Välineurheilua

Uutta imuria etsiskellessä kaivoin tietenkin ikuisena nörttinä Tekniikan Maailman imuritestin esiin, että selviäisi mikä vimpain elämäämme eniten kirkastaisi (valittu malli tuli testissä toiseksi). Imurin lisäksi viime aikoina ostoslistalle ujuttautui flogger-tyyppinen ruoska, ja siitä sitten lähti ajatus selvitellä vähän TM:n hengessä tämän talouden läpsyttimien ominaisuuksia. Taulukoita en sentään tee!

Ensimmäinen väline jolla Poika minua koskaan löi oli klassisesti vyö. Omaksi onnekseni Poika omistaa aika tukevan nahkavyön, jota on käytetty myöhemminkin hätätapauksessa. Vyöllä piiskaaminen ei totta puhuen voita avokämmentä. Tuntuma on aika heikko ainakin jos vyön taittaa ennen lyömistä kahtia - edellämainitussa vyössä on painava metallipää, jolla Poika ei ainakaan vielä ole uskaltanut sivaltaa. Ehdottomana plussana mainittakoon, että vyön voi kääräistä kaulan ympäri, kunhan muistaa tarkkailla ettei sub muutu siniseksi.

Vyön plussia: illuusio spontaaniudesta, perinteiset "isän kädestä" -mielikuvat, breath play -mahdollisuudet
Vyön miinuksia: lyöntituntuma on aika olematon

Ensimmäinen varsinainen apuväline on saanut lempinimen läpsy, vaikkei todellakaan ole niin lempeä kuin tästä nimestä voisi päätellä. Joskus olen nähnyt lyömävälineet jaettavan kategorioihin "thuddy" ja "stingy", läpsy on ehdottomasti ensimmäistä mainittua. Kipu ei ole erityisen terävää mutta leviää suurehkolle alueelle, vähän kuin avokämmenellä lyödessä.

Leveällä nahkalätkällä todennäköisyys osua jokseenkin samaan paikkaan peräjälkeen on huomattavasti suurempi kuin pienemmillä välineillä, ja sen kyllä tuntee. Kun iho ei ehdi toipua iskujen välissä juurikaan, kipu muuttuu oudon pistäväksi ja jotenkin pakottavaksi. Leveytensä puolesta läpsy on omiaan lämmittelykierroksilla, sillä saa lämmitettyä nopeasti koko takamuksen. Pidemmän päälle se ei todellakaan ole lempivälineitäni, ja Poikakin muistaakseni joskus valitteli että joutuu lyömään kirjaimellisesti olan takaa että iskut tuntuvat. (kuva Anti-Shopin nettisivuilta)

Läpsyn plussia: lämmittää nopeasti, helppo kantaa mukana
Läpsyn miinuksia: vaatii voimaa, sattuu ikävästi

Seuraavaksi lelulaatikkoon ilmestyi raippa. Sain käydä ostamassa sen ihan itse ja itselleni ominaiseen tapaan ammuin itseäni jalkaan jo ostovaiheessa - "en mä mitään tuollaista höpöhöpöraippaa osta, otetaan tukevin mikä löytyy". Raippa on aivan eri maata kuin läpsy, sen aikaansaama kipu on hyvinkin terävää ja kohdistuu tietenkin paljon pienemmälle ihoalueelle. Raipalla saa melkoista tuskaa aikaan jos lyö lämmittelemättä yhtään, Poika yleensä onneksi aloittaa vähän kevyemmin ja lyö kovemmin vasta pienen varoituslämmittelyn jälkeen.

Poika pitää raipasta, koska siitä kuulemma jää hienot jäljet iholle. Itse pidän siitä siksi, että paikallisempaa kipua on helpompi käsitellä. Raipalla voi lyödä takamuksen ohella muutakin helpommin kuin lyhytvartisella läpsyllä, jätettäköön yleisö pimentoon sen suhteen mistä itse eniten pidän. Raipasta lähtee kaiken lisäksi vielä erityisen hieno ääni kun sitä heiluttaa silmät sidottuna venkoilevan subin korvan vieressä. (kuva Anti-Shopin nettisivuilta)

Raipan plussia: sattuu mukavasti, jättää kauniit jäljet
Raipan miinuksia: ilman lämmittelyä sattuu liikaakin, vaikea kuljettaa

Viimeisin ostos on koko teksti-idean syntymiseen johtanut ruoska. Rehellisesti sanottuna itse vähän pelkäsin että ruoskan käsittely on vaikeaa ja saan nauttia harhailevista säikeistä milloin missäkin, mutta näin muutaman koeajon perusteella Poika on luonnonlahjakkuus tai harjoitellut salaa. Tuolla "thuddy - stingy" -asteikolla ruoska sijoittuu ehdottomasti vastakkaiseen päähän kuin läpsy. Säikeiden pituudet eivät varsinaisesti satu, mutta päät sitten siitäkin edestä.

Samoin kuin raippa, ruoskakin vaatii melkoisesti lämmittelyä ennen kuin tuntuu mukavalta. Varsinainen lyönti tuntuu vähän sekoitukselta läpsyä ja raippaa, kipu on terävää mutta leviää yleensä vähän suuremmalle alueelle kuin raipalla lyödessä. Odotan kauhulla seuraavaa rangaistuspiiskausta, tällä saa varmasti hirveyksiä aikaan niin tahtoessaan.

Raipalla voi ehkä naputella rintoja tai sisäreisiä, mutta ruoskalla uskaltaa välillä pyyhkäistä myös selkää. Se tuo mukanaan outoja mielleyhtymiä vihtomiseen ja saunaan, mutta tuntuu silti aivan törkeän hyvältä. Ruoskan säikeillä voi muutenkin pyyhkäistä ihoa välillä, ainakin tuo mokkaruoska tuntuu ihmeen pehmeältä kun taas pintanahkainen läpsy tuntuu yleensä jotenkin kylmältä.

Emme vielä ole ruoskan kanssa aivan niin hyvät tutut että tietäisin mihin kaikkeen Poika tällä pystyy, mutta olen ehdottoman tyytyväinen lelulaatikon saamaan lisäykseen. (kuva Anti-Shopin nettisivuilta)

Ruoskan plussia: nätti kuin sika pienenä, monipuolinen
Ruoskan miinuksia: ollut meillä aivan liian vähän aikaa

Kerron epäilemättä myöhemmin, miten rakkaustarinamme erinäisten nahka-asioiden kanssa jatkuu. Seuraavaksi olisi tarkoituksena metsästää maailmankaikkeuden kaunein strap-on, joka ei kuitenkaan saa maksaa liikaa. Älkää kokeilko sitä kotona, mahdoton tehtävä!

PS. kerrottakoon, että piakkoin tämän postauksen strap-on -nillityksen jälkeen mieleen tuli että narustahan voi askarrella vaikka mitä ... we must investigate.