perjantai 15. toukokuuta 2009

Se joka ei osaa, opettaa.

Wanhan liiton BDSM-ympyröissä rapakon takana ei lie erityisen harvinaista lähettää alistuva osapuoli koulutettavaksi jonnekin. Jokaisella O:n tarinan lukeneella on varmasti todella realistinen kuva siitä, miten ko. koulutus oikein tapahtuu.

Ajatus koulutusleiristä jossain sivistyksen ulottumattomissa kuulostaa samalla sekä mahtavalta että naurettavalta. Olisi mielenkiintoista perehtyä kinkyilyyn oikein ajan kanssa ja toivottavasti hyvässä seurassa. En kuitenkaan usko että on olemassa juurikaan "alistujan perustaitoja", joita voisi opettaa niin että ne kenelle tahansa yläpäälle kelpaisivat. Itse näen D/s:n ennen kaikkea kahden (tai useamman) kauppana, jossa säännöt luodaan sen mukaan mikä miellyttää.

Aivan oma lukunsa ovat mentoreiksi tarjoutuvat Domit tai alistujat, joihin olen törmännyt. Vertaistuki olisi epäilemättä kohdallaan, mutta jotenkin oman suhteen ruotiminen erityisen tarkasti jonkun käytännössä ventovieraan ihmisen kanssa tuntuu omituiselta. Enkä todellakaan kaipaa ketään kehuskelemaan kuinka pitäisi minut kurissa jos vain muuttaisin sen ison rapakon tuolle puolelle. Täysin vilpittömiä mentoriksi tarjoutuneita ei vielä ole osunut kohdalleni ensimmäistäkään.

Välillä huomaan kaipaavani yleismaailmallisia sääntöjä ja jonkinlaista kinky-yhteisöä kaikesta huolimatta. En kuitenkaan jaksa uskoa, että viihtyisin suomalaisessa BDSM-skenessä erityisen hyvin, Pojasta puhumattakaan. On vaikeaa olla näin ainutlaatuinen ja yksilöllinen!

6 kommenttia:

Poika kirjoitti...

Jossain vaiheessa tuli mietittyä itsekin enemmän tätä yhteisöllisyyttä. Se on paitsi tämän päivän hype word, mutta niiden kautta myös kokematon Dom voisi mahdollisesti kaivaa hienoja käytännön vinkkejä, joita interverkon "10 things that a Dom should do" -listat eivät oikein pysty antamaan. Sanoista tekoihin. Otin hieman selvää suomiskenen tapahtumista jonne voisi mahdollisesti lähteä. Ja onneksi otinkin, sillä suomen suurimman fetish- ja s/m-alan yhdistyksen bileisiin ei ainakaan ole mitään asiaa. Pussikaljottelu ja karhulippahatut ovat mitä perisuomalaisimpia merkkejä, mutta voisiko ainakin sen karhu-paidan jättää sinne pervolaatikon nurkkaan kun lähtee "skenebileisiin": Karhu suspensionYour kink is not my kink.

Dramaqueenitis kirjoitti...

Opetellaan käyttämään sitä rivinvaihtoa ;)

Yhtäältä olen sitä mieltä, että dresscode-vapaita bileitä saisi olla enemmänkin, itsekään kun en PVC:ssä erityisen hyvin viihdy. Toisaalta, jos tulos on tuo ...

Annie kirjoitti...

Minusta tuollainen koulutus kuulostaa aika oudolta. Ja O:n tarina oli tylsääkin tylsempi, vielä fiktiota. Tosin siihen aikaan rohkeaa naiselta.

PS. Bileisiin voi saapua myös perusvaatteissa, jos ei ole dresscode-ilta. Mutta kyllä suuressa maailmassa bileet on tietty ihan toista luokkaa - sekä hyvässä että pahassa.

Dramaqueenitis kirjoitti...

Annie, minunkin mielestäni O:n tarina oli piinaavaan tylsää luettavaa. Lupaavia osia löytyi, mutta kirjoitustyyli oli niin karmea etten varmaan olisi lukenut kirjaa loppuun jos se olisi käsitellyt mitä tahansa muuta aihetta.

Eikä kuvan taivastelemisessa ollut niinkään kyse siitä, että haikailisin suuren maailman loistokkaita kulisseja. Heppoisen näköisesti toteutettu sidonta yhdistettynä tuohon kisakatsomoon ei kuitenkaan houkuttele bileisiin.

Miss Midnight kirjoitti...

Eihän dresscode tarkoita pvc:tä, vaan sitä, mikä itse kutakin kiihottaa. Itse olin juuri hiljattain elämän ekoissa dresscode-bileissä pukeutuneena kiiltävään satiiniin ja glitter-lameeseen. Ja ostettuna on kimalleorganza ja pari pussillista akryylikiviä seuraavaa pukua varten.

Toki suomalaiset puitteet nyt ovat mitä ovat, mutta sehän on itsestä kiinni, kuinka hauskaa bileissä on. Eivät kaikki pussikaljoittele, vaan kukin viettää aikaa omalla tyylillään. Ja jos joku siitä karhupaidasta ja pussikaljoista kiksit saa, niin mitäs vikaa siinä fetississä sitten on? :D

Dramaqueenitis kirjoitti...

Miss Midnight, totta kyllä ettei dresscode välttämättä tarkoita nahkavaljaita tai huonosti istuvaa lateksiasua. Meillä kuitenkin kinkyillään yleensä joko alasti tai himahousuissa, joten ainakaan minun kaapistani ei näin äkkiseltään taitaisi löytyä mitään minkä niskaansa vetämällä pääsisi ovesta sisään - enkä alasti uskalla!

Ja kaikki bileet taitavat olla tasan niin hauskoja kuin niistä itselleen tekee. Pussikaljafetissi olikin ihan uusi käsite ... oh, the mental images.