Mitä ilmeisimmin edellisen blogitekstin laadusta huolestunut Poika kaiveli koneensa uumenista muutaman vanhemman narukuvan, jotta koko blogi ei menisi nolojen muistojen kaiveluksi. Kuvassa shinjuna Shibari You Can Use -kirjassa esitelty sidonta, en oikein tiedä pitäisikö tuota nyt sitten kutsua box tieksi vai miksi.
Kuvasta näkee, kuinka pitkälle omat hartiani venyvät. Periaatteessahan turvallisinta olisi, jos sidottava saisi pidettyä omista kyynärpäistään kiinni, jotta köyden saisi varmasti kierrettyä käsivarren ympäri peittämättä ranneluuta. Kokeilkaapa huviksenne itse saada vastakkaisista kyynärpäistä kiinni ja pysyä siinä asennossa hetki, vaatii ainakin minulta vielä paljon töitä.
Tämän sidonnan aiheuttamasta venkoilusta viisastuneena Poika sitoi hog tie -sidontaa askarrellessaan ranteeni viimeiseksi. Ylävartaloni jäykkyys on yllättänyt minut kerta toisensa jälkeen naruleikkiessä, ilmeisesti tämä ylenmääräinen tietokoneen edessä kyhjötys saa hartiaseudun aika solmuun. Ankkuriköydestä väsätty limited flexibility tie off -sidonta oli huomattavasti miellyttävämpi kokemus, vaikka toisaalta nautin siitä jos sidonnan vaatima asento on vähän hankala.
Erityisesti pidän siitä, että köydet muodostavat tässä näppärän kahvan selkäpuolelle. Siitä on sitten hyvä subiansa retuuttaa tarpeen mukaan.
PS. Turhamaisuusosastosta pitää vielä hehkuttaa sen verran, että alan pikkuhiljaa kyetä näkemään näissä kuvissa muutakin kuin erinäiset pullottavat alueeni. Huomaan ne toki silti heti köysiä ihasteltuani, mutta sentään ihastelen ensin köysiä.
Kuvasta näkee, kuinka pitkälle omat hartiani venyvät. Periaatteessahan turvallisinta olisi, jos sidottava saisi pidettyä omista kyynärpäistään kiinni, jotta köyden saisi varmasti kierrettyä käsivarren ympäri peittämättä ranneluuta. Kokeilkaapa huviksenne itse saada vastakkaisista kyynärpäistä kiinni ja pysyä siinä asennossa hetki, vaatii ainakin minulta vielä paljon töitä.
Tämän sidonnan aiheuttamasta venkoilusta viisastuneena Poika sitoi hog tie -sidontaa askarrellessaan ranteeni viimeiseksi. Ylävartaloni jäykkyys on yllättänyt minut kerta toisensa jälkeen naruleikkiessä, ilmeisesti tämä ylenmääräinen tietokoneen edessä kyhjötys saa hartiaseudun aika solmuun. Ankkuriköydestä väsätty limited flexibility tie off -sidonta oli huomattavasti miellyttävämpi kokemus, vaikka toisaalta nautin siitä jos sidonnan vaatima asento on vähän hankala.
Erityisesti pidän siitä, että köydet muodostavat tässä näppärän kahvan selkäpuolelle. Siitä on sitten hyvä subiansa retuuttaa tarpeen mukaan.
PS. Turhamaisuusosastosta pitää vielä hehkuttaa sen verran, että alan pikkuhiljaa kyetä näkemään näissä kuvissa muutakin kuin erinäiset pullottavat alueeni. Huomaan ne toki silti heti köysiä ihasteltuani, mutta sentään ihastelen ensin köysiä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti