torstai 19. helmikuuta 2009

Aatamin asussa (ja vähän Eevankin)



Olen aina luullut, että suomalaisena suhtaudun alastomuuteen jokseenkin luonnollisesti. Että kun meillähän on täällä saunakulttuuri ja vaikka mitä, eihän me nyt sillä lailla erotisoida alastonta kehoa.

On vaikeaa yrittää selittää ulkomaalaisille etteivät suomalaiset tiiraile toisiaan sen kummemmin yhteissaunassa. Tai että sauna ylipäänsä on erotiikkavapaa vyöhyke, jos ei muuten niin koska perussuomalaiselle se lämpö on sen verran liikaa ettei siellä voisi seksiä harrastaa vaikka haluaisi. Puhumattakaan siitä, että on ihan OK jos ala-asteikäiset lapset käyvät molempien vanhempiensa kanssa saunassa.

Olen varsinkin opiskeluaikana käynyt yhteissaunomassa milloin kenenkin kanssa, enkä miellä sitä mitenkään irstaaksi. (Äiti taitaa edelleen olla vakuuttunut siitä, että ko. tilanteet johtavat väistämättä valtaviin orgioihin lauteilla. I wish.) Myönnettäköön kuitenkin, etten ehkä ihan äkkiseltään lähtisi kaksin vastakkaisen sukupuolen edustajan kanssa löylyttelemään, jos kyseessä ei olisi erityisen tuttu ja harmittomaksi todettu yksilö.

Hillun kotona yksin ollessani useinkin puolipukeissa - yhden naisen karvasotani ja ajoittain järjetöntä rasvaamista vaativan nahkani ansiosta housutonna on usein miellyttävämpää oleskella. Ensimmäinen prioriteetti kotiin tullessa on kiskoa vaatteet pois ja sonnustautua himavaatteisiin sitä mukaa kun siltä tuntuu. Olohuoneessamme ei tosin vieläkään ole erityisen peittäviä verhoja, joten Pojan jatkuva huoli siitä että vilauttelen ohikulkijoille tissejä päivät pitkät on sinänsä ihan oikeutettu. Näin talvisaikaan asunnon lämpötila onneksi yleensä edistää vaatteiden ylle kiskomista.

Pojan kanssa olen joutunut opettelemaan muunkinlaista nakuilua, meillä nimittäin nukutaan alasti. Itse olen tähän asti ollut suuri flanellipyjamien puolestapuhuja vaikka kieltämättä valmiiksi alastonna peiton alla kieriskelyllä on omat etunsa. Yllätyin kuitenkin siitä, kuinka hankalalta alasti nukkuminen aluksi tuntui ja tuntuu yksin ollessani vieläkin. Ehkä minussa asuu sittenkin pieni puritanisti.

[Kuva on peräisin Wikipedia Commonsista.]

Ei kommentteja: