Olette epäilemättä syvästi järkyttyneitä kun kerron, ettei se eka kerta jäänyt viimeiseksi. Bileisiin jää koukkuun, vaikken oikein osaa selittää miksi. Tuttuja meillä on tällä rintamalla siinä määrin vähänlaisesti, että luuhaamme useimmiten kaksin emmekä vieläkään ole riehaantuneet sessioimaan julkisesti. Silti bileistä lähtiessä huomaa olevansa sellaisen omituisen hyrinän vallassa, jota harvoin muuten tavoittaa.
Ensin suuntasimme uudemman kerran henkilökunnaksi Keski-Suomen helmeen. Sonnustauduin uuteen korsettiini, josta toivottavasti saatte niin sanallista kuin kuvallistakin materiaalia ihasteltavaksenne myöhemmin. Tällä kertaa olo oli vähän rennompi, kun illan kulusta oli jonkinlainen ennakkokäsitys olemassa. Ympärilleen katselukaan ei tuntunut enää niin kamalalta. Viiden tunnin korsetissa keekoilun jälkeen oli valitettavasti pakko luovuttaa, seuraava kerta vaatii ehkä vähän lämmittelyä ja harjoittelua.
Vaivihkaa puolivakavissaan tehty suunnitelma Rsykkeen bileissä piipahtamisesta kasvoi kokonaiseksi ruoka- ja olutviikonlopuksi, siinä määrin että lauantai-iltana Mixeihin kävellessäni uhosin jo bileiden jäävän auttamatta viikonlopun ohjelmassa kakkossijalle. Olin väärässä.
Bile-etikettiin kuuluu ettei tapahtumista erityisemmin huudella maailmalla, mutta voinen paljastaa sen verran että siellä oli tosi mukavaa. Näissä bileissä tuli jotenkin vielä enemmän sellainen olo, että ollaan baarissa viettämässä aikaa kavereiden kanssa ja sitten joku nyt vaan satutaan sitomaan nippuun. Tai joku roikkuu katosta, tai joku saa piiskaa. Jotenkin sellaista puolihuolimatonta pervoilua jonka luoma illuusio spontaaniudesta miellytti kovasti.
Tampereella siviilit päällä bileissä luuhatessa tuli myös siinä määrin alipukeutunut olo, että joudun ehkä kaivamaan korsetin vaatekaapista vastaisuudessakin. Selaan jo aika kuumeisesti kesän ja syksyn bilekalenteria. Miten tässä näin kävi?
Ensin suuntasimme uudemman kerran henkilökunnaksi Keski-Suomen helmeen. Sonnustauduin uuteen korsettiini, josta toivottavasti saatte niin sanallista kuin kuvallistakin materiaalia ihasteltavaksenne myöhemmin. Tällä kertaa olo oli vähän rennompi, kun illan kulusta oli jonkinlainen ennakkokäsitys olemassa. Ympärilleen katselukaan ei tuntunut enää niin kamalalta. Viiden tunnin korsetissa keekoilun jälkeen oli valitettavasti pakko luovuttaa, seuraava kerta vaatii ehkä vähän lämmittelyä ja harjoittelua.
Vaivihkaa puolivakavissaan tehty suunnitelma Rsykkeen bileissä piipahtamisesta kasvoi kokonaiseksi ruoka- ja olutviikonlopuksi, siinä määrin että lauantai-iltana Mixeihin kävellessäni uhosin jo bileiden jäävän auttamatta viikonlopun ohjelmassa kakkossijalle. Olin väärässä.
Bile-etikettiin kuuluu ettei tapahtumista erityisemmin huudella maailmalla, mutta voinen paljastaa sen verran että siellä oli tosi mukavaa. Näissä bileissä tuli jotenkin vielä enemmän sellainen olo, että ollaan baarissa viettämässä aikaa kavereiden kanssa ja sitten joku nyt vaan satutaan sitomaan nippuun. Tai joku roikkuu katosta, tai joku saa piiskaa. Jotenkin sellaista puolihuolimatonta pervoilua jonka luoma illuusio spontaaniudesta miellytti kovasti.
Tampereella siviilit päällä bileissä luuhatessa tuli myös siinä määrin alipukeutunut olo, että joudun ehkä kaivamaan korsetin vaatekaapista vastaisuudessakin. Selaan jo aika kuumeisesti kesän ja syksyn bilekalenteria. Miten tässä näin kävi?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti