Vaimon Göran (vaimo on siis ollut vuoden Ruotsissa) meni tässä päivänä muutamana julistamaan, että armas vaimoni pitää siitä kun hänet sidotaan sänkyyn. Järkytyin tästä lausunnosta niin että sanoin jo Pojallekin kuvitelleeni aina vaimon olevan makuuhuoneessa ehdottomasti se dominoivampi osapuoli.
Juorut sänkysitomisesta paljastuivat kovin liiotelluiksi, mutta pohdinta ei siihen päättynyt. Voiko oikeasti nähdä normaalissa elämässä, miten kukakin makuuhuoneen puolella käyttäytyy?
Taitaa olla kliseiden aatelia, että työelämässään voimakkaat johtajamiehet nauttivat siitä kun heitä makuuhuoneessa kerrankin pomotetaan. Ehkä sama ilmiö näkyy myös kauniimman sukupuolen seksikäyttäytymisessä. Oman arvioni mukaan olen siviilielämässäni ulospäinsuuntautunut, ajoittain erityisenkin äänekäs ja ylipäänsä voimakas persoona.
Ehkä juuri siksi kotioloissa on mukavaa vaihtaa aivan toiseen rooliin. Enkä nyt tarkoita sitä, että esittäisin kotini ulkopuolella jotain roolia - olen aivan aidosti voimakastahtoinen hölösuu. Kaipaan kuitenkin siltä elämäni toiselta puolikkaalta toisinaan rankkaakin vastapainoa näille piirteilleni, tai yksinkertaisesti kävelen sen toisen osapuolen ylitse.
Tätä pomottamistaipumusta on tässäkin suhteessa nähty riittämiin. Luulen, että kyseessä on jonkinlainen miehuuskoe jonka elämäni miehille järjestän. Jos mies ei pysty laittamaan minua kuriin, kyllästyn nopeasti ja etsin haasteita jostain muualta.
Toki voisi pohtia, olisiko ehdoitta alistuminen jotenkin oikeampi asenne. On ehkä epäreilua testata sitä elämänsä valittua tällä tavalla, mutta itse en vielä ole keksinyt muutakaan tapaa. Jos olisin Ihan Oikea Alistuja polvistuisin epäilemättä kenen tahansa eteen, mutta tähän mennessä siihen on kyllä vaadittu melkoinen tahtojen taisto.
Juorut sänkysitomisesta paljastuivat kovin liiotelluiksi, mutta pohdinta ei siihen päättynyt. Voiko oikeasti nähdä normaalissa elämässä, miten kukakin makuuhuoneen puolella käyttäytyy?
Taitaa olla kliseiden aatelia, että työelämässään voimakkaat johtajamiehet nauttivat siitä kun heitä makuuhuoneessa kerrankin pomotetaan. Ehkä sama ilmiö näkyy myös kauniimman sukupuolen seksikäyttäytymisessä. Oman arvioni mukaan olen siviilielämässäni ulospäinsuuntautunut, ajoittain erityisenkin äänekäs ja ylipäänsä voimakas persoona.
Ehkä juuri siksi kotioloissa on mukavaa vaihtaa aivan toiseen rooliin. Enkä nyt tarkoita sitä, että esittäisin kotini ulkopuolella jotain roolia - olen aivan aidosti voimakastahtoinen hölösuu. Kaipaan kuitenkin siltä elämäni toiselta puolikkaalta toisinaan rankkaakin vastapainoa näille piirteilleni, tai yksinkertaisesti kävelen sen toisen osapuolen ylitse.
Tätä pomottamistaipumusta on tässäkin suhteessa nähty riittämiin. Luulen, että kyseessä on jonkinlainen miehuuskoe jonka elämäni miehille järjestän. Jos mies ei pysty laittamaan minua kuriin, kyllästyn nopeasti ja etsin haasteita jostain muualta.
Toki voisi pohtia, olisiko ehdoitta alistuminen jotenkin oikeampi asenne. On ehkä epäreilua testata sitä elämänsä valittua tällä tavalla, mutta itse en vielä ole keksinyt muutakaan tapaa. Jos olisin Ihan Oikea Alistuja polvistuisin epäilemättä kenen tahansa eteen, mutta tähän mennessä siihen on kyllä vaadittu melkoinen tahtojen taisto.
8 kommenttia:
tämä vain todistaa, että jokainen meistä testaa sen toisen osapuolen omalla tyylillään :)
Siis mitä? Kenestä tässä puhutaan ja kuka kirjoittaa? Nyt meni kyllä vaimot, pojat ja göranit sekaisin.
Annie, pahoittelut epäselvästä roolijaosta! Ihan omaa ulospäinsuuntautumistani tässä tekstissä siis pohdin, vaimo-osuus oli vain pohjustuksena sille miten asiaa ylipäänsä päädyin miettimään.
Liityn Annieen. En tajua, kuka on Draamakuningattaren kesävaimo, miksi sen vaimon vaimo on Göran, ja miksi sen sitominen sänkyyn niin järkyttää. Ja mitä mieltä taästä kaikesta on Poika? Vai onko hänkin jonkun vaimo?
:)
Selvennettäköön roolijakoa vielä: kesävaimo on tätäkin blogia kommentoinut nti A, jonka kanssa asun kesän ajan saman katon alla.
Vaimon ruotsalainen semipoikaystävä sai Pojalta lempinimen Göran ihan vain ruotsalaisuutensa vuoksi.
Vaimon sängynsitomismieltymykset ovat siksi niin järkyttäviä, että kuten tekstissä mainitsin näen vaimon paljon helpommin Dominana kuin alistujana!
Poika ei tämänhetkisten tietojemme mukaan ole kenenkään vaimo ja tyytyy ylipäänsä seuraamaan draamakuningattarensa ja tämän vaimon toilailuja sivusta hiljaa itsekseen myhäillen.
Joko nyt alkaa tekstistä saamaan tolkkua? :)
Aikaisemman postauksen loppukevennykseksi pääsi leikkimielinen huomautukseni nti A:n innokkuudesta / avomielisyydestä kaikkea (uutta) kohtaan. Myönnettäköön että tämän sutjautukseni jälkeen mietin ihan tosissani että mitenkä nämä kaksi - nti A:n ja itse draamakuningattaren - mahdollisesti sitoisin (toisiinsa?). Nyt tämä vitsinä alkanut idea ei vaikuta enää yhtään niin kaukaiselta ;)
Vau! Tuo olisi varmaan näkemisen arvoista. Toivottavasti kuva julkaistaan ;)
Nti A vaatii tuossa vieressä, että kuvaan pääsevät lasinteossa syntyneet lukuiset palovammat ;)
Kuvan julkaisusta voidaan ehkä keskustella sitten kun molemmat seisomme Pojan selän takana kiljumassa, että tuota jenkkakahvakuvaa ei kyllä ainakaan näytetä kenellekään!
Lähetä kommentti