Laskiainen lasketaan, paastonaika alkaa.

Mitä ilmeisimmin en oppinut viime vuodesta mitään, sillä olen taas paastopuuhissa kylmimpään vuodenaikaan. Kaiken huipuksi omien suositusteni vastaisesti sellaiseen aikaan, etten juurikaan ehdi kotona lepäilemään. Siksipä juuri olenkin antanut itselleni jo etukäteen luvan lopettaa paasto heti, jos se todella häiritsee elämäni velvoitteiden järkevää hoitamista.

Edellinen paasto oli elämäni ensimmäinen, ja sen takana oli vahva näyttämisenhalu. Halusin todistaa sekä itselleni että muille, että kykenen johonkin niinkin järjettömään kuin vapaaehtoiseen nälkiintymiseen jos vain niin päätän. Tänä vuonna ei vastaavaa takapirua enää ole, olenhan jo kertaalleen todistanut pystyväni paastoamaan. Töissä punajuurimehulounasta litkiessäni sain vastailla kysymyksiin siitä, miksi oikein paastoan. Enkä keksinyt parempaa vastausta kuin "koska se on mahdollista".

Paaston aikana ajatukset ainakin viimeksi pyörivät ruoassa, mutta samalla myös tajusin kuinka suuren osan päivästäni vietän joko syöden tai seuraavaa ateriaa valmistellen. Ruoalla on ainakin minun elämässäni suuri rooli, ja se tuntuu valtaavan alaa tasan niin paljon kuin on mahdollista.

On vähän väärin, että juuri kaikki epäterveellinen maistuu niin hyvältä. Siinäkin paasto tai kieltäymys ylipäänsä auttaa: kun sokeria tai rasvaa välttää hetkenkin, se maistuu paljon voimakkaammin kuin aikaisemmin. Makuaisti kuitenkin turtuu ennalleen valitettavan nopeasti. Tällä kertaa voisinkin ehkä ottaa haasteeksi sen, etten heti paaston jälkeen juo leivoskahveja tai syö valtaisaa ateriaa "onnistuneen paaston kunniaksi". Kahvitta kärvistelyä voisin ainakin jatkaa, elämä ilman rytmihäiriöitä ja nukkumaanmenohetken pelkotiloja on yllättävän mukavaa.

8) Varaudu pussailuun.

Olin henkisesti valmistautunut suhteeseen, jossa saan selkääni. Kukaan ei kertonut, että ko. suhteeseen liittyisi myös näin paljon pussailua ja yleistä ällöilyä. Viimeksi havahduin asiantilaan kun tyttöporukassa sain kuulla kuinka romantillista on, että menemme lähes poikkeuksetta yhtä aikaa nukkumaan - itse olin huolestunut läheisyytemme tasosta, koska saatamme nykyään pestä hampaat eri aikaan. Näin siis meillä.

Uskollisimmat lukijat ehkä muistavat, että samainen ällöily oli itse asiassa aiheena yhdelle ensimmäisistä nillityksistäni täällä virtuaalimaailmassa. Meillä Pohjanmaalla kun ei paljon pehmoilla, "et oo aivan läpipaska" menee jo melkein rakkaudentunnustuksen puolelle.

7) Lempeä saa olla paitsi muille, myös itselleen.

Muiden virheet on aina helpompi antaa anteeksi kuin omansa. (Ja jos ihan totta puhutaan, ei se muillekaan anteeksi antaminen kauhean helppoa aina ole. Saattaa yllättää itsensä olemalla katkera moneen kertaan unohdetuista asioista.) Molempia taitoja kannattaa kuitenkin harjoittaa ahkerasti ja vilpittömästi, se keventää oloa. Tämän viisauden helmen kun yhdistää kohtiin numero 3) ja 4), on aika mielettömän zen. Tai siis olisi.

Varsinkin jos on väsynyt tai elämässä muuten on vähän heikompi hetki, pienikin epäonnistuminen voi saavuttaa suorastaan järisyttävät mittasuhteet. Esimerkki elävästä elämästä ja täysin BDSM:n ulkopuolelta: "kevyen" torttutaikinan epäonnistuminen ei tarkoita sitä, että torttutaikina on tarkoitettu voista valmistettavaksi vaan on varma merkki siitä, että leipojan munasarjat pitäisi poistaa ruosteisella lusikalla koska mikä se sellainen nainen on joka ei edes leipoa osaa.

On ollut vähän epämiellyttävää myöntää itselleen, että pöljäilyyn saakka yltävä perfektionismi taitaa oikeastaan olla vain kieroutunut narsismin muoto. Muut voivat mokailla ja se voidaan heille antaa anteeksi, koska muut ovat pohjimmiltaan epätäydellisiä. Koska minä sen sijaan olen erittäin hyvä ellen täydellinen, ei vastaavaa suoritusta voi minulta hyväksyä. Muut saavat mokailla, koska eivät raukat parempaankaan pysty.

6) Vähemmistöryhmien sisällä esiintyy ennakkoluuloja aivan yhtä paljon kuin valtaväestössäkin.

Epäilemättä osa kuvitelmaani BDSM:n parantavasta voimasta oli se, että pervot ovat jotenkin erilaisia kuin tavikset. Jotenkin avomielisempiä kaiken suhteen, valmiita hyväksymään erilaisten ihmisten erilaiset valinnat aivan kuin toivoisimme muiden hyväksyvän meidän valintamme. Aivan yhtä ahdasmielisiä mekin kuitenkin olemme kuin kaikki muutkin - ehkä eri tavoin ja eri suuntaan, mutta silti.

Varsinkin nettiyhteisöissä toleranssi erilaisuudelle on aika matala. Esimerkiksi Gor on suuntauksena sen verran morkattu, että sen harrastajat muodostavat mieluummin tiiviitä, erillisiä yhteisöjä kuin osallistuvat keskusteluun yleisemmillä foorumeilla. On sääli, että kiihkoton keskustelu asioista ei onnistu eri alalajien kesken, luulen että niillä olisi paljon annettavaa myös erilaista BDSM:ää harrastaville. Ryhmien sisäisten keskustelujen lukeminen on asiaan vihkiytymättömälle usein kohtuuttoman raskasta, ja asiaan tutustuminen jää siten vähän puolitiehen kuten allekirjoittaneen kohdalla on Gorin kanssa käynyt.

Samaan harhaan olen syyllistynyt elämässäni muuallakin. Naiivisti oletin, että vähemmistöryhmät suhtautuisivat toisiin vähemmistöihin positiivisemmin kuin enemmistö (jos sellaista edes on), mutta aivan yhtä lailla feministit, humanistit, rintavat ja persevät sekä perverssit ovat osoittautuneet valitettavan inhimillisiksi.

Harmittavinta on ollut huomata, kuinka epähuomiossa itse käyttää loukkaavaa kieltä. Puhuu esimerkiksi "oikeista naisista" vastakohtana kauneusihanteet täyttäville naisille, tajuamatta lainkaan kuinka se oikeastaan kieltää jälkimmäisten ihmisarvon. Ihan yhtä "oikeita" ne mallitkin ovat, riippumatta elopainostaan. Tai puhuu "taviksista" ja "vaniljoista" ymmärtämättä että siinä niputtaa kaikki perinteisempää seksiä harrastavat jotenkin vähän tylsiksi. Aivan kuin se, että normaaliksi ymmärtämäni seksi on minusta tylsää, kun nautin enemmän jostain muusta, tekisi minusta jotenkin automaattisesti viileämmän tyypin.

5) Myös "huonojen" kirjojen lukeminen kannattaa aina.

Disclaimer: "Huono" lainausmerkeissä siksi, että vain koska kirja on minun mielestäni kehnohko, se ei välttämättä ole oikeasti huono kirja.

Kuten jo muinoin kommenttilaatikossa tunnustin, O:n tarina oli mielestäni pitkäveteinen. On tietenkin epäreilua arvostella kirjaa 2000-luvun näkökulmasta, enkä epäile etteikö teos olisi aikoinaan ollut käänteentekevä tai etteikö se olisi tarjonnut lukemattomille BDSM:stä kiinnostuneille ajattelun aihetta.

Vastikään lukemani Neiti N:n tarina oli sekin loppua kohden mielestäni vähän tylsä, vaikka alusta pidinkin. Eri tavoin epäonnistuneista kohtaamisista ja etsimisestä lukeminen on omasta mielestäni paljon mielenkiintoisempaa materiaalia kuin onnen kuvailu.

Kivun kauneus -kirja oli mielenkiintoista ja edellisiä ajankohtaisempaa luettavaa, mutta kuten ehkä muistatte, sekäään ei minulle täysin kelvannut. Oli kuitenkin jo kuviensa ansiosta ehdottomasti ostamisen arvoinen teos!

Poika hankki itselleen aikoja sitten The New Topping Book -kirjasen, ja tietenkin luin sitä itsekin puolisalaa. Taisimme molemmat olla pettyneitä kirjan sisältöön, internetissä tietoa ahmineelle se ei tarjonnut juurikaan uutta. Ehkä siksi muut rapakon takana julkaistut teokset, joista olen kuullut pelkkää hyvää, kuten Screw the Roses, Send Me the Thorns ovat jääneet ostamatta. En toisaalta epäile lainkaan, etteivätkö nekin ennen pitkää kirjahyllyyn päätyisi.

Varsinaisten BDSM-aiheisten teosten lisäksi myös taloutemme sidontaoppaissa on toki käsitelty kevyesti myös sidonnan psykologisempaa puolta, ja painetun materiaalin lisäksi olen kahlannut läpi lukemattomia (hyvin tai huonosti kirjoitettuja) nettisivuja, myös aiheista jotka eivät itseäni erityisesti kiinnosta. Kaikesta oppii jotain, vaikkei sitä ehkä juuri silloin tajuakaan.

Viime aikaisista lukukokemuksista kovimmin ovat kolahtaneet kirjat, joiden kanssa en ole ollut lainkaan samalla aaltopituudella. Samalla kun noukin kirjastosta mukaan neiti N:n, toin sieltä myös muutaman parisenkymmentä vuotta vanhan kirjan, joista toinen käsittelee sadomasokismia erityisesti ja toinen salattuja seksuaalisuuden muotoja yleensä. Kirjojen lukeminen on ajoittain hilpeää, ajoittain lähes tuskallista: uskomattomat väitteet siitä miten "nahkamiehet" käyttäytyvät tai siitä kuinka sadismi johtuu siitä, ettei mies ole riittävän voimakkaasti pystynyt erkanemaan "Suuresta Äidistä" saavat välillä epäilemään, että kyse on sittenkin huumoriteoksista. Kirjat ovat kuitenkin loistava ikkuna siihen, kuinka pitkälle BDSM:n ja muunkin "poikkeavan" seksuaalisen käyttäytymisen hyväksymisessä ollaan päästy 20 vuoden aikana.

Olen aina ollut lukutoukka, joten minulle tekstitse asioihin tutustuminen epäilemättä sopii paremmin kuin muille vähemmän painomusteen tuoksua rakastaville. Olen silti ollut yllättynyt siitä, kuinka paljon myös kehnoista tai raivostuttavan väärässä olevista teksteistä voi oppia - jos ei muusta, niin itsestään miettiessään miksi joku tuntuu niin kehnolta tai tyhmältä.

4) Huonoja hetkiä tulee. Oikeasti.

Ammoisina alkuaikoina, kun BDSM:n löytäminen tuntui ratkaisevan kaikki elämäni ongelmat ja selittävän kaikki aikaisemmat parisuhdenihkeilyt, aloin salaa elätellä kuvitelmaa siitä ettei uudenlaisia ongelmia koskaan ilmaantuisi. Kuvittelin, että nyt kun Ymmärrän Itseäni ja olen löytänyt jotain näin mahtavaa, kaikki sujuu kuin elokuvien Happy End ikään ja elämme onnellisina elämämme loppuun saakka.

Ehkä juuri siksi oli niin valtava järkytys, kun ensimmäistä kertaa BDSM ei tuntunutkaan aivan täysin omalta jutulta ja oikeastaan Poikakin vähän vitutti. Käsittääkseni tätä kutsutaan elämäksi. Ehdin toki tyypilliseen tapaani repiä vaatteeni ja sirotella tuhkaa ylleni, julistaa koko BDSM:n aivan vääräksi elämäntavaksi minulle ja suunnitella, miten Pojan kanssa hankittu yhteisomaisuus olisi järkevintä jakaa.

Kummallista, että voi kerta toisensa jälkeen kuulla ihmisten kertovan kuinka heidän BDSM-suhteessaan on tapahtunut kaikenlaista aaltoliikettä .. elätellen koko ajan optimistista harhaluuloa siitä, kuinka samainen aaltoliike ei koskaan satu omalle kohdalle. Nyttemmin olen havainnut, että jos aallonpohjalla pystyy olemaan jokseenkin zen tilanteen suhteen, nousukin tuntuu nopeammalta kuin silloin jos vääntelee käsiään ja valittaa suureen ääneen.

4b) Kun huonoja hetkiä tulee, lapsellinen kapinointi ei ole rakentavin reaktio.
Tämä kuuluu sarjaan "tiedän, mutten tajua". Manipuloimalla, kiukuttelemalla ja itsekseen marttyyrinkruunua kiillottamallahan saa tilanteita korjattua aivan yhtä hyvin kuin keskustelemallakin, eikö niin? Ja jokaisen Domin varustevyöstähän löytyy röntgenlasit, joilla subin pään sisään näkee, eikö niin?

3) Sääntöjä ei ole. Oikeasti.

Jos olisin onnistunut sisäistämään ajatuksen siitä, ettei minun kilttinä tyttönä tarvitse pyrkiä mihinkään tiettyyn Oikeaan Tapaan tehdä asioita, olisimme Pojan kanssa molemmat päässeet paljon helpommalla.

Ajatus itsessään ei tietenkään ole erityisen vaikea. Silti ihmislapsi saa elämänsä aikana tottua niin moneen normistoon, joko ääneen lausuttuun tai implisiittiseen, että on lähes mahdotonta olla välillä peilaamatta omia tekosiaan siihen, minkä kuvittelee BDSM-kuvioissa olevan soveliasta. Että ollaanko me nyt huonoja pervoja kun me X näin, ja aina kun me Y niin minäkin saatan Z vaikken olekaan Å.

Vasta nyt kun olen alkanut itse epäillä, että ne kovinta ääntä omista tekosistaan pitävät eivät välttämättä sittenkään muodosta enemmistöä (ja vaikka muodostaisivat eivät silti välttämättä ole Oikeassa), on ollut helpompaa sisäistää ettei sen nyt itse asiassa pitäisikään kuulua kenellekään, miten tahi miksi meillä pervoillaan niin kuin pervoillaan.

Lukioaikainen uskonnonopettajani ilmoitti meille ystävällisesti luterilaisuuden olevan maailman toiseksi vittumaisin uskonto. Oli siis vakuuttunut siitä, että jossain maailman tutkimattomilla alueilla on varmasti jokin vielä kaameampi, mutta että tunnetuista me ev-lutit viemme varmasti voiton. Perusteli kantaansa sillä, että luterilaisuus ei anna valmiita vastauksia, vaan ne vastaukset pitäisi itse Raamatusta kaivella. Kun on ensin ylipäänsä tajunnut kysyä oikeita kysymyksiä.

Tällä logiikalla BDSM on varmasti maailman toiseksi vittumaisin tapa (seksi)elämäänsä järjestellä. Toisaalta ihmissuhteet taitavat muutenkin olla paljon haastavampia kuin suhde Kaikkivaltiaan suuntaan, ihmiset kun vastaavatkin välillä.

2) Yksityisyyttään kannattaa varjella naurettavuuteen asti, ja sitten vielä hieman lisää.

Rehellisesti sanottuna en ole kaikesta BDSM:n yhteiskunnalliseen asemaan liittyvästä vaahtoamisestani huolimatta aivan varma olenko pahoillani siitä, ettei BDSM ole harrastus jota on tapana harrastaa vapaasti omilla kasvoillaan. Olen sitä mieltä, että jokaisella tulee olla oikeus tehdä elämässään mitä tahansa siihen vapaaehtoisesti suostuvan kumppanin kanssa, mutta samaan aikaan pidän BDSM:ää vahvasti henkilökohtaisena asiana joka ei myöskään kuulu kenellekään suhteen ulkopuoliselle.

Läheisteni varjelemisesta jo puhuinkin, mutta olen tullut koko ajan tarkemmaksi myös omasta yksityisyydestäni. Aikaisemman sinisilmäisyyteni ansiosta bittiavaruudessa on muutamia kuvia, joiden kohtalosta en oikeastaan voi olla varma. Luottamukseni ihmiskuntaa ja sen jäsenten selkärankaisuutta kohtaan on nykyisin sen verran matalissa lukemissa, etten enää jaa kenenkään kanssa mitään, mitä en voisi antaa painattaa vaikka Hesarin etusivuksi varmana siitä, ettei oma äitini minua siitä tunnistaisi.

2b) Kun tuntee olevansa vainoharhainen, on luultavasti lähes riittävän varovainen.
Sukelsin niin BDSM-maailmaan kuin useampiinkin ihmissuhteisiin (ja niistä ulos) täyttä vauhtia ja pää edellä sen enempää miettimättä, mikä kaikki voisi mennä pieleen. Näin jälkikäteen saan olla kiitollinen siitä, etten ole sijoitettuna jätesäkkeihin ja upotettuna jonkin suurehkon vesistön pohjaan. Varovaisuus näissä asioissa on mielettömän tylsää ja tuntuu turhalta siinä vaiheessa, kun veressä on adrenaliinia pienen urheilujoukkueen tarpeisiin, mutta toivon muistavani sen silti jos enää koskaan löydän itseni harkitsemasta samanlaisia sukelluksia.

Molemmat kakkoskohdan osat ovat siinä mielessä vaarallisia, että mitä useammasta hölmöilystään selviää ilman suurempia seuraamuksia, sitä vähemmän tuntee tarvetta varoa. Tarpeellisuuden tajuaa vasta sitten kuin on liian myöhäistä ja vahinko jo sattunut, omalla kohdallani toivon että tämä on yksi asia jota ei tarvitsisi aivan kantapään kautta harjoitella.

1) Kohteliaisuus ja huonon käytöksen sietäminen eivät ole toistensa synonyymeja.

Tosielämässä opin vaihtoaikana tekemään kiinnostukseni vähyyden tai epämukavuuteni runsauden tarvittaessa hyvinkin selväksi. Suomalaiseen keskustelu- ja ravintolakulttuuriin tottuneelle tuntui todella oudolta, kun viileä kohteliaisuus tai hätätapauksessa käytetty "en näe tai kuule sinua lainkaan" -leikki eivät toimineetkaan uudessa maassa.

Suomessa olen aina saanut olla aika rauhassa jopa kaupungin yössä, joskus siinä määrin että se harmitti. Keskemmällä Eurooppaa sain nuorena ja verrattaen simpsakkana naisihmisenä toisinaan ottaa koko töykeys- ja kirosana-arsenaalini käyttöön, ennen kuin viesti meni perille. Aidosti uhkaavia tilanteita en onneksi koskaan kohdannut, en tiedä lainkaan mitä olisin sellaisessa tehnyt.

BDSM-maailmaa internetin kautta ihmetellessä töykeystaidot ovat joutuneet koetukselle, ja alan oikeastaan vasta nyt ymmärtää ettei jokaiseen viestiin ole pakko vastata. Esimerkiksi collarme on täynnä "määrä korvaa laadun"-periaatteella saalistavia. Koska oma profiilini on mielestäni varsin selväsanainen sen suhteen, mitä etsin, olen antanut itselleni luvan vastata vain niihin viesteihin, joista käy ilmi kirjoittajan ylipäänsä lukeneen profiilini.

Toisenlaisia vaikeita tilanteita kohtaa chateissa. Jokseenkin miellyttävän harmittomasti alkanut keskustelu saattaa paljastua alkusoitoksi kovin erilaiselle kanssakäymiselle. Tämän välttämiseksi olen opetellut erilaisia tapoja poikaystäväpommin (vai pitäisikö sanoa Dom-bomb?) tiputtamiseksi keskusteluun jo alkumetreillä. Olen myös oppinut, ettei epämiellyttäviä keskusteluja tuntemattomien kanssa tarvitse jatkaa "kohteliaisuudesta". Inhottavasta tilanteesta voi poistua kohteliaasti, sitä ei ole pakko sietää.

Hindsight is always 20/20.

On paljon asioita, joiden tietäminen jo etukäteen pelastaisi elämässä monenlaiselta murheelta. Enkä nyt tarkoita mitään elämän tarkoitus -tason tietoa, vaan pikkuniksejä, jotka oppii sattumalta jostain. Omalle kohdalleni osuneet niksit ovat usein liittyneet kauneudenhoitoon, mutta aivan samalla tavalla olisi varmasti ollut mukava tietää näppärämpi tapaa silputa sipuli jo vuosia sitten (silppuamisasioissa inhokkilistallani sipulin ohittaa vain julienne-tikuiksi paloittelua vaativa porkkana). Tämä on juuri sitä hiljaista tietoa, jota jaetaan arkipäivässä ja joka katoaa herkästi sukupolvien väliseen kuiluun.

Joissain asioissa pelkkä tietäminen ei enää riitäkään, vaan asia olisi oikeastaan pitänyt ymmärtää aikoja sitten. Jos jotain olen tämän taipaleen varrella oppinut, niin sen, että nämä kaksi teonsanaa ovat etenkin tunteisiin liittyvissä asioissa usein hyvin, hyvin kaukana toisistaan.

Koska rakastan listojen tekemistä, päätin kerätä omia ymmärtämättömyyksiäni listamuotoon. Tässä siis asioita, jotka toivoisin ymmärtäneeni jo alistujanurani alussa:

1) Kohteliaisuus ja huonon käytöksen sietäminen eivät ole toistensa synonyymeja.

2) Yksityisyyttään kannattaa varjella naurettavuuteen asti, ja sitten vielä hieman lisää.
2b) Kun tuntee olevansa vainoharhainen, on luultavasti lähes riittävän varovainen.

3)Sääntöjä ei ole. Oikeasti.

4) Huonoja hetkiä tulee. Oikeasti.
4b) Kun huonoja hetkiä tulee, lapsellinen kapinointi ei ole rakentavin reaktio.

5) Myös "huonojen" kirjojen lukeminen kannattaa aina.

6) Vähemmistöryhmien sisällä esiintyy ennakkoluuloja aivan yhtä paljon kuin valtaväestössäkin.

7) Lempeä saa olla paitsi muille, myös itselleen.

8) Kyseenalaistaminen kannattaa.

9) BDSM saattaa sisältää pussailua.

Lähipäivinä tiedossa listan tarkempaa pureskelua, häntäpäähän mitä luultavammin ilmaantuu vielä uusia asioita ennen kuin saan edes entiset kirjoitettua pois alta.

Once more with feeling

Nyt on burleskit nähty! Itse pidin esityksestä, vaikka pelkoni esityspaikan ja yleisön asettamista rajoituksista kävivätkin toteen. Poika olisi kaivannut vielä enemmän show'ta ja juonellisuutta esityksiin, mutta onkin sillä tavalla vähän nirso. Onneksi omalle riisuuntumiselleni ei aseteta aivan yhtä korkeita vaatimuksia, voin nimittäin tunnustaa saman tien ettei allekirjoittaneen himahousuista kuoriutuminen tapahdu ollenkaan yhtä viettelevästi.

Jos vielä tämäkään kiertue ei tuo burleskia tarpeeksi lähelle (ja muutenkin), aiheesta tehtyä SuomiD-dokumenttia voi käydä ihailemassa Nelosen netti-TV:stä. Dokumentin näkemisen jälkeen tekisi vielä enemmän mieleni päästä joskus vielä isommallekin kirkolle esitystä ihmettelemään, tunnelma on epäilemättä aika erilainen toisessa ympäristössä.

Suosittelen live-elämystä lämpimästi muillekin! Olisi varmasti myös mielenkiintoista kokeilla tanssahtelua itse, lavan sijasta tosin ehkä mieluummin suljettujen ovien takana.

Navanalusia ja -ylisiä

Yksi kirjahyllymme uusimmista asukkaista on Tiia Aarnipuun kirja Trans - sukupuolen muunnelmia. Muistan lukeneeni kirja-arvostelun kirjan julkaisemisen aikoihin, mutta syystä tai toisesta itse opus päätyi käsiini vasta nyt, junalukemiseksi. Vietinkin yli kolmen tunnin junamatkani nenä kiinni kirjassa ja kaipasin lukurauhaa loppumatkan ajan.

Kirja on sanalla sanoen loistava. Helppolukuista asiatekstiä on maustettu transsukupuolisten, transseksuaalien ja heidän läheisiensä omilla kokemuksilla, ja kirja tarjoaa ensimmäistä kertaa omaksuttavan, suomenkielisen "peruskurssin" transsukupuolisuudesta. Erityisen hienoa minusta oli lukea teosta, jossa kerrotaan juuri Suomen tilanteesta ja lainsäädännöstä, usein kun asioihin internetitse perehtyessä tutustuu paljon läheisemmin Yhdysvaltojen vastaaviin.

Minun on pakko myöntää, että olin aikaisemmin itsekin epävarma siitä, eroavatko transseksuaalit ja transsukupuoliset ihmiset jotenkin toisistaan. Nyt selvisi sekin, että edellämainittu ilmaus on oikeastaan ontuvasta käännöksestä johtuva ja virheellinen. Aivan maalaisjärjellä ajateltunakin ihmisen sukupuoli ja seksuaalisuus ovat eri asioita, vaikka liittyvätkin toisiinsa.

Tiedän että tämä on valtavan kornia, mutta kirjaa lukiessa omat kehokokemukset asettuivat hieman erilaiseen perspektiiviin. Olen käynyt hiljaista ja hidasta väsytystaistelua oman kehoni kanssa viime aikoina, ja on usein tuntunut siltä että olen omassa ruumiissani pelkkä matkustaja, joka on jumissa vihamielisessä kasassa lihaa. En silti voi edes kuvitella, miltä tuntuu, kun ulkoiset sukupuolen ilmentymät eivät vastaa lainkaan omaa henkistä sukupuolta. Tai kun oma henkinen sukupuoli ei yksinkertaisesti sovi mies/nainen-kahtiajaon kummallekaan puolelle. Törmäsin siis käytännön esimerkkiin siitä, kuinka rapakontakaisissa FA- ja feministiblogeissa usein mainittu privilege ilmenee omassa elämässäni paljon laajempana kuin ymmärränkään.

Olen opintojeni kautta tarkastellut sukupuolta suorittamisen näkökulmasta, roolina jonka mukaan useimmat meistä arkielämässään toimivat (tai saavat vastata seurauksista). Naiset ja miehet istuvat tietyllä tavalla, syövät tietyllä tavalla ja pukeutuvat tietyllä tavalla. Edellisessä blogitekstissäni mainitsinkin, että itse pukeudun välillä Pojan vanhoihin farkkuihin, välillä hameisiin. Pitkän aikaa kieltäydyin kategorisesti kaikesta perinteisen naiselliseen pukeutumiseen liittyvästä, eikä minua olisi saanut hameeseen edes kiväärillä uhaten. Sittemmin olen oppinut nauttimaan erilaisista tuntemuksista, joita erilainen pukeutuminen tuo mukanaan: ovesta ulos käveleminen hameessa ja huulet punattuina tuntuu täysin erilaiselta kuin löysät farkut jalassa. Molemmat rooliasut ovat harkittuja, ja molemmilla on oma paikkansa elämässäni. Useimmiten vaatevalintani ovat jotain siltä väliltä - naisellisen tyköistuvia, mutta miehekkään rentoja.

Ehkä juuri näistä omista kokemuksistani johtuen kirjan loppusanat osuivat ja upposivat:

"Ota sukupoli vakavasti mutta älä suhtaudu sen rajoihin tosikkomaisesti. Leiki välillä ja nauti kauniista ja kiinnostavista asioista. Kysy, kun et tiedä. Auta muita ottamaan selvää ja löytämään vierasta tutusta ja jotain tuttua vieraasta. Kunnioita ympärilläsi olevien ihmisten sukupuoli-identiteettiä niin kuin kunnioitat omaasi. Tee parhaasi sen hyväksi, että jokainen ihminen saisi nähdä peilistä sellaisen sukupuolen, joka tuntuu hyvältä ja oikealta."
(Tiia Aarnipuu: Trans - sukupuolen muunnelmia)

Useampikin kohdista sopisi hyvin myös BDSM-väelle ja heidän läheisilleen, joita poikkeava käytös saattaa epäilyttää tai jopa pelottaa. Voitaisiinkohan 2000-luvulla jo suhtautua ihmisen seksuaalisuuteen ja sukupuoleen liittyviin asioihin vähän vähemmän ryppyotsaisesti?

Hyvää päivää, mähän oon vintagee ja retroo!

Olen aikaisemmin puhunut goottiestetiikasta, korsettihaaveistani ja uusburleskista. Omassa mielessäni goottihenkinen supernaisellisuus ja korsetit yhdistyvät burleskin kabaree-henkeen, muodostaen jokseenkin sekavan yhdistelmän erilaisia esteettisiä valintoja, joille yhteistä on vain se että kaikki ovat melkoisen matkan päässä nykypäivästä. Arkielämässäni pukeudun milloin Pojan vanhoihin farkkuihin, milloin kynähameeseen(, tästä lisää pohdiskelua myöhemmin).

Omien kokemusteni mukaan BDSM:ssä ei ole erityisen harvinaista tietynlainen halu palata ajassa taaksepäin, aivan tyhjästä ei ole syntynyt BDSM:n alakäsite 1950's household. Niissäkin suhteissa, joissa ei ole tarkoitus palata viisikymmentäluvulle, alistuvan pukeutumiseen puuttuminen eri tavoin lie aika yleistä. Esimerkiksi pikku mirri on saanut harjoitella hameeseen pukeutumista, ja kauniit alusvaatteet taitavat olla aika perusvaatimuksia (itse pukeudun edelleen puuvillahipstereihin, joista Poika tosin taitaa pitää pitsihepeneitä enemmän). Äärimmäisempi esimerkki on Deity, joka nauttii erityisesti alistujansa ulkonäön muokkaamisesta tekokynsistä aina päivittäiseen korsetin käyttöön. Yhteistä näille vaatimuksille tuntuu olevan alistujan pukeutumisen muokkaaminen nimenomaan perinteisellä tavalla naisellisempaan suuntaan.

Vaikka tiedän, että aikaisemmat naissukupolvet ovat käyneet läpi suuriakin taisteluja päästäkseen vihdoin eroon kureliiveistä ja muista liikkumista rajoittavista kapineista, en voi olla ihailematta 40- ja 50-lukujen asuja, joiden käyttämisessä naisellisista muodoista on hyötyä enemmän kuin haittaa (kunhan asun alta löytyy kureliivi, joka kursii vyötärön esiin sen naisellisen pehmeyden keskeltä). Evil Dressmakerin blogista löytyy loistavaa tietoa myös muiden menneiden vuosikymmenten muodista, sarja jatkunee tulevaisuudessa kohti nykypäivää.

Naisten vapauduttua aikaisempien vuosikymmenien muodin ikeestä, tuntuu oudolta että niin paljon kuin korsettien ja kureliivien rajoittavuudesta ja epäterveellisyydestä nykypäivänä puhutaankin, lähes jokainen Hollywood-tähti tuntuu olemattomasta rasvaprosentistaan huolimatta vannovan Spanxin nimiin ja muotoilevia alusvaatteita löytyy kaikkialta. Viime viikonloppuna erään ystäväni puuvillaisen t-paidan alta paljastuivat aluspöksyt, jotka jatkuivat reilusti navan yläpuolelle - tuntuvat kuulemma valtavan mukavilta. Jo valmiiksi superhoikka nuori nainen lisäsi kuinka vapauttavaa on, ettei tarvitse murehtia vatsansa mahdollista pullistelua, kun mummohousut pitävät sen kurissa! Olisikohan nykytekniikalla valmistetuille, aikaisempaa armeliaammille kureliiveille siis sittenkin käyttöä?

Omassa elämässäni tämä menneiden aikojen haikailu sai uutta pontta niinkin odottamattomassa paikassa kuin uimahallissa. Epäsäännöllinen aqua jogging -harrastaminen olisi mielestäni ehdottomasti hohdokkaampaa, jos näyttäisin enemmän Esther Williamsilta. Löysin jopa brittiläisen nettikaupan, jonka avulla voisin haaveeni toteuttaa - hinta tosin ei ole erityisen huokea. Hienointa Estherissä mielestäni on se, että entinen olympiauimari ja leffatähti omistaa nykyään oman uimapukumalliston! Olen myös täysin rakastunut Estherin mielipiteisiin uima-asuista, annettakoon hänelle siis viimeinen sana:

"It just seems so crazy to have a bra made out of a piece of cotton that could double as a napkin on the table. And the thongs! God, we've spent our lives trying to keep our underwear out of that spot, and all of a sudden they want to put a fish line there? I have very definite ideas about what a swimsuit should be: it should be swimmable."
(Esther New York Timesille)

"I'll put you in a suit that contains you, and you will swim in. I don't want you to be in two Dixie cups and a fish line."
(Esther Pittsburgh Post-Gazettelle, Dixie cup -linkki minun lisäämäni)