Ranteiden irrotus sujui jokseenkin yhtä hitaasti kuin niiden kiinnityskin. Avasin toisen nilkkakahleen ja nilkutin spreader bar metallihakasta vasten kilisten makuuhuoneen ovelle sulkemaan sen niin ettei eteisestä sentään ihan suoraan näkisi minun kalpeita kankkujani. Kyllä mies kerrostalokaksiossa vaimonsa löytää.
Selustan turvattuani (tirsk) palasin takaisin sängylle ja toistin kiinnitystoimenpiteet, sormenpäät jo hieman hellinä. Ranteet taas turvallisesti kahlittuina ryhdyin uudelleen odottamaan ja yritin pysyä oikeassa mielentilassa pyörittelemällä päässäni kaikenlaisia fantasioita ja mahdollisia skenaarioita. Huomasin aika äkkiä ettei mielikuvitukseni ole näissä asioissa kovin kummoinen, olin ehtinyt fantasioida jo tuhmat rehtorit ja koulutytöt läpi kahteen kertaan. Olin päättänyt jättää lelut omille paikoilleen kaappiin, koska rajansa se on silläkin kuinka paljon uskallan täältä alakynnestä käsin pomottaa.
Odottelun jatkuessa alkoi käydä selväksi, ettei uudelleen aloitettu lenkkeilyharrastus todellakaan helpota staattisessa asennossa patsastelua. Välillä kramppasi reiden loitontaja, välillä pakaralihas, välillä kolotti polvea. Kannatti valita se pidempi spreader bar. Välillä nojailin koko painollani eteenpäin sängynpäätyä vasten ja lepuutin kyynärpäitä. Välillä heiluttelin jalkoja ilmassa edestakaisin, ennen kuin maltoin taas asettautua odottelemaan.
Kuulin alaoven aukeavan ja sulkeutuvan. Hissi kulki ylös alas, ihmiset kopistelivat rappukäytävässä. Kirosin makuuhuoneemme kellottomuutta ja yritin arvioida aikaa klassikolla "one Mississippi, two Mississippi". Jaksoin minuutin.
Pikkuhiljaa kramppaavia lihaksia akuutimmaksi huoleksi muodostui hitaasti mutta varmasti kasvava tarpeeni päästä vessaan. Ennen viettelyprojektiin ryhtymistä hoidettu hätäpissa ei riittänyt näin pitkälle, iltapäiväkahvi alkoi kostautua.
Ennen pitkää kävi selväksi ettei Poika olisi ainakaan etuajassa. Vessareissu alkoi tuntua hetki hetkeltä helpommin otettavalta riskiltä, ja lopulta nypersin taas ranteeni vapaaksi ja irrotin jalkakahleet spreader barista. Päähäni eksyi ajatus siitä, ettei minulla voi olla niin huono tuuri, että Poika saapuu kotiin juuri kun olen vessassa.
Eipä.
Vilkaisin kelloa matkalla vessaan, olin pötkötellyt odottamassa kolme varttia. Olin kärsivällisyydestäni salaa vähän ylpeä. Ja juuri kun olin istahtanut asioilleni, avain kääntyi lukossa. Nyt olin siis vessassa pukeutuneena pelkkiin ranne- ja nilkkakahleisiin.
Alkuperäinen suunnitelma: Poika saapuu kotiin, näkee ensimmäisenä vaimonsa takamuksen ja kahlehditut nilkat, joutuu intohimon valtaan. Kuumaa apinaseksiä.
Välimallin suunnitelma: Poika saapuu kotiin, ihmettelee missä kotijoukot ovat, löytää vaimonsa takamuksen ja kahlehditut nilkat makuuhuoneesta. Joutuu intohimon valtaan, jne.
Todellisuus: Poika saapuu kotiin, ihmettelee missä kotijoukot ovat. Kohtaa vessasta livahtavan, alastoman vaimonsa nilkkakahleissa. Vaimo selvittää melkein itku silmässä hienoa suunnitelmaansa ja ilmoittaa panevansa vaatteet takaisin päälle ihan samantien.
Onneksi kahvipaketti käpälissään kotiin saapunut herrasmies kykeni pääsemään tilanteen tasalle pikavauhtia ja ehdotti että siirtyisin takaisin makuuhuoneeseen ja teeskentelisimme että hän saapuu kotiin vasta hetken päästä. Pikamarssia makkariin, nyper-nyper ranteet ja nilkat takaisin kiinni. Kuumaa apinaseksiä.
En silti ehkä suunnittele enää koskaan yhtään mitään.
Selustan turvattuani (tirsk) palasin takaisin sängylle ja toistin kiinnitystoimenpiteet, sormenpäät jo hieman hellinä. Ranteet taas turvallisesti kahlittuina ryhdyin uudelleen odottamaan ja yritin pysyä oikeassa mielentilassa pyörittelemällä päässäni kaikenlaisia fantasioita ja mahdollisia skenaarioita. Huomasin aika äkkiä ettei mielikuvitukseni ole näissä asioissa kovin kummoinen, olin ehtinyt fantasioida jo tuhmat rehtorit ja koulutytöt läpi kahteen kertaan. Olin päättänyt jättää lelut omille paikoilleen kaappiin, koska rajansa se on silläkin kuinka paljon uskallan täältä alakynnestä käsin pomottaa.
Odottelun jatkuessa alkoi käydä selväksi, ettei uudelleen aloitettu lenkkeilyharrastus todellakaan helpota staattisessa asennossa patsastelua. Välillä kramppasi reiden loitontaja, välillä pakaralihas, välillä kolotti polvea. Kannatti valita se pidempi spreader bar. Välillä nojailin koko painollani eteenpäin sängynpäätyä vasten ja lepuutin kyynärpäitä. Välillä heiluttelin jalkoja ilmassa edestakaisin, ennen kuin maltoin taas asettautua odottelemaan.
Kuulin alaoven aukeavan ja sulkeutuvan. Hissi kulki ylös alas, ihmiset kopistelivat rappukäytävässä. Kirosin makuuhuoneemme kellottomuutta ja yritin arvioida aikaa klassikolla "one Mississippi, two Mississippi". Jaksoin minuutin.
Pikkuhiljaa kramppaavia lihaksia akuutimmaksi huoleksi muodostui hitaasti mutta varmasti kasvava tarpeeni päästä vessaan. Ennen viettelyprojektiin ryhtymistä hoidettu hätäpissa ei riittänyt näin pitkälle, iltapäiväkahvi alkoi kostautua.
Ennen pitkää kävi selväksi ettei Poika olisi ainakaan etuajassa. Vessareissu alkoi tuntua hetki hetkeltä helpommin otettavalta riskiltä, ja lopulta nypersin taas ranteeni vapaaksi ja irrotin jalkakahleet spreader barista. Päähäni eksyi ajatus siitä, ettei minulla voi olla niin huono tuuri, että Poika saapuu kotiin juuri kun olen vessassa.
Eipä.
Vilkaisin kelloa matkalla vessaan, olin pötkötellyt odottamassa kolme varttia. Olin kärsivällisyydestäni salaa vähän ylpeä. Ja juuri kun olin istahtanut asioilleni, avain kääntyi lukossa. Nyt olin siis vessassa pukeutuneena pelkkiin ranne- ja nilkkakahleisiin.
Alkuperäinen suunnitelma: Poika saapuu kotiin, näkee ensimmäisenä vaimonsa takamuksen ja kahlehditut nilkat, joutuu intohimon valtaan. Kuumaa apinaseksiä.
Välimallin suunnitelma: Poika saapuu kotiin, ihmettelee missä kotijoukot ovat, löytää vaimonsa takamuksen ja kahlehditut nilkat makuuhuoneesta. Joutuu intohimon valtaan, jne.
Todellisuus: Poika saapuu kotiin, ihmettelee missä kotijoukot ovat. Kohtaa vessasta livahtavan, alastoman vaimonsa nilkkakahleissa. Vaimo selvittää melkein itku silmässä hienoa suunnitelmaansa ja ilmoittaa panevansa vaatteet takaisin päälle ihan samantien.
Onneksi kahvipaketti käpälissään kotiin saapunut herrasmies kykeni pääsemään tilanteen tasalle pikavauhtia ja ehdotti että siirtyisin takaisin makuuhuoneeseen ja teeskentelisimme että hän saapuu kotiin vasta hetken päästä. Pikamarssia makkariin, nyper-nyper ranteet ja nilkat takaisin kiinni. Kuumaa apinaseksiä.
En silti ehkä suunnittele enää koskaan yhtään mitään.
2 kommenttia:
Poika on onnenpekka, voi kun mullakin olis tuollainen nainen joka keksii tuommoisia yllätyksiä, olkoonkin että ei mennyt tällä kertaa täysin suunnitelmien mukaan. Mutta silti loppu hyvin, kaikki hyvin, ilmeisesti. PS. Hienoa kun palasit blogitauolta, mä jo pelkäsin että olet lopettanut blogin kirjoittamisen kokonaan!
Luulen että Poika on onnekkuudestaan toisinaan känkkäränkkäpäivinä toista mieltä. ;) Mutta vastapainoksi voi välillä yrittää yllättää myös positiivisesti, puolin ja toisin.
Tämän kevään aikana on käynyt muutenkin selväksi että mun ei tosiaan kannattaisi kauheasti suunnitella mitään. Jos elämälläni olisi soundtrack, se olisi ehdottomasti Benny Hillin tunnari.
En mä mahda malttaa lopettaa blogin kirjoittamista vaikka välillä sitä harkitsen, aina tulee kuitenkin jotain asiaa! Jospa sitä sanomista taas hetkeksi riittäisi. :)
Lähetä kommentti