Avoin kirje munasarjoilleni

Armaat munasarjaseni,

mikä teitä vaivaa?

Kun päätitte aloittaa työnne jo ollessani 10-vuotias, useita vuosia ennen ystävieni munasarjoja, hyväksyin tilanteen kauhunsekaisella kunnioituksella. Kun yhdessä kohtuni kanssa päätitte, että kuukausittaisista rutiineistani selvästi puuttuu kolmen päivän lihaskramppien lisäksi yleensä kauhuelokuviin varattu verimäärä, söin särkylääkkeitä ja tilkitsin pöksyni parhaani mukaan. Nukuin tämän ansiosta vuosia seljälläni sellaisen liikkumattomuuden vallassa, että Draculakin olisi vaikuttanut rinnallani eläväiseltä.

Kun minulle joitakin vuosia myöhemmin selvisi, että vastoin oletuksiani varhainen työikänne tarkoittaa sitä, että pysytte työkykyisinä keskimääräistä pidempään, nostin olematonta hattuani horjumattomalle työetiikallenne.

Ymmärrän, että 16-vuotiaana tekemäni päätös lomauttaa teidät ennalta määrittelemättömäksi ajaksi oli raskas hyväksyä. Pidän kuitenkin täydellistä kieltäytymystänne tehdä yhteistyötä minkään hormonaalisen ehkäisyvalmisteen kanssa kohtuuttomana, kuten myös tästä seuranneita rangaistuksenomaisia mielenterveysongelmia, seksuaalista haluttomuutta, painonnousua ja limakalvojen kuivumista. Tiesittekö, sarjaseni, että hormonaalisen ehkäisyn avulla olisimme voineet olla yhdessä pidempään?

Kun painostuksen alaisena vuosia myöhemmin antauduin taas täysin teidän valtaanne, käytitte uutta mahdollisuuttanne tuottaa hormoneja mielestäni vastuuttomasti. Olen vuosien saatossa ollut märkä kuin lokakuu sellaisten miesten edessä jotka minun olisi pitänyt kiertää kaukaa, ja kuiva kuin Sahara silloin kun olisin tahtonut pikaisen. Kuukausittain vieraileva punatukkainen tätini on saapunut lähes poikkeuksetta sopimattomiin aikoihin, ja antanut odottaa itseään kohtuuttoman pitkään silloin kun häntä pelonsekaisin tuntein odotin.

Haluaisin huomauttaa, että yksikään maailmassa tällä hetkellä käytössä oleva kalenterijärjestelmä ei tunne kuukausikiertoa, jossa kuukauden pituus vaihtelee 24:n ja 36:n päivän välillä. Kalenterin mukaan eläminen on ikävää, mutta me kaikki muutkin jouduimme sen jo alakoulussa opettelemaan, skarppaisitte vähän.

Kun päätitte vastata yritykseeni turvautua keinotekoiseen progesteroniin ehkäisymuotona irrottelemalla munasoluja itsestänne tavallistakin epätahtisemmin, jaksoin suhtautua asiaan huumorintajuisesti useita kuukausia. Tästä syytän erityisesti toista teistä, sillä aikataulutuksesta päätellen jompi kumpi ei osannut pitää munasolustaan kiinni vaan syyti niitä kohtua kohti sitä mukaa kun munarakkulasta irti sai. Sille dillemmälle annettakoon tiedoksi seuraavaa: Toivon syvästi etten koskaan tule raskaaksi juuri sinun tuottamallasi munasolulla, koska lapsen älykkyysosamäärä jäisi epäilemättä kengännumeroaan pienemmäksi.

Nyt kun olette jälleen voittaneet välisemme taistelun kehoni hormonien lähteestä ja olen palauttanut teidät tehtäviinne, olisi mielestäni kohtuullista jos pikkuhiljaa avaisitte sitä estrogeenihanaa. Ei paljon, mutta esimerkiksi sen verran ettei jokainen kehoni limakalvoista tuntuisi hiomapaperilta.

Rehellisesti sanottuna olette terrorisoineet elämääni lakkaamatta jo 16 vuotta, ja saaneet tahtonne läpi keinoilla joita edes Paperiliitto ei lakkoillessaan kehtaisi käyttää. Onko aivan liikaa pyydetty, että tulisitte joskus edes jossain puolitiehen vastaan?

Läpi meni.

Nimittäin sen hallituksen lakimuutosesityksen sisältö, jota on BDSM-piireissä pelätty.

Tällä ensimmäisellä käsittelykierroksella kyse oli lakiehdotuksen sisällöstä, jota on lakivaliokunnassakin puitu, itse laki sai alkusysäyksensä jo 2008. Uudella lailla pyritään puuttumaan erityisesti kotona, työpaikalla ja koulussa kohdattavaan lievään väkivaltaan ja saamaan nämä tapaukset yleisen syytevallan piiriin. Eduskunnassa käyty keskustelu aiheesta keskittyi lakiehdotuksen mukanaan tuomiin mahdollisuuksiin puuttua lähisuhdeväkivaltaan, kuten odottaa saattaa. Huolta aiheutti lähinnä poliisin resurssipula, kun jokainen lieväkin pahoinpitely tulisi käsitellä rikosilmoituksen ja syyteharkinnan kautta asianomaisten mielipiteistä huolimatta.

Tähän lakiesitykseen on jotenkin todella vaikeaa suhtautua millään tavalla. Yhtäältä olen sitä mieltä, että on ehdottomasti askel oikeaan suuntaan puuttua lähisuhdeväkivaltaan ja työpaikalla koettuun väkivaltaan lähtökohtaisesti joka ikinen kerta, kun sitä esiintyy. Toisaalta pelkään, että vaaditaan vähintään yksi ennakkotapaus ennen kuin saadaan jonkinlainen selvyys siitä, miten suostumus BDSM:ssä eroaa pelon aiheuttamasta haluttomuudesta nostaa syyte tai tehdä rikosilmoitus.

Suostumuksesta on oikeusministeri linjannut eduskunnalle vuonna 1999 lievän pahoinpitelyn osalta suostumuksen poistavan lievän pahoinpitelyn rangaistavuuden. Linjaus perustui hallituksen vuoden 1993 esitykseen, jossa pahoinpitelystä sanotaan mm. näin:

Pahoinpitelyn ulkopuolelle jäisivät tilanteet, joissa pahoinpitelyn kohde on sallinut teon. Loukatun suostumus poistaa pahoinpitelyn tunnusmerkistön täyttävän teon rangaistavuuden. Useissa tilanteissahan aiheutetaan jollekulle kipua, ilman että kysymys voisi olla pahoinpitelystä. Esimerkkinä voidaan mainita hoitotoimet. Vaikka lain sanonnat viittaisivat siihen, että tällaisetkin voisivat olla pahoinpitelyä, teon rangaistavuuden poistaa yleensä loukatun suostumus tai jokin muu oikeuttamisperuste.

Periaatteessa siis vuoden 1993 esityksen perusteella BDSM rajautuu kategorisesti pahoinpitelypykälien ulkopuolelle, mutta uusi lakiehdotus tarkoittaa sitä, että on yleisen syyttäjän vastuulla päättää, onko tällaista oikeuttamisperustetta "pahoinpitelylle" juuri siinä tapauksssa todettavissa. Ikuisesti vainoharhaisena aion kuitenkin laittaa tämänkin pykälän tiukasti korvan taakse, jotta voin tarvittaessa siihen itse nojautua.

PS. Muistatteko kuinka kerroin, ettei Ruotsissa osata? No osataanpa, syytteet hylättiin koska ko. nuori nainen oli suostunut pahoinpitelyynsä. Tuomioon vaikutti myös mm. turvasanan olemassaolo.

Kuinka äkäpussi herätetään.

Nyt on kuulkaa maailmassa sen kokoluokan virhe, että sen takia kannattaa katkaista radiohiljaisuus.

Joskus taannoin kerroinkin jo, etten pidä alistumista lahjana alistavalle osapuolelle, vaikka ymmärränkin miksi on tärkeää että alistuminen nähdään tärkeänä ja arvokkaana eikä vain "naisten luontaisena roolina" tai muuta hevonkukkua.

Sittemmin olen törmännyt esimerkiksi Savage Love -podcasteja kuunnellessani toiseen minua häiritsevään käsitykseen alistumisesta. Jaksossa 152 (johon en kuollaksenikaan osaa linkittää niin, ettei linkistä rävähdä podcast soimaan samantien) Dan Savagen seuraan liittyy Twisted Monk -sivuston Monk puhumaan siitä, kuinka feministinkin on ihan OK pitää bondagesta koska pitää olla tosi vahva että uskaltaa alistua.

No ei muuten tarvi.

Siinä määrin alistuminen vaatii rohkeutta ja vahvuutta, että monien kohdalla se vaatii jonkinasteista itsetutkiskelua, nyky-yhteiskunnassa kun ei ole erityisen soveliasta myöntää nauttivansa vallan luovuttamisesta eikä sen tavoittelusta. Mutta aivan yhtä lailla kuin normeista poikkeavaa seksiä voi harrastaa ilman sen ihmeempää punnitsemista, tai jopa oireena menneistä traumoista, voi sen normien mukaisenkin seksin valita ihan yhtä vahva ja itsensä tunteva ihminen. Asiasta on kirjoittanut esimerkiksi Holly.

Oman ymmärrykseni pohjalta normista poikkeavien taipumus kuvata itsensä jotenkin erityisen rohkeina tai siisteinä tyyppeinä epäilemättä kumpuaa siitä, että valtavirtamediasta ja -kulttuurista ei nyt varsinaisesti sada ymmärrystä kenellekään, joka uskaltaa olla millään elämänsä alueella millään tavalla erilainen. Henkilökohtaisesti olen kuitenkin sitä mieltä, että jos ennakkoluuloja eri ihmisten välillä halutaan koskaan vähentää, on aika hyödytöntä nostaa mitään ihmisryhmää toisten yläpuolelle. Eivätkä toisten ihmisten henkilökohtaisiin valintoihin perustuvat äkkiväärät oletukset ainakaan auta avoimen ja rehellisen keskustelun aloittamista.

/rant over.