Kun ensimmäistä kertaa metsästin kotitekoisen spreader barin osia ei menestykseni ollut kummoinen. Pojan tekemän taustatutkimuksen jälkeen pääsin siis uudelle rautakauppareissulle, tällä kertaa eri liikkeeseen. Ennen itse aiheeseen pääsemistä on pakko nillittää siitä, että rautakauppaan oli mielettömän vaikeaa löytää pyörällä! En taida olla ihan sitä halutuinta kohderyhmää.
Rautakaupasta onneksi löytyi kuin löytyikin sopivan näköistä putkea. Kuvassa näkyvä metalliputki on halkaisijaltaan 25mm olevaa alumiiniputkea, jota jostain syystä myytiin kahden metrin pätkissä. Minulle hieman hämäräksi jääneestä syystä rautasaha ja viilat löytyivät meiltä ihan omasta takaa, ehkä Pojalla on synkkä menneisyys vankikarkurina?
Putken jälkeen päänvaivaa aiheuttivat kuvassa näkyvät silmukalliset ankkuripultit (ihan itse googletin viimeksi että mitä ne oikein on suomeksi!), joita ei tästä jälkimmäisestä rautakaupasta löytynyt tarpeeksi suuressa koossa. Kysyin jo neuvoakin ja sain avuliaalta rautakaupan sedältä pitkän selvityksen siitä, kuinka voisin aivan hyvin ripustaa amppelitelineeni pujottamalla koristeketjua uudenuutukaisen alumiiniputkeni läpi. Kun olin saanut sedän karistettua kannoiltani ja soitettua Pojalle, alistuin kohtalooni ja poljin ensin toiseen rautakauppaan tarkistamaan pulttitilanteen ennen kuin uskalsin alkaa putkiostoksille.
Siitä putkettomasta rautakaupasta löytyi sitten sopivan kokoisia silmukoita (ankkuripultin kyljessä lukee muuten M10, siltä varalta että se jollekin jotain kertoo). Ostin pultteja heti neljä huokeaan 40 euron kilohintaan ja suunnistin sitten takaisin putkiostoksille. Alumiiniputki ei ole metallitavaran halvimmasta päästä, joten parin metrin putki maksoi hieman yli 20 euroa, pulteista sain maksaa kaiken kaikkiaan hieman vähemmän.
Kotiin päästyäni luovutin ainekset Pojalle ja siirryin suosiolla hanslankarin rooliin. Koska tarkoituksena ei ollut tehdä tukalan pitkiä spreader bareja vaan pitää vain erinäiset osani helpommin saatavilla, päädyimme katkaisemaan putken kolmeen osaan: lyhyempi 50 sentin pätkä toimii selkäpuolella mukavasti vähän samaan tapaan kuin se himoitsemani Joy Factoryn nahkakahle, ja kaksi 75 sentin tankoa toimivat joko käsien tai jalkojen levittelyssä.
Lopputulos on mielestäni yllättävänkin hyvän näköinen! Kolmanteen tankoon pitää vielä käydä ostamassa pultit, ja koska rautakauppaan jäi tuota kokoluokkaa olevia tankoja enää yksi tekisi mieleni käydä hakemassa sekin pois kuljeksimasta. Siitä voisi katkaista vaikka Secretary-elokuvan hengessä olkapäiden yli ranteesta ranteeseen kulkevan tangon.
Pidempää tankoa kokeiltiin jo käytössäkin ja se ajoi asiansa oikein mainiosti. Poika niputti minut kiinnittämällä sekä nilkkani että ranteeni putken päihin, onneksi gasellimainen notkeuteni mahdollistaa tällaisessakin asennossa sentään ympäri kierähtämisen. Paljon muuta en sitten voinutkaan tehdä, kyykkykävelyä Poika ei onneksi pakottanut kokeilemaan. Asento toimi piiskaussessiossa varsin mukavasti, huomattavasti enemmän päänvaivaa molemmille osapuolille aiheutti piiskaustauon aikana taivaan tuuliin kadonnut toleranssini. Tilannetta purkaessa Poikakin tunnusti ihmetelleensä venkoiluani. "Aha, ensimmäinen nielaistu huuto. Onhan sitä nyt ennen lyöty viis kertaa kovempaa!"
