Puhuin tänään Vaimon (joka vaati nimensä kirjoitettavan Isolla Alkukirjaimella) kanssa bloginkirjoitustiheydestä. Olen itse pitänyt kirjoittamattomana sääntönä sitä, että pyrin päivittämään blogia jokseenkin joka toinen päivä ihan jo senkin takia, että mitä pidemmän tauon kirjoittelussa pitää sitä vaikeammalta sen uudelleen aloittaminen tuntuu.
Usein joudun miettimään tekstien aiheita pitkäänkin, toisinaan taas tekstinaiheita tuntuu löytyvän kerralla niin monta ettei tiedä mistä aloittaisi. Tällaisen yhden aiheen ympärillä pyörivän blogin pitäminen on samalla sekä helppoa että ajoittain puuduttavaa. Toisinaan kun kinkyily ei jaksaisi kiinnostaa pätkääkään, vaikka se tärkeä osa elämääni onkin.
Oman blogi-innostukseni ajoittain kadotessa en ihmettele lainkaan, että kinkyaiheiset blogit (varsinkin suomenkieliset) tuntuvat katoavan nopeasti. Innokkaan alun jälkeen aiheita ei enää olekaan aivan yhtä helppoa keksiä, ja ainakin itse olen huomannut että sitä mukaa kun D/s Pojan kanssa sujuu paremmin, asian analysoiminen ja vatvominen tuntuu turhemmalta ja turhemmalta. Toki aina löytyy uusia näkökulmia ja askarruttavia asioita, mutta alkuvaiheen tunteen palo alkaa jo rauhoittua. Vaimo voinee kertoa, kuinka antaumuksella näitä taipumuksiani viime kesän alussa vatvoin päivästä toiseen.
Usein joudun miettimään tekstien aiheita pitkäänkin, toisinaan taas tekstinaiheita tuntuu löytyvän kerralla niin monta ettei tiedä mistä aloittaisi. Tällaisen yhden aiheen ympärillä pyörivän blogin pitäminen on samalla sekä helppoa että ajoittain puuduttavaa. Toisinaan kun kinkyily ei jaksaisi kiinnostaa pätkääkään, vaikka se tärkeä osa elämääni onkin.
Oman blogi-innostukseni ajoittain kadotessa en ihmettele lainkaan, että kinkyaiheiset blogit (varsinkin suomenkieliset) tuntuvat katoavan nopeasti. Innokkaan alun jälkeen aiheita ei enää olekaan aivan yhtä helppoa keksiä, ja ainakin itse olen huomannut että sitä mukaa kun D/s Pojan kanssa sujuu paremmin, asian analysoiminen ja vatvominen tuntuu turhemmalta ja turhemmalta. Toki aina löytyy uusia näkökulmia ja askarruttavia asioita, mutta alkuvaiheen tunteen palo alkaa jo rauhoittua. Vaimo voinee kertoa, kuinka antaumuksella näitä taipumuksiani viime kesän alussa vatvoin päivästä toiseen.
2 kommenttia:
Kyllä ymmärrän. Itse kirjoitan kolmea eriaiheista, erinimimerkkistä ja erikielistä blogia. Viime aikoina ne muut ovat jääneet sivuun, kun on tervetta analysoida tai edes puhua ääneen tästä uudesta ihanasta elämästä seksin laitumilla. Saattaa varmaan käydä niinkin, että ajan mittaan kertomisen ja pähkäilyn tarve vähenee, viimeistään silloin kun muutamme Kreivittäreni kanssa yhteen.
Lukijan kannalta se on tietenkin aina harmillista jos blogi-into vähenee, mutta jos se teillä on samalla tavalla merkki siitä että asiat sujuvat niin toivotaan että niin käy! :)
Lähetä kommentti