Mikäs sen sopivampaa blogikuvitusta näin Euroviisujen kynnyksellä kuin vanha kunnon postikortti!
Kuvakilpailusta innostuneena lähdimme tässä eräänä sunnuntaina ulkoilemaan vähän tavallista tavoitehakuisemmin. Survoin kukkamekon helman hienostuneesti urheiluhousujen kauluksesta sisään ja totesin puolimatkassa että oikeastaan sukat olisi voinut kyllä pukea vasta perillä. Kahden tervakeuhkon puuskuttaessa mäkeä ylös kävi muutaman kerran mielessä että onko tässä nyt taas mitään järkee, jos ei henki lähde tippumalla niin sydän pysähtyy.
Tämä kuva on malliesimerkki siitä, miten mikään ei koskaan mene aivan kuin suunniteltiin mutta lopputulos voi olla alkuperäisajatuksia parempi. Olin itse kivunnut näköaloja tutkailemaan viimeksi useampi vuosi sitten, ja selvitin Pojalle hatarien muistikuvieni pohjalta miten kuvaan saataisiin allekirjoittaneen kankkujen lisäksi myös ympäröivää luontoa. Alkuperäissuunnitelmaan kuului lisäksi kaikenlaisia köysivirityksiä.
Paikan päällä selvisi että olin muistanut tasanteen muodon melko lailla pieleen. Muistin myös reunaa kohti hivuttautuessani että oikeastaan en kauheasti pidä korkeista paikoista, ja yhtäkkiä ajatus käsien sitomisesta selän taakse ei tuntunut niskamurtuman arvoiselta. Poika haaveili kameran takana puoliharmaasuotimesta ja yritti ohjeistaa kauhusta kankeaa malliaan.
Loppu hyvin, kaikki hyvin - kuva saatiin, malli ei kuollut ja kameramies on kättensä jälkeen (tirsk) jokseenkin niin tyytyväinen kuin nyt ylipäänsä koskaan on.
1 kommentti:
Hieno kuva! Kun kuvassa on piiskattu söpö pylly,sukkanauhaa ja huumoria,niin mitäpä sitä muuta...
Tarjoa ihmeessä kunnanisille matkailumainos-käyttöön;-)
Lähetä kommentti