On kai kaltaiselleni sokerihiirelle enemmän kuin sopivaa hoitaa myös karvanpoisto sokerilla. Mainitsinkin jo karvasota-tekstissäni olevani matkalla brasilialaiseen sokerointiin, tänään ryhdistäydyin toisen kerran tälle keväälle ja kävin hoitamassa asian taas kuukaudeksi pois päiväjärjestyksestä.
Jos oikeasti haluaa eroon intiimialueensa karvoituksesta ja on valmis maksamaan siitä vähän enemmän kuin oikeastaan on järkevää (eettinen kuluttajahan käyttää rahansa nimenomaan palveluihin, eikö niin?), sokerointi on oikein käytännöllinen tapa siirtää likainen työ jonkun muun tehtäväksi. Omat sokerointikertani taitavat vielä olla laskettavissa yhden käden sormilla, mutta olen varsin vakuuttunut siitä että jatkan tätä myös tulevaisuudessa, sen verran sokerointi arkielämän höylärumbaa helpottaa.
Sokerilla juurineen irti kiskotun karvan takaisin kasvamisessa on se etu, että toisin kuin höylällä katkaistut karvat, kokonaan irti nyhdetty ihokarva kasvaa takaisin paljon hennompana. Sitä järkyttävintä sänkeä ei siis tule laisinkaan, sen sijaan sisäänkasvamisen kanssa saa olla tarkkana. Ja karvoitusta on pakko sietää muutama viikko, ennen kuin se kasvaa tarpeeksi pitkäksi uusintasuoritusta varten.
Poika kysyi, eikö ole omituista maata niinkin *ahem* haavoittuvassa tilassa jonkun ventovieraan käsiteltävänä. Heh-heh, aika ilmiselvää ettei herra ole koskaan joutunut käymään gynekologin juttusilla. Sokerointitätini sentään tunnustaa ihmisarvoni, soittaa siedettävää radiokanavaa ja juttelee toimituksen aikana minun kanssani, ei minun ylitseni.
Enkä yleensä gynekologikäynnin jälkeen huomaa seisovani makuuhuoneessa käsi salaa housuissa. Jos vertaaminen vauvan peppuun ei tässä yhteydessä olisi niin sairasta ja epäilyttävää ...
Jos oikeasti haluaa eroon intiimialueensa karvoituksesta ja on valmis maksamaan siitä vähän enemmän kuin oikeastaan on järkevää (eettinen kuluttajahan käyttää rahansa nimenomaan palveluihin, eikö niin?), sokerointi on oikein käytännöllinen tapa siirtää likainen työ jonkun muun tehtäväksi. Omat sokerointikertani taitavat vielä olla laskettavissa yhden käden sormilla, mutta olen varsin vakuuttunut siitä että jatkan tätä myös tulevaisuudessa, sen verran sokerointi arkielämän höylärumbaa helpottaa.
Sokerilla juurineen irti kiskotun karvan takaisin kasvamisessa on se etu, että toisin kuin höylällä katkaistut karvat, kokonaan irti nyhdetty ihokarva kasvaa takaisin paljon hennompana. Sitä järkyttävintä sänkeä ei siis tule laisinkaan, sen sijaan sisäänkasvamisen kanssa saa olla tarkkana. Ja karvoitusta on pakko sietää muutama viikko, ennen kuin se kasvaa tarpeeksi pitkäksi uusintasuoritusta varten.
Poika kysyi, eikö ole omituista maata niinkin *ahem* haavoittuvassa tilassa jonkun ventovieraan käsiteltävänä. Heh-heh, aika ilmiselvää ettei herra ole koskaan joutunut käymään gynekologin juttusilla. Sokerointitätini sentään tunnustaa ihmisarvoni, soittaa siedettävää radiokanavaa ja juttelee toimituksen aikana minun kanssani, ei minun ylitseni.
Enkä yleensä gynekologikäynnin jälkeen huomaa seisovani makuuhuoneessa käsi salaa housuissa. Jos vertaaminen vauvan peppuun ei tässä yhteydessä olisi niin sairasta ja epäilyttävää ...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti