perjantai 29. heinäkuuta 2011

Google-Fu

Pienenä välikevennyksenä palaan jälleen Googlen ystävällisesti tarjoamaan loppumattomaan huumorin lähteeseen, eli hakusanoihin joilla tänne on eksytty. Tällä kertaa tuloksia on kertynyt siinä määrin, että jaottelin ne helppoihin ja hauskoihin kategorioihin.

1. Asiat, joihin apua kannattaisi hakea ammattilaiselta eikä Googlelta.
Ihan vaan vinkiksi seuraavalla kerralla, "päähaavan sidonta" ja "ekaluokkalaisen kesäflunssa" kannattaa ottaa puheeksi mieluummin vaikka lääkärin kanssa.

2. Google, tuo suuri oikeinkirjoituksen oppikirja.
Esimerkiksi suomalaisten klassikkoelokuvien nimen muistaminen voi olla haastavaa: oliko se "Aatamin ja ehkä vähän Eevankin asussa", "Aatamin asussa vähän Eevankin", "Aatamin ja vähän Eevankin asussa" vai kenties "Aatamin vaatteissa ja vähän Eevankin"?

3. Millaisena tyttönä te minua oikein pidätte?
Esimerkiksi "komeat paljaat pimpit ja mirrit" löytyvät helpommin alastonsuomi.comista. Minun tapoihini kun ei kuulu "vilauttelu ohikulkijoille" vaikka kuvamateriaalista voi niin päätelläkin. Ja ne "hobitinjalat" on Vaimon, ei minun. (Eivätkä kyllä oikeasti ole ollenkaan riittävän karvaiset ja suuret.)

4. Hä?
Joitakin hakutuloksia lukiessa tulee uteliaaksi. Haluaisin esimerkiksi nähdä, miltä näyttävät "häpy sukat". Vai onko tarkoitus siis asettaa sukka hävyn päälle? Häpy sukkaan? Sukka häpyyn?

5. Termit hakusessa.
Vastauksena kysymykseen "kuka on nirso?" voin kertoa, että nykyään ei enää kukaan. Se on hei selective eating disorder eikä nirsoutta. Kysymys "esteettinen sitominen (shibari)?" sen sijaan on vähän hankalampi, sillä olen nähnyt niin rumaa shibaria kuin kaunista fuusiohenkisempää sidontaakin.

6. Ei näin.
Omaa ystäväpiiriäni ja heidän kokemuspohjaansa perusteena käyttäen voin sanoa, että "pikkutuhmaa morsiamelle" ei välttämättä kannata ostaa edes sinne polttareihin. Samoin perustein voin valottaa myös aihetta "takamuksen leviäminen näkökulma" sen verran, että yleensä takamus tuntuu leveämmältä jos kyseessä on oma ahteri. Ihan henkilökohtaisesta kokemuksesta voin kertoa, että myös matalan jalkaholvin omaavat osaavat hyppiä, terveisiä vaan "lättäjalka trampoliini".

Tui tui anonyymit hakukoneen käyttäjät, mukavaa kun kävitte! Googletan itsekin sellaisia yhdistelmiä, että aiheutan varmasti holtitonta naurua useammassa Google Analyticsin käyttäjässä. Pata kuittaa, terkkuja kattiloille.

tiistai 26. heinäkuuta 2011

Erään suhteen alku

En ole aikaisemmin sen ihmeemmin repostellut sitä, kuinka Pojan kanssa päädyimme yhteen. Suhteemme kokonaisuudessaan on näemmä kuitattu muutamalla ontuvalla lauseella blogin ensimmäisessä postauksessa.

Ajattelin kuitenkin vähän raottaa taivaltamme, asia on nimittäin eräänkin kerran tullut puheeksi Pojan kanssa. Kuten sanottua tämä on meille molemmille ensimmäinen D/s-virittynyt suhde, vaikka kummankin menneisyydestä löytyy erinäisiä enteitä tulevasta. Rehellisyyden nimissä on silti sanottava, ettei meistä kumpikaan luultavasti olisi uskaltanut ottaa asiaa puheeksi ellemme olisi joutuneet tähän D/s-kuvioon heti suhteemme alussa ikään kuin ulkopuolisten voimien ohjaamana.

Itse elin kohtaamisemme aikoihin omaa versiotani Rumspringasta vapauduttuani liiankin pitkäksi venyneestä parisuhteesta. Samalla kun rilluttelin IRL, paneuduin netissä BDSM:ään sillä seurauksella että olin päätynyt D/s-nettisäätöön joitakin kuukausia aikaisemmin. Syöksyin alistujan rooliini sellaisella vimmalla, että lähimmät ystäväni ehtivät jo huolestua asiasta aika lailla.

Kun kohtasimme Pojan kanssa kaupungin yössä puolivahingossa ja salaa vähän ihastuimme toisiimme, nettialistajani alkoi ystävällisesti harkita tapaa jolla Poika voitaisiin elämääni sovittaa. Alun alkaen tarkoitus oli löytää joku, joka olisi tarpeeksi kiinnostunut BDSM:stä ja minusta toimiakseen ikään kuin konkreettisena välikätenä minun ja etäisyytensä mieluusti säilyttävän alistajani välillä. Näin jälkikäteen ajateltuna ajatus taisi olla tuomittu epäonnistumaan, mutta tuolloin olin tyytyväinen siitä että sain näin mahdollisuuden pitää molemmat kiinnostavat voimat elämässäni yhtä aikaa.

Kuvio toimi hetken, kunnes romahti omaan mahdottomuuteensa. Pojassa oli sittenkin liikaa orastavaa alistajaa, eikä välikäsi enää pysynyt kurissa. Itse taas olin Pojassa löytänyt sen läsnäolon ja ne tunteet, jotka olivat sinänsä jännittävästä nettisäädöstäni aina puuttuneet. Olen vieläkin pahoillani ja häpeissäni siitä tavasta, jolla tuo romahdus tuli hoidettua suuntaan jos toiseenkin, mutta toisaalta opin kantapään kautta että jos haluaa sanoa jollekin "kyllä", on jollekin muulle opittava sanomaan "ei".

Vaikka suhteemme alkuvaihe oli ehkä tarpeettomankin myrskyisä, oli hyvä että rehellisyysvaatimus tuli ikään kuin ulkopuolelta. Poika ja silloinen nettialistajani keskustelivat asiasta myös kahden kesken, enkä itse asiassa vieläkään tiedä mistä kaikesta he silloin puhuivat. Joka tapauksessa normista poikkeavat mieltymykseni tulivat hyvin selviksi hyvin nopeasti. En ole siis koskaan tässä suhteessa joutunut pohtimaan, kuinka esittäisin asian toiselle, enkä toisaalta myöskään joutunut miettimään olisiko sessiosuhteesta ehkä johonkin muuhunkin. Tipahdimme ikään kuin puolivahingossa keskelle suhdetta, jossa oli mukana niin arkisempaa yhdessäoloa kuin piiskaamistakin. Asiasta sen enempää tietämättä luulen että Pojankin oli herrasmiehenä helpompaa aloittaa BDSM-touhu kun lupa siihen tuli niin selkeästi.

Ehkä tästä syystä tunnen oloni aina vähän hölmöksi kun ihmiset kysyvät, mistä BDSM:stä kiinnostunutta seuraa voisi löytää. Olen kai syntynyt onnellisten tähtien alla kun elämäni isäntä löytyi täysin sattumalta, sen ihmeemmin hakematta.

BDSM-suhteen aloittaminen täydestä vauhdista kun kokemusta ei juurikaan ole oli kuitenkin vähän oletettua hankalampi juttu. Mutta se onkin sitten jo ihan oma tarinansa.

lauantai 23. heinäkuuta 2011

Shave and a haircut, two bits

Nyt on tunnustettava, että olen viime aikoina ollut hyvin laiska käymään sokeroitavana. Vaikka sokerointi kuinka olisi nopeahko ja vaivaton tapa hankkiutua eroon niistä ällöistä ja epähygieenisistä karvoista, olen palannut takaisin höyläilyyn lähes päätoimisesti. Käyn tosin edelleen muutaman kuukauden välein sokeroitavana ihan ylläpidollisista syistä, minusta on siis tullut entistä pahempi karvanpoistomenetelmien sekakäyttäjä.

Höylään tarttumisesta innostuneena ja muutaman ystäväni tuskailun kannustamana ajattelin pistää jakoon muutaman karvasotani aikana opitun vinkin. Sitä paitsi numeroituja listoja on vaan niin hauska tehdä!

1. Lämmittele. Kaikista parhaiten ajelu onnistuu saunan tai lämpimän kylvyn jälkeen, kun sekä karvat että iho ovat pehmenneet lämmön ja kosteuden ansiosta. Itse joudun usein tyytymään lämpimään suihkuun, kiireisemmälle esimerkiksi kuumaan veteen kastellun pesulapun painaminen ajeltavaa aluetta vasten toimii myös.

2. Varaa aikaa. Jos aamusuihkussa käymiseen on aikataulussasi varattu viisi minuuttia, kannattaa miettiä kahteen kertaan onko teräaseiden käyttö sen aikaikkunan sisällä turvallista tai järkevää. Lisäksi ajelemisen jälkeen iholle on hyvä antaa edes hetki aikaa rauhoittua ennen pukemista, joten kiireisimpinä aamuina sänki saa rehottaa. Pieni sänki on parempi kuin suuri punoitus.

3. Unohda ne naisten terät. Sisäinen jumalattaresi voi huomattavasti paremmin, jos tiedät tarkasti mitä olet tekemässä ja pyöristettyjen kulmien väliin piilotetun terän kulkua on vaikeampi hahmottaa. Esimerkiksi Gilletten Mach3-partaterät käyvät yhteen Venuksen varren kanssa, maksavat vähemmän ja toimivat tähän tarkoitukseen huomattavasti paremmin. Terää kannattaa myös vaihtaa säännöllisesti, itse vaihdan vain tähän tarkoitukseen pyhitetyn terän kolmen viikon ajelun jälkeen mutta se kannattaisi tehdä useammin. Tylsällä terällä joutuu ajamaan samaa kohtaa useammin kuin terävällä, jolloin ihoärsytys kasvaa ja tulos heikkenee.

4. Unohda ne ihokarvanajogeelit ja suihkusaippuat. Tarkkuus katoaa viimeistään siinä vaiheessa kun yrität ajella vaahdon keskelle piilotettua häpykumpuasi. Ihan noin yleissääntönä vältän itse viimeiseen asti lisäämästä mitään hajustettua, värjättyä tai muuten vaan epäilyttävää tuotetta vulvani alueelle. Karvojen ajeluun ja muuhunkin suihkussa läträämiseen sopii aivan loistavasti vauvaöljy. Öljy levitetään märälle iholle, se kyllä hakeutuu veden ja ihon väliin omin päin. Terä liukuu helpommin ja samalla iho saa vähän kosteutta itseensä, eikä kannata ajelun jälkeenkään turhaan yrittää pestä kaikkea öljyä pois. Talvella läärään samaa öljyä muullekin iholle suihkussa ihan kosteutustarkoituksessa.

5. Älä hankaa. Suihkusta lähtiessä ajelun jälkeen kannattaa olla hellä itselleen, taputtelemalla kuivaus on muillekin ruumiinosille suositeltavampaa kuin raivokas hankaus. Jos ihoa haluaa kuoria, se kannattaa tehdä suihkun aikana eikä froteepyyhkeen avulla.

6. Sinkkivoide on ystäväsi. Sinkkivoidetta käytetään vauvojen peppuihin, se ei siis voi olla loputtoman myrkyllistä. Voidetta löytyy apteekkia halvemmalla lähes joka ruokakaupan vauvanhoitohyllystä, esimerkiksi Pirkka-voide on edullista ja varsin toimivaa. Sinkki rauhoittaa karvatuppien punoitusta ja taltuttaa mahdollisia alkavia tulehduksia. Voide tosin myös sotkee helposti koska sitä ei imeydy ihoon juurikaan, tuloksena on valkoisia viiruja vaatteissa. Jäljet lähtevät kyllä pesussa mutta helpointa on, jos voi hillua hetken esimerkiksi himahameessa ilman housuja ja taputella sitten ylimääräiset pois ennen pukeutumista, jos tiukat farkut on vaan pakko sinä päivänä saada jalkaan.

7. Unohda ne pikkuhousut. Aina kun se vain on mahdollista, jätä pöksyt pois. Hankaavat reunat tai muu mekaaninen ärsytys on varma tapa saada karvatupet tulehtumaan. Hameiden lisäksi esimerkiksi löysiä pellavahousuja voi aivan hyvin käyttää myös ilman pikkupöksyjä. Miehille en valitettavasti osaa antaa kattavia kommandovinkkejä!

8. Pidä välillä paussi. Itse olen omaksunut ajeluun välipäiväajattelun, ajelen siis vain joka toinen päivä. Sänki ei ehdi kasvaa kaameaksi, mutta iho saa välillä armoa. Tämän lisäksi pidän kylmästi taukoa kuukautisten ajan, koska olen silloin joka tapauksessa pikkuhousut jalassa suihkua lukuunottamatta. Tällä aikataululla kuukautisten perään on muuten hyvä hetki ajoittaa se sokerointi, jos sitä vielä haluaa harrastaa.

9. Kuori ja rasvaa. Välipäivä auttaa siinäkin, että alueen ihon uskaltaa ennen seuraavaa höyläystä kuoria kun se on saanut vähän aikaa rauhoittua. Itse käytän samaa kuorintavoidetta ja yhtä helliä otteita kuin kasvoillenikin. Varsinkaan talvisaikaan vauvaöljyn iholle tuoma kosteutus ei välttämättä riitä, silloin kannattaa ottaa käyttöön joko tarpeeksi tuhti perusvoide tai maailman paras ihmerasva Bepanthen.

10. Don't panic. Sisään kasvaneita ihokarvoja, tulehtuneita karvatuppia ja kaiken näköistä riesaa ilmaantuu ihan varmasti kaikista varotoimista huolimatta. Tässä vaiheessa houkutus ryhtyä Toimenpiteisiin on suuri. Älä ryhdy. Räplääminen luultavasti vain pahentaa tilannetta, joka perusrutiinien noudattamisella useimmiten korjaantuu itsekseen ajan kanssa.

Kylläpä saa helpoimmastakin asiasta monimutkaisen oloisen kirjoittamalla sen ylös! Tekstistä ehkä paistaa läpi oma pakkomielteeni asian kuin asian optimointiin. Eihän tämä rakettikirurgiaa ole, mutta hyvät niksit on tehty jaettaviksi. Lisävinkkejä saa muuten mieluusti jakaa kommenttilaatikon puolella!

keskiviikko 20. heinäkuuta 2011

Monivalintapervoilua, osa II

Omia sanojaan on hyvä syödä. Tai ei ehkä syödä mutta pehmennellä.

Meidän suhteessamme BDSM checklistiin ei siis kajottu ensitapaamisella vaan kolmen vuoden läpsyttelyn jälkeen. Tässä käytössä lista paljastuikin yllättävän käytännölliseksi välineeksi keskustella asioista yhdessä uudemman kerran, sillä kuten jo sanottua, ihmisten mielipiteet ja mieltymykset saattavat hyvinkin muuttua.

Checklistin yhdessä läpi lukeminen ja aktiviteettien yksristikaks-arvottaminen ääneen toimi mukavasti keskustelun avaajana. Vaikka kuinka elää avoimesti BDSM-sävytteisessä suhteessa, voi silti tuntua vähän hankalalta löytää se oikea hetki ilmoittaa "oon muuten tässä viime aikoina miettinyt noita kultaisia suihkuja, että mitenkä ois?" Siinä saattaa aamukahvi mennä molemmilta väärään kurkkuun.

Maailmassa on myös paljon kaikenlaista BDSM-aktiviteettia, jota en voisi kuvitella harrastavani ensitapaamisella tai edes suhteen alkuvaiheessa, mutta johon voisin hyvinkin taipua nyt Pojan kanssa. Hyvä esimerkki tästä on nöyryyttäminen, jonka kestäminen on minulle niin arka paikka että se onnistuu vasta kun voin olla varma että yläpää ei oikeasti pidä minua arvottomana.

Ehkä checklistin lukemisen innoittamina testasimme muuten niitä kultasuihkuja, ja täytyy sanoa että nyt voin tuntea oloni elähtäneeksi pervoksi kun oma reaktioni oli tasoa "jaaha". Ei pöljempää, mutta ei siinä mitään kovin intensiivisiä tuntemuksia herännyt. Vaan tulipahan kokeiltua ja sellainenkin raja-aita ylitettyä.

sunnuntai 17. heinäkuuta 2011

200


Luulitte varmaan jo, ettei tätä kuvaa koskaan nähdä. O ye of little faith!

Blogipostausten lukumäärällä keuliminen tuntuu edelleen vähän hönöltä. Lupauksista huolimatta tässä juhlakuvassa ei sitä paitsi esitellä uutta ruumiinosaa, koska kuten jo todettu olette nähneet niistä jokaisen jonka esittelyyn tämä blogi mielestäni soveltuu. Kasvo- ja genitaalikuvat jätän muille.

Ainakin omasta mielestäni kuva on kuitenkin mielettömän hieno! Esittelyssä oman kesänkalpean nahkani (ja Hitachin) lisäksi meille muuttaneet ja ihan itse keitellyt juuttiköydet. Vähän tikkuilivat vielä sisäreisiä vasten toimenpiteistä huolimatta, itse köysien keittelystä ajattelin anoa vierailevan blogipostauksen Pojalta.