Lupaan pyhästi että tämä on viimeinen paastoaiheinen kirjoitukseni tältä erää, mutta näin paaston lusittuani ajattelin valottaa vähän omia ajatuksiani siltä ajalta.
Kuten tiistaisesta blogipostauksestani huomaa, aluksi mielessä ei pyörinyt ruoan lisäksi juuri mitään muuta. Jatkuvasti piti muistuttaa itseään siitä, ettei voi napostella milloin mitäkin kotona pyöriessään. Paastomehujen kanssa säätäminen tuntui ihmeelliseltä salatieteelta, enkä tainnut ensimmäisenä päivänä ehtiä juomaan kaikkia päivän litkuja.
Toisena paastopäivänä sain tutustua paasto-oireisiin, päätä särki koko päivän aivan järjettömästi ja olin niin väsynyt, että loppujen lopuksi annoin lievälle pahoinvoinnille ja heikotukselle periksi ja painuin päiväunille. Selvisin päivän loppuun sen voimalla, että paasto-oireiden pitäisi kolmanteen päivään mennessä jo helpottaa.
Viimeiset kolme päivää menivätkin jo paljon helpommin, mehujen kanssa lotraaminen alkoi sujua rutiinilla eikä nälkä sinänsä enää vaivannut. En tosin missään vaiheessa kokenut minkäänlaista valaistumista tai erityisen hyvääkään oloa, mutta sitä en oikein odottanutkaan.
Viimeisten päivien aikana kaikki alkoi tuoksua mielettömän voimakkaalle, erotin hajuja joita en normaalisti huomaa. Samanaikaisesti aloin ilmeisesti myös itse haista varsin voimakkaalle, Poika lopulta suostui tunnustamaan että henkeni haisee siltä kuin en olisi pessyt hampaitani vuosikausiin. Lauantainen työpäivä menikin sitten hengitellessä asiakkaista poispäin ja minttuteetä lipitellessä.
Kaiken kaikkiaan paasto oli aika neutraali kokemus, vaikka vähän yllätyin siitä kuinka helpolta se loppujen lopuksi tuntui. Edes perjantaina leipomani brownies-vuoka ei aiheuttanut aivan suunnattomia syömishaluja, tosin tarkkailin sitä maistelevaa Poikaa innokkaasti ja kyselin, oliko upouusi resepti onnistunut vai ei.
Näin jälkiviisaasti voisi sanoa, että paastoaminen onnistuu ehkä helpommin hieman lämpimämpään vuodenaikaan. Enkä kyllä suosittelisi ketään yrittämään paastoa samalla kun töitä on 8 tuntia päivässä, itse olin viimeiset paastopäivät aika tukevasti pihalla. Mutta nyt tuo kaikki on siis takanapäin ja voin taas keskittyä pervoiluun täysin voimin!
Kuten tiistaisesta blogipostauksestani huomaa, aluksi mielessä ei pyörinyt ruoan lisäksi juuri mitään muuta. Jatkuvasti piti muistuttaa itseään siitä, ettei voi napostella milloin mitäkin kotona pyöriessään. Paastomehujen kanssa säätäminen tuntui ihmeelliseltä salatieteelta, enkä tainnut ensimmäisenä päivänä ehtiä juomaan kaikkia päivän litkuja.
Toisena paastopäivänä sain tutustua paasto-oireisiin, päätä särki koko päivän aivan järjettömästi ja olin niin väsynyt, että loppujen lopuksi annoin lievälle pahoinvoinnille ja heikotukselle periksi ja painuin päiväunille. Selvisin päivän loppuun sen voimalla, että paasto-oireiden pitäisi kolmanteen päivään mennessä jo helpottaa.
Viimeiset kolme päivää menivätkin jo paljon helpommin, mehujen kanssa lotraaminen alkoi sujua rutiinilla eikä nälkä sinänsä enää vaivannut. En tosin missään vaiheessa kokenut minkäänlaista valaistumista tai erityisen hyvääkään oloa, mutta sitä en oikein odottanutkaan.
Viimeisten päivien aikana kaikki alkoi tuoksua mielettömän voimakkaalle, erotin hajuja joita en normaalisti huomaa. Samanaikaisesti aloin ilmeisesti myös itse haista varsin voimakkaalle, Poika lopulta suostui tunnustamaan että henkeni haisee siltä kuin en olisi pessyt hampaitani vuosikausiin. Lauantainen työpäivä menikin sitten hengitellessä asiakkaista poispäin ja minttuteetä lipitellessä.
Kaiken kaikkiaan paasto oli aika neutraali kokemus, vaikka vähän yllätyin siitä kuinka helpolta se loppujen lopuksi tuntui. Edes perjantaina leipomani brownies-vuoka ei aiheuttanut aivan suunnattomia syömishaluja, tosin tarkkailin sitä maistelevaa Poikaa innokkaasti ja kyselin, oliko upouusi resepti onnistunut vai ei.
Näin jälkiviisaasti voisi sanoa, että paastoaminen onnistuu ehkä helpommin hieman lämpimämpään vuodenaikaan. Enkä kyllä suosittelisi ketään yrittämään paastoa samalla kun töitä on 8 tuntia päivässä, itse olin viimeiset paastopäivät aika tukevasti pihalla. Mutta nyt tuo kaikki on siis takanapäin ja voin taas keskittyä pervoiluun täysin voimin!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti