Kuulin tässä joku aika takaperin ajatuksen, että D/s on oikeastaan vain fantasian toteuttamista myös tässä arkipäivään asti ulottuvassa muodossaan. Siitä lähtien olen pyöritellyt ajatusta päässäni ja yrittänyt selvittää, miksen itse ajattele samalla tavalla.
Koen makuuhuone-D/s:n ja olohuone-D/s:n kahtena erillisenä asiana. Maailmasta löytyy varmasti paljon parisuhteita, jotka toimivat makuuhuoneen ulkopuolella samantyyppisesti kuin meidänkin. Erona on ehkä se, etteivät kaikki ole erityisen tietoisia oman suhteensa valtakuvioista (eivätkä analysoi niitä kuoliaiksi blogeissaan).
Samoin löytyy varmasti miljoonia ihmisiä, jotka pitävät samantyyppisestä seksistä kuin me. Tässä kyseisessä parisuhteessa nuo molemmat D/s-muodot vain sattuvat olemaan läsnä yhtä aikaa, ja toisinaan risteävät jossain siinä kynnyksen tuntumassa. Rangaistuksena saatu piiskaus liittyy eittämättä enemmän niiden olohuonesääntöjen noudattamiseen, mutta yleensä johtaa seksiin. En oikein tiedä, kummassa roolissa oikeastaan otan piiskauksen vastaan, mutta ei kai sillä erityisesti ole väliäkään.
En koe olohuoneen puolella ilmenevän D/s:n olevan niinkään fantasiani toteuttamista kuin omien tarpeideni (ja toivottavasti samalla myös Pojan tarpeiden) täyttämistä. Oletan, että myös niin sanotusti vaniljaisissa suhteissa ihmiset toimivat tavoilla, jotka heistä tuntuvat hyviltä ja odottavat sen parisuhteen toisen osapuolen täyttävän tietynlaisia odotuksia ja toiveita jotta suhde toimisi. Omat toiveeni ja odotukseni ovat ehkä hieman tavallisuudesta poikkeavia, mutta eivät ne nyt sentään ihan fantasiamaailmastakaan ole.
Saman logiikan mukaisesti en koe arkikinkyilyä mitenkään erityisenä fantasian täyttämisenä, sehän on vain (hyvää) seksiä. Ehkä tähän vaikuttaa se, etten odota kinkyseksiltä mitään aivan mahdottomia - omat fantasiani ovat aina olleet melko sirpaleisia, pikemmin tuntemuksia kuin tarinoita. Niitä monimutkaisempia fantasioita en edes haluaisi toteuttaa, koska tiedän jo valmiiksi ettei todellisuus voisi niiden kanssa kilpailla. Tosielämässä tulee sen sijaan vastaan aivan erilaisia tilanteita, jotka ovat paljon intensiivisempiä kuin parhaatkaan fantasiat.
Jostain syystä tuo ajatus D/s:stä tosielämän fantasialeikkinä tuntui vähän loukkaavalta. Se vaikuttaa jotenkin vähättelevältä, aivan kuin D/s tosiaan olisi yhtä leikkimistä ja itsensä toteuttamista. Ihan yhtä arkista ja veemäistä tämä elämä on kuin ne vaniljaisemmatkin vastineensa, ainakin toisinaan. Ja aivan kuin normaalissakin elämässä, ne muut hetket tekevät veemäisistä ajoista kestämisen arvoisia. Melko fantastista, sano.
Koen makuuhuone-D/s:n ja olohuone-D/s:n kahtena erillisenä asiana. Maailmasta löytyy varmasti paljon parisuhteita, jotka toimivat makuuhuoneen ulkopuolella samantyyppisesti kuin meidänkin. Erona on ehkä se, etteivät kaikki ole erityisen tietoisia oman suhteensa valtakuvioista (eivätkä analysoi niitä kuoliaiksi blogeissaan).
Samoin löytyy varmasti miljoonia ihmisiä, jotka pitävät samantyyppisestä seksistä kuin me. Tässä kyseisessä parisuhteessa nuo molemmat D/s-muodot vain sattuvat olemaan läsnä yhtä aikaa, ja toisinaan risteävät jossain siinä kynnyksen tuntumassa. Rangaistuksena saatu piiskaus liittyy eittämättä enemmän niiden olohuonesääntöjen noudattamiseen, mutta yleensä johtaa seksiin. En oikein tiedä, kummassa roolissa oikeastaan otan piiskauksen vastaan, mutta ei kai sillä erityisesti ole väliäkään.
En koe olohuoneen puolella ilmenevän D/s:n olevan niinkään fantasiani toteuttamista kuin omien tarpeideni (ja toivottavasti samalla myös Pojan tarpeiden) täyttämistä. Oletan, että myös niin sanotusti vaniljaisissa suhteissa ihmiset toimivat tavoilla, jotka heistä tuntuvat hyviltä ja odottavat sen parisuhteen toisen osapuolen täyttävän tietynlaisia odotuksia ja toiveita jotta suhde toimisi. Omat toiveeni ja odotukseni ovat ehkä hieman tavallisuudesta poikkeavia, mutta eivät ne nyt sentään ihan fantasiamaailmastakaan ole.
Saman logiikan mukaisesti en koe arkikinkyilyä mitenkään erityisenä fantasian täyttämisenä, sehän on vain (hyvää) seksiä. Ehkä tähän vaikuttaa se, etten odota kinkyseksiltä mitään aivan mahdottomia - omat fantasiani ovat aina olleet melko sirpaleisia, pikemmin tuntemuksia kuin tarinoita. Niitä monimutkaisempia fantasioita en edes haluaisi toteuttaa, koska tiedän jo valmiiksi ettei todellisuus voisi niiden kanssa kilpailla. Tosielämässä tulee sen sijaan vastaan aivan erilaisia tilanteita, jotka ovat paljon intensiivisempiä kuin parhaatkaan fantasiat.
Jostain syystä tuo ajatus D/s:stä tosielämän fantasialeikkinä tuntui vähän loukkaavalta. Se vaikuttaa jotenkin vähättelevältä, aivan kuin D/s tosiaan olisi yhtä leikkimistä ja itsensä toteuttamista. Ihan yhtä arkista ja veemäistä tämä elämä on kuin ne vaniljaisemmatkin vastineensa, ainakin toisinaan. Ja aivan kuin normaalissakin elämässä, ne muut hetket tekevät veemäisistä ajoista kestämisen arvoisia. Melko fantastista, sano.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti