Olen viime aikoina lukenut kateellisena Miss Midnightin fantasioita ja Kokeilijoiden sessiokuvauksia. En kateellisena siksi, ettei meillä tapahtuisi mitään hauskaa vaan siksi, etten itse osaa kirjoittaa noin.
Luen mielelläni blogeja, joissa seksistä puhutaan toisinaan hyvinkin suoraviivaisesti. Rapakontakaisia suosikkeja ovat Omnivore ja Essin' Em, jotka tosin molemmat käsittelevät teksteissään paljon paljon muutakin (ja ehkä juuri siksi ovat suosikkeja).
Toisinaan tekstejä lukiessa tosin tulee sellainen olo, että lukee asioita jotka eivät minulle tosiaankaan kuulu. Aivan kuin huomaisi yhtäkkiä roikkuvansa naapurin makuuhuoneen ikkunan takana. On hankala selittää, missä mielenkiintoisen ja vaivaannuttavan raja kulkee ja huomaan olevani yllättävänkin konservatiivinen näissä asioissa.
Ehkä siksi en yksinkertaisesti osaa kirjoittaa vastaavia tekstejä. Harvoin puhun edes ystävien kanssa asioista ihan niin yksityiskohtaisesti (vaikka samaiset ystävät varmasti sanoisivat että ovat kuulleet yksityiskohtia ihan tarpeeksi, kiitos vaan). Varjelen yhteisiä leikkihetkiä vainoharhaisuuteen asti, aivan kuin niistä puhumalla jotenkin pilaisin kaiken.
Olen miettinyt, onko blogini toisinaan puolihuolimattoman etääntynyt sävy merkki jostain josta pitäisi huolestua. Että pistänkö itsestäni jotenkin liian vähän likoon kun uskallan esitellä ruumiinosiani, mutten varsinaisesti niihin kuviin oikeasti liittyvää ajatus- ja kokemusmaailmaa.
Toisaalta viimeksi kuvia ottaessa en pystynyt keskittymään muuhun kuin pihalta kantautuvaan trampoliinin kitinään - kuvaussessio itseasiassa loppui lyhyeen tästä aiheutuneen venkoiluni ansiosta. Ehkä en aina osaa erotisoida asioita tarpeeksi edes siinä hetkessä osatakseni kirjoittaa niistä tekstiä joka saisi lukijoiden linssit huuruun.
Luen mielelläni blogeja, joissa seksistä puhutaan toisinaan hyvinkin suoraviivaisesti. Rapakontakaisia suosikkeja ovat Omnivore ja Essin' Em, jotka tosin molemmat käsittelevät teksteissään paljon paljon muutakin (ja ehkä juuri siksi ovat suosikkeja).
Toisinaan tekstejä lukiessa tosin tulee sellainen olo, että lukee asioita jotka eivät minulle tosiaankaan kuulu. Aivan kuin huomaisi yhtäkkiä roikkuvansa naapurin makuuhuoneen ikkunan takana. On hankala selittää, missä mielenkiintoisen ja vaivaannuttavan raja kulkee ja huomaan olevani yllättävänkin konservatiivinen näissä asioissa.
Ehkä siksi en yksinkertaisesti osaa kirjoittaa vastaavia tekstejä. Harvoin puhun edes ystävien kanssa asioista ihan niin yksityiskohtaisesti (vaikka samaiset ystävät varmasti sanoisivat että ovat kuulleet yksityiskohtia ihan tarpeeksi, kiitos vaan). Varjelen yhteisiä leikkihetkiä vainoharhaisuuteen asti, aivan kuin niistä puhumalla jotenkin pilaisin kaiken.
Olen miettinyt, onko blogini toisinaan puolihuolimattoman etääntynyt sävy merkki jostain josta pitäisi huolestua. Että pistänkö itsestäni jotenkin liian vähän likoon kun uskallan esitellä ruumiinosiani, mutten varsinaisesti niihin kuviin oikeasti liittyvää ajatus- ja kokemusmaailmaa.
Toisaalta viimeksi kuvia ottaessa en pystynyt keskittymään muuhun kuin pihalta kantautuvaan trampoliinin kitinään - kuvaussessio itseasiassa loppui lyhyeen tästä aiheutuneen venkoiluni ansiosta. Ehkä en aina osaa erotisoida asioita tarpeeksi edes siinä hetkessä osatakseni kirjoittaa niistä tekstiä joka saisi lukijoiden linssit huuruun.
8 kommenttia:
Kirjoitin itse aikaisemmin avointa ja suorasukaista blogia, mutta kadun sitä, vaikka deletoinkin kaiken. Täysin anonyyminä sellaista voisi toki kirjoittaa, mutta jos on pienikin tunnistamisen riski... Sitäpaitsi vihjailu on aina eroottisempaa kuin suora kuvaus. Kun on itse kokenut paljon, niin seksi tai porno eivät enää säväytä. Ellei ole tosi viettelevästi kirjoitettu. Enemmän pidän pohdinnasta.
Dramaqueenitis, olisit jättänyt kommentin ;) Olisi niin helpottavaa tietää että joku noita lukee ja vieläpä ymmärtää. Ei meitä tällaisia niin hirveän paljon tässä maailmassa ole.
Annie, ehkä se onkin siinä: kirjoitit ennen suorasukaisemmin, ja nyt haluat pohtia. Olet siis jo käsitellyt tietynlaiset asiat itsessäsi. Meille tämä kaikki on aivan uutta, ja tarve kertoa joistakin asioista suoraan tulee sydäme kyllyydestä, mahdottomuudesta olla kertomatta. Ja koska tuollaisia ei voi mennä naapurillekaan kertomaan, niin pakko se on jotenkin saada kirjoittaa ulos. Luulen, että jonkin ajan kuluttua meidänkin blogissa on enemmän pohdintaa.
Annie, mikä aikaisemmassa blogissa kaduttaa? Kerroitko mielestäsi sittenkin liikaa?
Olen kyllä samaa mieltä että kirjoitustyyli vaikuttaa paljon siihen, kuinka miellyttävää tekstiä on lukea.
Kokeilijat, tuntuu aina hölmöltä kommentoida kun ei varsinaisesti ole mitään järkevää sanottavaa :) Käyn kyllä kurkkimassa blogianne aina kun se päivittyy!
Ehkä minulla tuo tarve kertoa asioista ja puida niitä toteutuu sitten tosielämässä siinä määrin etten koe sitä tärkeäksi täällä blogimaailmassa. Kesävaimolleni kun voin kertoa aivan niin paljon likaisia yksityiskohtia kuin haluan, ja reaktio on aina ystävällisen utelias :)
Että puspus vaimoseni, tulisit jo kotiin!
Kerroin, siis liikaa. Ja totta sekin, että avauduin aiemmissa blogeissani jo niin paljon, ettei ole enää tarvetta. Mutta en minä kyllä pelkkää kotirouva/ruokablogia aio pitää! :-) Olen monta kertaa yrittänyt olla "kunnollinen", mutta se alkaa ennen pitkää ahdistaa. Jotain vinkkejä ja erotiikkaa on pakko pistää sekaan. Myös tosielämässä.
Kukin tyylillään -- minusta blogisi on mielenkiintoista luettavaa, osittain juurikin 'ulkokohtaisen' kertojanäänen vuoksi. Kutkuttava kontrasti siinä, kuinka draamakuningatar kertookin elämästään järjellä eikä tunteella :D
Omat fantasiani ovat juurikin sitä, fantasioita. Vaikka otan niihin lähtökohdaksi oikeat ihmiset ja jonkin todellisen tilanteen sekä tietysti ammennan tekstiin mahdollisimman paljon todellisista tunteista ja tuntemuksista, niin oikeaa sessiokuvausta en pysty kirjoittamaan. Pari kertaa olen yrittänyt, mutta en vain pysty.
Olen todennut, että omalla kohdallani session kokemukseni menisi siitä pilalle, jos joutuisin konstruoimaan sen sanoista. Ei taianomaista saa analysoida. Mitä taianomaista siinä sen jälkeen enää olisi?
Annie, itse taistelen toisinaan sen kanssa että tekisi mieli heittää hyväksi todettu resepti jakoon myös muille mutta se ei tänne piiskablogiin erityisemmin sovi :D
Miss Midnight, kiitoksia kohteliaisuudesta! Sama kontrasti toteutuu myös tosielämässä, jos en aivan siinä dramatisoinnin huipulla niin viimeistään hetken päästä analysoin omat sekoamiseni kylmän viileästi pala palalta. Ei muuten vähennä elämässä syntyvää draamaa yhtään vaikka tietäisi mistä se johtuu.
Ehkä pelkään itsekin juuri tuota taian menettämistä. Minulle ainakin seksi on sen verran henkimaailman juttuja, että sen voi pilata äärimmäisen helposti. Ei siis kannata ottaa riskejä :)
Ei kannata ottaa riskeja...
Saatat olla oikeassakin, vaikka tietenkin mitään yleispätevää reseptiä voi ollakaan. Mutta pitänee miettiä tätäkin, kunhan tuo hurmos hieman laantuu. Kuten tiedetään noviisit ovat aina innokkaampia kuin kokenaat munkin, meidänkin luostarissa ;)
Lähetä kommentti