Word to the wise

Käytännön vinkki: viimeistään Hitachi Magic Wandia ostaessa kannattaa tarkistaa, että taloudesta löytyy myös tehokas ja käyttömukavuudeltaan huippuluokkaa oleva suukapula.

Kiitätte minua sitten myöhemmin.

PS. Ei hätää, aiheeseen palataan heti kun veri kiertää taas päässä asti.

Pärinäpoika ja sen surinasussu

Vaikka olenkin vankasti sitä mieltä ettei muun maailman tarvitse osallistua minun pervoiluni toteuttamiseen, on julkisessa leikkimisessä minunkin mielestäni sitä jotain. Siis sellaisessa, jossa jutun jujuna nimenomaan on ettei kukaan muu tiedä mitä tapahtuu.

Tähän asti ongelmaksi on muodostunut se, että stimulointi julkisilla paikoilla on ollut makuuni vähän turhankin julkista. Kaukosäätimellisiä leluja on etsimisestä huolimatta tullut vastaan vähänlaisesti, ja klittaperhoset ovat paitsi (mielestäni) rumia ja epämukavan oloisia, myös melko kuhmuraisia ja yksinkertaisesti suuria vaatteiden alla pidettäväksi.

Olin oikeastaan jo luopunut koko ajatuksesta, kun pornokauppareissulla törmäsimme Pojan kanssa Shots Toysin kauko-ohjattavaan munaan. Ainakin meidän lähikaupassamme oli myynnissä astetta pienempi versio kuin valmistajan sivuilta löytyvä, ja sain agitoitua Pojan ostamaan minimallin. Olen itse ehdottoman tyytyväinen munan pieneen kokoon, sillä sen ollessa poissa päältä koko asian voi oikeastaan unohtaa. Kooltaan muna on ehkä Fun Factoryn Teneo Unon luokkaa, eikä sisältämästään kuudesta paristosta huolimatta tunnu erityisen raskaalta.

Lelun tarjoamia 10 eri värinää testaillessa kämmenellä alkoi jo vähän pelottaa, mutta varsinaisessa käytössä perusväristykset tuntuvat jopa vähän tylsiltä. Pientä miinusta munalle antaisinkin siitä, että se kytkeytyy päälle aina samaan asentoon eikä siis "muista", mitä värinää on viimeksi käytetty. Simppelin ja pienen kaukosäätimen varjopuoli on se, että ohjelmat on selattava läpi yksi kerrallaan. Poika on toki näppäräsormisena opetellut jo ulkoa, monesko ohjelmanumero on tehokkain ..



Lelun mukana tulleet paristot olivat tietenkin jo valmiiksi vähän väsyneitä, mutta uudet ovat kestäneet jo muutaman ulkoilukerran varsin mallikkaasti. Kelloparistot varsinkin kannattaa ottaa pois lelusta käyttökertojen välillä, etteivät pääse itsekseen purkautumaan! Muna lämpenee käytössä jonkin verran, minkä vuoksi se ei erityisen pitkään ole yhdellä kertaa ollut päällä. Poika suunnitteli jo jonkinlaista TM-henkistä kuivatestausta, eli jättävänsä munan pörisemään pöydälle yksinään puoleksi tunniksi jotta voisi tarkistaa paljonko se oikeasti lämpenee.

Vesitiiviiksi kehuttu laite on tähän mennessä pitänyt lupauksensa, puhdistaminen pikaisesti juoksevan veden alla on toiminut ihan mukavasti. Saumakohtaan tosin jää helposti vähän matkamuistoja, mutta ne saa pyyhkäistyä vaikka paperilla aika näppärästi.

Yksinään käytettynä muna ei riitä kiihottamaan ainakaan minua laukeamiseen saakka, mutta pitää kyllä otollisina hetkinä käytettynä ne olennaiset asiat tehokkaasti mielessä koko illan ajan.

Enjoy the sound of Cleaning Women

CW01, CW02, CW03 ja CW04 sen tietävät: pyykinkuivaustelineen käyttäminen vain pyykin kuivaamiseen on todella rajoittunutta. Taloutemme kuivaustelineet (kyllä, niitä on useampi) päättivät muutama viikko takaperin yksissä tuumin muistuttaa minua tästä tosiasiasta hajoamalla käsiini kun yritin ripustaa pyykkiä kuivumaan.

Kun yksi pyykinkuivaustelineen orsista päätti tippua irti pilaten tarkan kuivauskuvioni, ensireaktioni oli epäuskoinen tuijotus ja ensiajatukseni painokelvoton. Onnettoman orren toisen, sitkeämmin kiinnittyneen pään irroittamisen jälkeen seurasi ajatus numero kaksi: "Hmm."

Luonnollisesti säilytin irronneen teräslangan ja esittelin sen Pojalle tämän palatessa töistä todisteena jälleen yhdestä aivan valtavan ihanasta päivästä. Kerroin myös langan heiluttelusta heränneen ajatukseni, joka oli tullut Pojalle itselleenkin mieleen saman tien.

Nyt langan päästyä ensimmäistä kertaa piiskauskäyttöön voin tiivistää sen ominaisuudet yhdellä sanalla, ai. En ole aivan varma miksi kuvittelin että vaikken pidä terävästä kivusta, olisi teräslanka jotenkin salaa tosi siisti. No ei ole. Sattuu pirusti ja hellemmätkin lyönnit tuntuvat siltä kuin iholle nousisi vähintään sentin korkuinen juova. Tällä saisi varmaan halutessaan aika pahaa jälkeä aikaan ja ihon rikki. Myönnettävä on, että ihoon jääneiden juovien hipeltely on kyllä oudon kiehtovaa.

Koivuniemen herra ei ole meidän makuuhuoneessamme koskaan vieraillut, en siis osaa sanoa miten taipuisa ja muovilla päällystetty teräslanka eroaa perstuntumaltaan perinteisemmistä vitsoista. Vertailukohtana käytetty bambu-kukkake tuntui kuitenkin vähän teräslankaa köykäisemmältä välineeltä ja ontto puu jakoi iskun epätasaisemmin pakaroiden välillä. Lievää tuotekehittelyä vaatii vielä saada hiottua epätasaiset päät vähemmän vaarallisiksi ja ehkä myös lyhentää lankaa, jolla on nykypituudessaan taipumus lyödä Poikaa kyynärvarteen (mikä on minusta sille kyllä ihan oikein).

En nyt tietenkään halua yllyttää ketään nylkemään pyykinkuivaustelinettään. Sanonpahan vaan että jos sellaisesta syystä tai toisesta aika jättää, huonomminkin voi osia käyttää.

Riittämättömyys on maailman palkka

Täällä on kuulkaa vipinää vaikkei sitä blogista uskoisi! On se maaginen hetki vuodesta kun kevät saa heräämään mutta vielä ei voi lojua puistossa, joten äkillisen aurinkoenergian voi käyttää esimerkiksi pervoiluun. Pyhät lupauksemme rahankäytön järkeistämisestä tänä vuonna ovat saaneet kyytiä, mutta ostoksia hehkutan lisää sitten kun niistä saadaan myös kuvamateriaalia.

Vaikka energia kuinka on lisääntynyt verrattuna loputtomaan marraskuuhun, ei ihminen ehdi olla kaikkialla kaikkea kaikille. Ja sekös kilttiä tyttöä ahdistaa. Ystävät ovat ihan syystä närkästyneitä kun aikaisemmalle pubiruusulle ei enää arki-iltana olut maistu hyvässäkään seurassa, töiden tekemisestä olen saanut itselleni jo orastavan rasitusvamman ja siitä ikuisesta opiskelusta ei tarvinne edes puhua erikseen. Sitten olisi vielä perhe ja parisuhde, joista edellä mainittu aiheuttaa taas pitkästä aikaa erityisesti päänvaivaa. Jälkimmäinen sitten meneekin vähän siinä sivussa, hävyttömän vähällä huomiolla. Ja aina kun johonkin suuntaan kumartaa, tulee samalla pyllistäneeksi ainakin kahteen muuhun.

Arastelen aina myöntää että BDSM voi toimia jonkinlaisena terapiamuotona tai keinona käsitellä negatiivisia tunteita, koska pelkään että yhtäläisyysmerkit on liian helppo vetää toiseen suuntaan. Että ai jaa, toi on tommonen koska se ei osaa sanoa kenellekään ei. Nyt on kuitenkin myönnettävä että on hyvin rauhoittavaa kun on selkeitä tilanteita, joissa riittää että sanoo kyllä tasan yhdelle ihmiselle ja on läsnä. Ei tarvitse sovitella, neuvotella ja suunnitella, eikä selitellä mitään. Heti ensimmäisestä hiusten nykäisystä saa tipahtaa tahdottomaan tilaan ja olla täysin vietävissä.

Toisille meditaatio on tapa pystyä elämään nykyhetkessä, itse koen samanlaisia rauhoittumisen tunteita köysissä tai käskytettävänä ollessa. Oikein hyvä ja antaumuksella harrastettu seksi on sekin tehokas tapa unohtaa menneisyydestä murehtiminen ja tulevaisuudesta huolehtiminen, tai ylipäätään koherentti ajattelu.

Näin sivumennen sanoen myös vähän loivemmat jutut kuin kokovartalokarada voivat auttaa arjessa selviämisessä kummasti. Ei stressaa ihmislapsi tentissä lainkaan niin paljon jos on jättänyt alushousut kotiin, niissäköhän ne murheet kuljetetaan?