Assume the position

Tilaustyötä pukkaa jälleen, tässä siis toinen Pojan vaatima lista. Tahtoi kuulla, miltä meidän kokeilemat paikat ja asennot näin toisen osapuolen näkökulmasta tuntuvat. Tästä tuskin tulee aivan yhtä eriteltyä listaa kuin aikaisemmista, mutta jonkinlaista järjestystä yritän pitää yllä.

Vaimolle: jos tästä käyt, saat kaiken toivon heittää. En ole varma haluatko tietää seksielämästäni aivan näin paljon, etene omalla vastuulla!

Asian analysointia hankaloittaa se, ettei asento tai paikka sinänsä välttämättä ole itseisarvoisesti hyvä tai huono. Toisinaan toimii sellaisetkin asiat, jotka eivät normaalisti erityisemmin miellytä. Tästä esimerkkinä Pojan vanhempien luona näytillä käynti, olin päättänyt vakaasti ettei seksiä sinä iltana harrasteta ja Poika luonteelleen uskollisena tietenkin kävi minua kiusaamaan. Tilanteessa ei sinänsä ollut mitään ihmeellistä, mutta sopivalla hetkellä kuultu "hiljaa, narttu" sai tähdet hyppimään silmissä. Ja nyt pitäisi muka muistaa, olinko selälläni vai kyljelläni? Ja sillä muka pitäisi olla jotain väliä?

Toki ns. normaalitilanteissa kaikilla on lempiasentonsa. Vaimo joskus tunnusti ettei erityisemmin pidä päällä olemisesta, kun ei oikein tiedä mitä siinä pitäisi tehdä. Itse kärsin vähän samasta ongelmasta, eikä ajoittain horjuva ruumiinkuva tilannetta ainakaan helpota. Toisaalta, kun itse saa määrätä tahdin ja sovitella itsensä oikeaan kulmaan on laukeaminen yleensä helpompaa ja samalla voi kiduttaa sitä toista parhaaksi katsomansa ajan. Viime aikoina olenkin innostunut kiusaamaan Poikaa päällä ollessani siinä määrin, että se alkaa välillä kihahtaa hattuun. Mutta silti, ilman tätä asentoa voisin elää hyvinkin tyytyväisenä.

Sen sijaan viihdyn oikein hyvin selälläni. Kun ei tarvitse huolehtia itse oikeastaan mistään, voi keskittyä kaikessa rauhassa toisen selän kynsimiseen. Avuttomuudella on toki varjopuolensa: yleensä Poika ei ota kuuleviin korviinsa aneluja tahdin nopeuttamisesta. Vaikka kuinka olen pervo pidän lähetyssaarnaajasta kovasti.

Edellisen eri variaatioiden miellyttävyys riippuu kovin monesta asiasta. Toisinaan mikään ei voisi tuntua paremmalta kuin nilkkojen nostaminen Pojan harteille, mutta. En voi olla ainoa nainen joka tässä vaiheessa huomaa pohtivansa "haiseekohan mun varpaat", enhän? Tai ainoa, jonka päässä liikkuu välillä "miten voikin olla takareidet näin kireät, mitäköhän niilläkin on tehty .. no se on nyt varmasti se jumppa, pitäisi venytellä enemmän .. ai niin, tässähän harrastettiin seksiä". Jalat koukussa on yleensä vähän helpompaa, varsinkin jos on sidottuna kuten minä tässä jokin aika sitten. Tosin siinäkin voi alkaa mietiskellä omia vatsamakkaroitaan.

Jos on hauskaa selällään, niin ei polvillaankaan yleensä erityisen ikävää pidetä. Kliseisesti koen itseni jotenkin korostetun alistuneeksi ja avuttomaksi kontallani, erityisesti jos kädet vielä on sidottu selän taakse. Asento tarjoaa lisäksi Pojalle erinomaisen mahdollisuuden jatkaa esimerkiksi keskenjäänyttä selkäsaunaa. Tälläkin hetkellä tosin istun venyttämässä epätoivoisesti viime kerralla jumiutunutta niskaa, sidotut kädet kun pakottavat aika epäergonomiseen asentoon.

Näillä klassikoilla meillä yleensä mennään, enkä itse rehellisesti sanoen ole kovinkaan suuri erikoisempien asentojen ystävä. Jopa kyljellään asiat käyvät aika nopeasti jotenkin hankaliksi, vaikka lusikassa onkin mukavaa kölliä ja kiehnätä. Alkaa kovasti kuulostaa siltä että kaikki seksi on mielestäni vähän epämukavaa, eikö alakin? Vakuutan, että tämä johtuu vain ja ainoastaan siitä että negatiiviset puolet johtuvat yleensä juurikin tietoisen mielen puuttumisesta asiaan. Kun nauttii seksistä, harvoin pystyy muodostamaan ajatuksia ollenkaan kun keskittyy tuntemaan.

Paikoista paras on tylsästi oma sänky. Aiemmassa kirjoituksessa haaveilin sängystä, johon voisi kiinnittää asioita, mutta sitä odotellessa armas runkopatjasänkyni toimii oikein mallikkaasti. Leveämpi sänky pitänee hankkia jossain vaiheessa, vaikka sitten ilman niitä kunnon päätyjä. On nimittäin ehkä parasta ikinä jos Poika ensin likistää seinän ja itsensä väliin, sitten taluttaa niskasta makuuhuoneeseen ja heittää sängylle. Mutta se osa aivoista joka nilkkoja ojennellessa pohtii haisevia varpaita, miettii sängylle lentäessään että 120 senttimetriä on aika pieni välimatka eikä olisi lainkaan ihme jos pää kopsahtaisi seinään.

Jos kuitenkin siirretään se ainainen mukavuudenhalu hetkeksi syrjään, mielenkiintoisempia paikkoja löytyy paljon. Aikaisemmin kerroin olevani julkisen leikkimisen ystävä. Täytyy myöntää että parhaita (ja samalla noloimpia) muistoja viime kesältä on baarireissu, jonka aikana Pojan käsi taisi olla kyynärpäätä myöten hameeni alla. Sillä reissulla tai myöhemminkään ei kuitenkaan ole tullut kokeiltua baarin vessaa, vaikka se kovasti ajatuksena houkuttaisikin.

Ylipäänsä semijulkiset paikat ja sopimattomat tilanteet ovat jotenkin jännittäviä. Ei kai niitä "vehdataan pöydän alla" -kohtauksia turhaan löydy joka toisesta elokuvasta, taitaa olla aika tyypillinen mieltymys. Vieläkin vähän harmittaa, että jäi viime kesänä Jyväskylän hyppyrimäen torni testaamatta. Maisemat ainakin olis hulppeat! Ehkä varsinaisen seksin harrastamista hauskempaa kuitenkin on kokeilla, kuinka pitkälle julkisesti voi mennä. Sellainen jatkuva kihelmöinti on kerrassaan herkullinen olotila.

Tämän seuraavan tunnustaessani taidan ampua itseäni jalkaan. Jos liikutaan nyt ihan puhtaasti "olisi mukava kokeilla, mutta tuskin toimisi todellisuudessa" -linjoilla, olen useinkin miettinyt miten kävisi jos vaikka kävelymatkalla jonnekin pysähtyisikin porttikongiin pikaiselle tai kesken bileiden poistuisi hetkeksi sivummalle. Miten pystyisi palaamaan jokseenkin normaalin näköisenä takaisin?

Näissä ehkä samalla kiteytyy myös sama ajatus, joka baarin vessassa naimisessakin viehättää ja jota en jotenkin tunnu saavan tekstimuotoon millään. Ehkä se olisi parhaiten ilmaistu ajatuksena palvelusta: Poikaa panettaa joten etsitään sopiva paikka ja korjataan tilanne. Lähtöajatuksena siis täysin hypoteettinen ja lähes mahdoton tilanne, jossa Poikaa panettaisi ja minua ei - tästä viimeistään huomaa, että tilanne on täyttä fantasiaa.