Rautakaupasta onneksi löytyi kuin löytyikin sopivan näköistä putkea. Kuvassa näkyvä metalliputki on halkaisijaltaan 25mm olevaa alumiiniputkea, jota jostain syystä myytiin kahden metrin pätkissä. Minulle hieman hämäräksi jääneestä syystä rautasaha ja viilat löytyivät meiltä ihan omasta takaa, ehkä Pojalla on synkkä menneisyys vankikarkurina?
Putken jälkeen päänvaivaa aiheuttivat kuvassa näkyvät silmukalliset ankkuripultit (ihan itse googletin viimeksi että mitä ne oikein on suomeksi!), joita ei tästä jälkimmäisestä rautakaupasta löytynyt tarpeeksi suuressa koossa. Kysyin jo neuvoakin ja sain avuliaalta rautakaupan sedältä pitkän selvityksen siitä, kuinka voisin aivan hyvin ripustaa amppelitelineeni pujottamalla koristeketjua uudenuutukaisen alumiiniputkeni läpi. Kun olin saanut sedän karistettua kannoiltani ja soitettua Pojalle, alistuin kohtalooni ja poljin ensin toiseen rautakauppaan tarkistamaan pulttitilanteen ennen kuin uskalsin alkaa putkiostoksille.
Siitä putkettomasta rautakaupasta löytyi sitten sopivan kokoisia silmukoita (ankkuripultin kyljessä lukee muuten M10, siltä varalta että se jollekin jotain kertoo). Ostin pultteja heti neljä huokeaan 40 euron kilohintaan ja suunnistin sitten takaisin putkiostoksille. Alumiiniputki ei ole metallitavaran halvimmasta päästä, joten parin metrin putki maksoi hieman yli 20 euroa, pulteista sain maksaa kaiken kaikkiaan hieman vähemmän.
Kotiin päästyäni luovutin ainekset Pojalle ja siirryin suosiolla hanslankarin rooliin. Koska tarkoituksena ei ollut tehdä tukalan pitkiä spreader bareja vaan pitää vain erinäiset osani helpommin saatavilla, päädyimme katkaisemaan putken kolmeen osaan: lyhyempi 50 sentin pätkä toimii selkäpuolella mukavasti vähän samaan tapaan kuin se himoitsemani Joy Factoryn nahkakahle, ja kaksi 75 sentin tankoa toimivat joko käsien tai jalkojen levittelyssä.
Lopputulos on mielestäni yllättävänkin hyvän näköinen! Kolmanteen tankoon pitää vielä käydä ostamassa pultit, ja koska rautakauppaan jäi tuota kokoluokkaa olevia tankoja enää yksi tekisi mieleni käydä hakemassa sekin pois kuljeksimasta. Siitä voisi katkaista vaikka Secretary-elokuvan hengessä olkapäiden yli ranteesta ranteeseen kulkevan tangon.
Pidempää tankoa kokeiltiin jo käytössäkin ja se ajoi asiansa oikein mainiosti. Poika niputti minut kiinnittämällä sekä nilkkani että ranteeni putken päihin, onneksi gasellimainen notkeuteni mahdollistaa tällaisessakin asennossa sentään ympäri kierähtämisen. Paljon muuta en sitten voinutkaan tehdä, kyykkykävelyä Poika ei onneksi pakottanut kokeilemaan. Asento toimi piiskaussessiossa varsin mukavasti, huomattavasti enemmän päänvaivaa molemmille osapuolille aiheutti piiskaustauon aikana taivaan tuuliin kadonnut toleranssini. Tilannetta purkaessa Poikakin tunnusti ihmetelleensä venkoiluani. "Aha, ensimmäinen nielaistu huuto. Onhan sitä nyt ennen lyöty viis kertaa kovempaa!"
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti