnitelma Rsykkeen bileissä piipahtamisesta kasvoi kokonaiseksi ruoka- ja olutviikonlopuksi, siinä määrin että lauantai-iltana Mixeihin kävellessäni uhosin jo bileiden jäävän auttamatta viikonlopun ohjelmassa kakkossijalle. Olin väärässä.

Bile-etikettiin kuuluu ettei tapahtumista erityisemmin huudella maailmalla, mutta voinen paljastaa sen verran että siellä oli tosi mukavaa. Näissä bileissä tuli jotenkin vielä enemmän sellainen olo, että ollaan baarissa viettämässä aikaa kavereiden kanssa ja sitten joku nyt vaan satutaan sitomaan nippuun. Tai joku roikkuu katosta, tai joku saa piiskaa. Jotenkin sellaista puolihuolimatonta pervoilua jonka luoma illuusio spontaaniudesta miellytti kovasti.

Tampereella siviilit päällä bileissä luuhatessa tuli myös siinä määrin alipukeutunut olo, että joudun ehkä kaivamaan korsetin vaatekaapista vastaisuudessakin. Selaan jo aika kuumeisesti kesän ja syksyn bilekalenteria. Miten tässä näin kävi?

The best laid schemes o' mice an' men, vol II

Ranteiden irrotus sujui jokseenkin yhtä hitaasti kuin niiden kiinnityskin. Avasin toisen nilkkakahleen ja nilkutin spreader bar metallihakasta vasten kilisten makuuhuoneen ovelle sulkemaan sen niin ettei eteisestä sentään ihan suoraan näkisi minun kalpeita kankkujani. Kyllä mies kerrostalokaksiossa vaimonsa löytää.

Selustan turvattuani (tirsk) palasin takaisin sängylle ja toistin kiinnitystoimenpiteet, sormenpäät jo hieman hellinä. Ranteet taas turvallisesti kahlittuina ryhdyin uudelleen odottamaan ja yritin pysyä oikeassa mielentilassa pyörittelemällä päässäni kaikenlaisia fantasioita ja mahdollisia skenaarioita. Huomasin aika äkkiä ettei mielikuvitukseni ole näissä asioissa kovin kummoinen, olin ehtinyt fantasioida jo tuhmat rehtorit ja koulutytöt läpi kahteen kertaan. Olin päättänyt jättää lelut omille paikoilleen kaappiin, koska rajansa se on silläkin kuinka paljon uskallan täältä alakynnestä käsin pomottaa.

Odottelun jatkuessa alkoi käydä selväksi, ettei uudelleen aloitettu lenkkeilyharrastus todellakaan helpota staattisessa asennossa patsastelua. Välillä kramppasi reiden loitontaja, välillä pakaralihas, välillä kolotti polvea. Kannatti valita se pidempi spreader bar. Välillä nojailin koko painollani eteenpäin sängynpäätyä vasten ja lepuutin kyynärpäitä. Välillä heiluttelin jalkoja ilmassa edestakaisin, ennen kuin maltoin taas asettautua odottelemaan.

Kuulin alaoven aukeavan ja sulkeutuvan. Hissi kulki ylös alas, ihmiset kopistelivat rappukäytävässä. Kirosin makuuhuoneemme kellottomuutta ja yritin arvioida aikaa klassikolla "one Mississippi, two Mississippi". Jaksoin minuutin.

Pikkuhiljaa kramppaavia lihaksia akuutimmaksi huoleksi muodostui hitaasti mutta varmasti kasvava tarpeeni päästä vessaan. Ennen viettelyprojektiin ryhtymistä hoidettu hätäpissa ei riittänyt näin pitkälle, iltapäiväkahvi alkoi kostautua.

Ennen pitkää kävi selväksi ettei Poika olisi ainakaan etuajassa. Vessareissu alkoi tuntua hetki hetkeltä helpommin otettavalta riskiltä, ja lopulta nypersin taas ranteeni vapaaksi ja irrotin jalkakahleet spreader barista. Päähäni eksyi ajatus siitä, ettei minulla voi olla niin huono tuuri, että Poika saapuu kotiin juuri kun olen vessassa.

Eipä.

Vilkaisin kelloa matkalla vessaan, olin pötkötellyt odottamassa kolme varttia. Olin kärsivällisyydestäni salaa vähän ylpeä. Ja juuri kun olin istahtanut asioilleni, avain kääntyi lukossa. Nyt olin siis vessassa pukeutuneena pelkkiin ranne- ja nilkkakahleisiin.

Alkuperäinen suunnitelma: Poika saapuu kotiin, näkee ensimmäisenä vaimonsa takamuksen ja kahlehditut nilkat, joutuu intohimon valtaan. Kuumaa apinaseksiä.

Välimallin suunnitelma: Poika saapuu kotiin, ihmettelee missä kotijoukot ovat, löytää vaimonsa takamuksen ja kahlehditut nilkat makuuhuoneesta. Joutuu intohimon valtaan, jne.

Todellisuus: Poika saapuu kotiin, ihmettelee missä kotijoukot ovat. Kohtaa vessasta livahtavan, alastoman vaimonsa nilkkakahleissa. Vaimo selvittää melkein itku silmässä hienoa suunnitelmaansa ja ilmoittaa panevansa vaatteet takaisin päälle ihan samantien.

Onneksi kahvipaketti käpälissään kotiin saapunut herrasmies kykeni pääsemään tilanteen tasalle pikavauhtia ja ehdotti että siirtyisin takaisin makuuhuoneeseen ja teeskentelisimme että hän saapuu kotiin vasta hetken päästä. Pikamarssia makkariin, nyper-nyper ranteet ja nilkat takaisin kiinni. Kuumaa apinaseksiä.

En silti ehkä suunnittele enää koskaan yhtään mitään.

The best laid schemes o' mice an' men, vol I

Tarkoituksenani oli palata blogihiljaisuudesta tissikuvalla. Seuraavan tositapahtumiin perustuvan hupaisan anekdootin luettuanne ymmärtänette kuitenkin, ettei minun oikeastaan kannattaisi suunnitella mitään.

Olen jo pidemmän aikaa suunnitellut odottavani jonain iltapäivänä töistä kotiin palaavaa Poikaa kahlittuna itse askarreltuun spreader bariin ja sängynpäätyyn. Haaveissani odottelisin Poikaa takamus viehkosti pystyssä ja herättäisin Pojassa kaikennielevää himoa.

Päätin ryhtyä tuumasta toimeen eräänä maanantai-iltapäivänä. Siivoilin eteistä ja makuuhuonetta sen verran, ettei suunnittelemani näkymä turhaan hukkuisi likaisiin sukkiin ja viime viikon ilmaisjakelulehtiin. Olin juuri riisunut rintaliivit turhien alusvaaterajojen välttämiseksi, kun ystäväni soitti. Tuore äiti oli kaupungilla käärönsä kanssa ja tiedusteli kohteliaasti, olisiko mitenkään mahdollista lainata meidän vessaamme.

Jatkoin siis pintasiivoustani, tällä kertaa vessassa. Ovikellon soidessa tajusin etten ollut ehtinyt pukea niitä rintaliivejä takaisin päälle.

Yllätysvieraiden poistuttua tajusin, että aikaa Pojan aikaisimpaan mahdolliseen kotiinpaluuseen on enää puoli tuntia. Jostain syystä en osannut keksiä yhtään veruketta jolla voisin tiedustella tarkempaa aikataulua, ja hetken suunnittelin koko operaation lykkäämistä. Sitten kuitenkin sisuunnuin, kiskoin loputkin vaatteet pois päältä ja siirryin makuuhuoneeseen.

Joy Factoryn nahkakahleet siis ranteisiin ja nilkkoihin ja sitten nypertämään. Nilkkojen kiinnitys spreader bariin meni vielä helposti mutta ranteiden saaminen tuplahakasen avulla kiinni sängynpäätyyn vaati jo hetken aikaa ja sorminäppäryyttä. Aikaisemmista kahlehdinnoista oppineena tajusin sentään, että ranteiden kiinnitys selän taakse on varma tapa saada niska jumiin viikoksi.

Hetken aikaa sängyllä himmailtuani mieleeni alkoi hiipiä Epäilyksiä. Entä jos Pojalla olikin töissä tosi huono päivä? Entä jos herra haluaisi mieluummin vain kaatua sänkyyn nokosille? Entä jos se tuo jonkun kaverinsa mukanaan?

Tarinasta tuli niin eeppinen että lienee paras jakaa se kahteen osaan. Lisää seuraa samalla Bat-kanavalla!