sunnuntai 23. elokuuta 2009

Queenitis SMASH

Toisinaan kohdalle osuu asioita, jotka saavat suunnattoman vihaiseksi. Jos tämä teksti vaikuttaa kovin tulikivenkatkuiselta, voitte kuvitella miltä se kuulosti ennen vuorokauden jäähyttelyä.

Ehkä kaamein stereotyyppi alistujasta on henkilö, joka kyselemättä luopuu kaikista omista oikeuksistaan ja mielipiteistään. Eräänlainen palvelurobotti, jolla ei saa olla lainkaan omia tarpeita vaan joka on olemassa vain isäntäänsä tai emäntäänsä palvellakseen.

Muistan jo aikaisemmin lukeneeni amerikkalaisesta naisesta, joka pelasti avioliittonsa alistumalla täysin ja kirjoitti siitä kirjan. Nyt törmäsin naiseen uudestaan ja niskakarvani ovat edelleen pystyssä. Laura Doylen kirja on nimeltään the Surrendered Wife ja se on poikinut kokonaisen kansanliikkeen, jossa vaimot pelastavat rakoilevan avioliittonsa alkamalla kynnysmatoiksi. Kirja on myös suomennettu, runollisella nimellä "Heikko vahva vaimo".

Time-lehden haastattelussa Doyle kertoo olleensa aiemmin melkoinen höyryjyrä kotioloissa. Ja osittain kirjassa vaikuttaa olevan ihan järkeviäkin neuvoja, mutta:

"If he asks for your opinion on which shirt to wear or how to deal with the boss, you should smile serenely and say, 'Whatever you think', because by 'telling him what you think you risk contradicting him...he wants to know you bless what he thinks more.'"

Jos kokeilisin tätä kotona, Poika heittäisi minut mitä luultavimmin ulos kunnes osaisin käyttäytyä.

Mietin hetken, miksi tämä kirja sai minut niin vihaiseksi, että tuskin saan sen puettua sanoiksi. Sitten tajusin, että eniten tässä häiritsee se, että vastuu on täysin vaimolla. Puhumattakaan asioiden järjettömästä kärjistämisestä. Eikö höyryjyrän ja kynnysmaton välillä tosiaankaan ole keskitietä?

Kaameaa ajatella, että kertoessani omasta suhteestani ihmiset voivat kuvitella asioiden meilläkin toimivan näin.

2 kommenttia:

Kipukoukku kirjoitti...

Tähän on pakko huomauttaa, että oikeat S/M-ihmiset oavt järkevintä porukkaa: alistuminen on nautinnollista leikkiä, ei missään tapauksessa elämän pakko. Silloin kun pidän ruoskaa kädessäni, tunnen vastuun, mutta kun olen toisessa roolissa, olen vapaa. Nimenomaan VAPAA, en missään tapuksessa alistunut toisen henkilön (subjektin) sängyn ulkopuolisille asioille.

Dramaqueenitis kirjoitti...

Itse vähän vierastan käsitettä "oikeat" S/M-ihmiset :)

Ja valtapelit makuuhuoneen puolella ovat sitten vielä erikseen.

Itse unohdin mainita, että "heikko vahva vaimo" -aatteessa häiritsee sekin, että vaimo on oletusarvoisesti heikko. Eikö se aviomies saisi heittäytyä ihan samalla tavalla toisen käskytettäväksi?