Miksi Rubensin maalaamat alastomat naiset ovat taidetta mutta Playboyn alastomat mallit pornoa?
Meillä on viime aikoina pohdiskeltu tauluasioita. Jo ensimmäisten naruleikkikuvien ottamisen jälkeen ajatus niiden ripustamisesta seinälle alkoi houkutella. Tarkoituksena on koota jonkinlainen triptyykki, jossa olisi yhteisenä teemana köydet tai bondage ylipäänsä.
Aluksi ajatus siitä, että makuuhuoneemme seinällä roikkuisi kuvia alastomasta vartalostani, tuntui vähintäänkin omituiselta. Ajattelin, että kuvien on pakko olla todella tiukkoja lähikuvia etten tuntisi oloani epämukavaksi niitä katsellessa. Kuten viime kuvia esitellessäni sanoin, olen pikkuhiljaa alkanut nähdä niissä jo muutakin kuin pullistelevat jenkkakahvani. Nyt ajatus vartaloni näkymisestä kuvissa ei tunnukaan enää yhtä kamalalta.
En missään nimessä halua ripustaa seinälle suttuista kotipornoa, joten jotkin ruumiinosat ovat edelleen pannassa. Esimerkiksi rintoja kuvissa ei tule erityisen selkeästi näkymään, ne kuvat voidaan arkistoida jonnekin muualle. Äidin tullessa käymään taulut varmasti piilotetaan sängyn alle, mutta haluan niiden olevan sellaisia ettei niitä muilta vierailta tarvitse erityisesti piilotella.
"Taiteellisten" nakukuvien pohdiskelun lomassa törmäsin tässä päivänä muutamana sivustoon Art or Porn. Sivustolta löytyy eri paikoista kerättyjä kuvia, joiden taiteellisuuteen ylläpitäjä ei varsinaisesti ota kantaa. On katsojien omalla vastuulla päättää, onko kyseessä taidekuva vai pornokuva. Kuvien katselu on mielenkiintoista, silloin viimeistään huomaa kuinka häilyvä raja pornon ja taiteen välillä on. Osa kuvista on mielestäni todella kauniita ja huolisin ne seinälleni minä päivänä tahansa, toiset taas näkisin pikemmin miestenlehden sivuilla.
Olen varma, että punastun päästä varpaisiin ensimmäisen kerran kun joku seinällemme päätyneitä kuvia kommentoi. Kummallista, että kuvien esittely täällä ventovieraille ihmisille tuntuu helpommalta kuin niiden näyttäminen ystäville. Siis niille samoille ystäville, joiden kanssa olen saunonut ilkosen alasti kymmeniä kertoja ja jotka tietävät perverssistä seksielämästäni varmasti enemmän kuin koskaan olisivat halunneet.
Meillä on viime aikoina pohdiskeltu tauluasioita. Jo ensimmäisten naruleikkikuvien ottamisen jälkeen ajatus niiden ripustamisesta seinälle alkoi houkutella. Tarkoituksena on koota jonkinlainen triptyykki, jossa olisi yhteisenä teemana köydet tai bondage ylipäänsä.
Aluksi ajatus siitä, että makuuhuoneemme seinällä roikkuisi kuvia alastomasta vartalostani, tuntui vähintäänkin omituiselta. Ajattelin, että kuvien on pakko olla todella tiukkoja lähikuvia etten tuntisi oloani epämukavaksi niitä katsellessa. Kuten viime kuvia esitellessäni sanoin, olen pikkuhiljaa alkanut nähdä niissä jo muutakin kuin pullistelevat jenkkakahvani. Nyt ajatus vartaloni näkymisestä kuvissa ei tunnukaan enää yhtä kamalalta.
En missään nimessä halua ripustaa seinälle suttuista kotipornoa, joten jotkin ruumiinosat ovat edelleen pannassa. Esimerkiksi rintoja kuvissa ei tule erityisen selkeästi näkymään, ne kuvat voidaan arkistoida jonnekin muualle. Äidin tullessa käymään taulut varmasti piilotetaan sängyn alle, mutta haluan niiden olevan sellaisia ettei niitä muilta vierailta tarvitse erityisesti piilotella.
"Taiteellisten" nakukuvien pohdiskelun lomassa törmäsin tässä päivänä muutamana sivustoon Art or Porn. Sivustolta löytyy eri paikoista kerättyjä kuvia, joiden taiteellisuuteen ylläpitäjä ei varsinaisesti ota kantaa. On katsojien omalla vastuulla päättää, onko kyseessä taidekuva vai pornokuva. Kuvien katselu on mielenkiintoista, silloin viimeistään huomaa kuinka häilyvä raja pornon ja taiteen välillä on. Osa kuvista on mielestäni todella kauniita ja huolisin ne seinälleni minä päivänä tahansa, toiset taas näkisin pikemmin miestenlehden sivuilla.
Olen varma, että punastun päästä varpaisiin ensimmäisen kerran kun joku seinällemme päätyneitä kuvia kommentoi. Kummallista, että kuvien esittely täällä ventovieraille ihmisille tuntuu helpommalta kuin niiden näyttäminen ystäville. Siis niille samoille ystäville, joiden kanssa olen saunonut ilkosen alasti kymmeniä kertoja ja jotka tietävät perverssistä seksielämästäni varmasti enemmän kuin koskaan olisivat halunneet.
2 kommenttia:
Minä pidän monia fetissikuvia taiteena, mutta jos laittaisin sellaisia blogiini, useimmat lukijat hätkähtäisivät. Omia asukuviani aion jossain vaiheessa laittaa, vaikka se karkottaisikin arimpia lukijoita. Subius ja kinkyys vain on niin olennainen osa itseäni, etten suostu peittelemään sitä täysin.
Tuo rajankäynti on tosielämässäkin usein vaikeaa - omaa itseään ei varmaan kukaan halua piilotella, mutta normista poikkeavien elämäntapojensa esittelyn kanssa saa olla tarkkana.
Jään odottamaan mielenkiinnolla niitä asukuvia! :)
Lähetä kommentti