Kuu kinkystä kesään

Puhuin tänään Vaimon (joka vaati nimensä kirjoitettavan Isolla Alkukirjaimella) kanssa bloginkirjoitustiheydestä. Olen itse pitänyt kirjoittamattomana sääntönä sitä, että pyrin päivittämään blogia jokseenkin joka toinen päivä ihan jo senkin takia, että mitä pidemmän tauon kirjoittelussa pitää sitä vaikeammalta sen uudelleen aloittaminen tuntuu.

Usein joudun miettimään tekstien aiheita pitkäänkin, toisinaan taas tekstinaiheita tuntuu löytyvän kerralla niin monta ettei tiedä mistä aloittaisi. Tällaisen yhden aiheen ympärillä pyörivän blogin pitäminen on samalla sekä helppoa että ajoittain puuduttavaa. Toisinaan kun kinkyily ei jaksaisi kiinnostaa pätkääkään, vaikka se tärkeä osa elämääni onkin.

Oman blogi-innostukseni ajoittain kadotessa en ihmettele lainkaan, että kinkyaiheiset blogit (varsinkin suomenkieliset) tuntuvat katoavan nopeasti. Innokkaan alun jälkeen aiheita ei enää olekaan aivan yhtä helppoa keksiä, ja ainakin itse olen huomannut että sitä mukaa kun D/s Pojan kanssa sujuu paremmin, asian analysoiminen ja vatvominen tuntuu turhemmalta ja turhemmalta. Toki aina löytyy uusia näkökulmia ja askarruttavia asioita, mutta alkuvaiheen tunteen palo alkaa jo rauhoittua. Vaimo voinee kertoa, kuinka antaumuksella näitä taipumuksiani viime kesän alussa vatvoin päivästä toiseen.

He doms me, He doms me not

Vaimon Göran (vaimo on siis ollut vuoden Ruotsissa) meni tässä päivänä muutamana julistamaan, että armas vaimoni pitää siitä kun hänet sidotaan sänkyyn. Järkytyin tästä lausunnosta niin että sanoin jo Pojallekin kuvitelleeni aina vaimon olevan makuuhuoneessa ehdottomasti se dominoivampi osapuoli.

Juorut sänkysitomisesta paljastuivat kovin liiotelluiksi, mutta pohdinta ei siihen päättynyt. Voiko oikeasti nähdä normaalissa elämässä, miten kukakin makuuhuoneen puolella käyttäytyy?

Taitaa olla kliseiden aatelia, että työelämässään voimakkaat johtajamiehet nauttivat siitä kun heitä makuuhuoneessa kerrankin pomotetaan. Ehkä sama ilmiö näkyy myös kauniimman sukupuolen seksikäyttäytymisessä. Oman arvioni mukaan olen siviilielämässäni ulospäinsuuntautunut, ajoittain erityisenkin äänekäs ja ylipäänsä voimakas persoona.

Ehkä juuri siksi kotioloissa on mukavaa vaihtaa aivan toiseen rooliin. Enkä nyt tarkoita sitä, että esittäisin kotini ulkopuolella jotain roolia - olen aivan aidosti voimakastahtoinen hölösuu. Kaipaan kuitenkin siltä elämäni toiselta puolikkaalta toisinaan rankkaakin vastapainoa näille piirteilleni, tai yksinkertaisesti kävelen sen toisen osapuolen ylitse.

Tätä pomottamistaipumusta on tässäkin suhteessa nähty riittämiin. Luulen, että kyseessä on jonkinlainen miehuuskoe jonka elämäni miehille järjestän. Jos mies ei pysty laittamaan minua kuriin, kyllästyn nopeasti ja etsin haasteita jostain muualta.

Toki voisi pohtia, olisiko ehdoitta alistuminen jotenkin oikeampi asenne. On ehkä epäreilua testata sitä elämänsä valittua tällä tavalla, mutta itse en vielä ole keksinyt muutakaan tapaa. Jos olisin Ihan Oikea Alistuja polvistuisin epäilemättä kenen tahansa eteen, mutta tähän mennessä siihen on kyllä vaadittu melkoinen tahtojen taisto.

BDSM - connecting people

Tappaessani aikaa töissä lueskelemalla iltapäivälehtiä netitse törmäsin Ilta-Sanomien Seksi ja suhteet -osiossa artikkeliin siitä, kuinka S&M voi lähentää pariskuntia. Pienellä googlettelulla sama uutinen löytyi myös New Scientistin sivuilta, siellä se tosin on julkaistu jo maaliskuun lopulla.

Vaikka tutkimusaihe sinänsä on mielenkiintoinen ja on mahtavaa lukea välillä myös myönteistä BDSM-aiheista uutisointia, kyseessä on melkoinen nollatutkimus. Jos haastatellaan S&M-bileisiin osallistuvia pariskuntia ei tarvitse olla suurikaan tiedemies arvatakseen, että ko. pariskunnat nauttivat sadomasokismista.

Mielenkiintoisempaa on pariskuntien hormonitasojen vaihtelut, joita mitattiin ennen ja jälkeen sessioinnin. Alistuvissa naisissa havaittiin sekä stressihormoni kortisolin että vähän erilaisen hormonin testosteronin tasojen nousevan sessioinnin aikana. Tasot laskivat normaaleiksi varsin nopeasti leikkimisen jälkeen - kuten New Scientist sanoo "if the scene went well". Toisenlaisen lopun saaneista sessioista ei valitettavasti tuloksia erikseen kerrota.

Uutisen ehdottomasti järkevin kommentti tuli brittiläiseltä psykologilta joka huomautti minkä tahansa yhteisen harrastuksen lisäävän yhteenkuuluvuuden ja läheisyyden tunnetta parisuhteessa. En nyt aivan äkkiseltään usko, että piiskaaminen toisi ketään lähemmäs partneriaan jos siitä ei kumpikaan nauti.

Pihtari

Olen viime aikoina lukenut kateellisena Miss Midnightin fantasioita ja Kokeilijoiden sessiokuvauksia. En kateellisena siksi, ettei meillä tapahtuisi mitään hauskaa vaan siksi, etten itse osaa kirjoittaa noin.

Luen mielelläni blogeja, joissa seksistä puhutaan toisinaan hyvinkin suoraviivaisesti. Rapakontakaisia suosikkeja ovat Omnivore ja Essin' Em, jotka tosin molemmat käsittelevät teksteissään paljon paljon muutakin (ja ehkä juuri siksi ovat suosikkeja).

Toisinaan tekstejä lukiessa tosin tulee sellainen olo, että lukee asioita jotka eivät minulle tosiaankaan kuulu. Aivan kuin huomaisi yhtäkkiä roikkuvansa naapurin makuuhuoneen ikkunan takana. On hankala selittää, missä mielenkiintoisen ja vaivaannuttavan raja kulkee ja huomaan olevani yllättävänkin konservatiivinen näissä asioissa.

Ehkä siksi en yksinkertaisesti osaa kirjoittaa vastaavia tekstejä. Harvoin puhun edes ystävien kanssa asioista ihan niin yksityiskohtaisesti (vaikka samaiset ystävät varmasti sanoisivat että ovat kuulleet yksityiskohtia ihan tarpeeksi, kiitos vaan). Varjelen yhteisiä leikkihetkiä vainoharhaisuuteen asti, aivan kuin niistä puhumalla jotenkin pilaisin kaiken.

Olen miettinyt, onko blogini toisinaan puolihuolimattoman etääntynyt sävy merkki jostain josta pitäisi huolestua. Että pistänkö itsestäni jotenkin liian vähän likoon kun uskallan esitellä ruumiinosiani, mutten varsinaisesti niihin kuviin oikeasti liittyvää ajatus- ja kokemusmaailmaa.

Toisaalta viimeksi kuvia ottaessa en pystynyt keskittymään muuhun kuin pihalta kantautuvaan trampoliinin kitinään - kuvaussessio itseasiassa loppui lyhyeen tästä aiheutuneen venkoiluni ansiosta. Ehkä en aina osaa erotisoida asioita tarpeeksi edes siinä hetkessä osatakseni kirjoittaa niistä tekstiä joka saisi lukijoiden linssit huuruun.

Hippipervoilua

Jotta BDSM ei kohdallani vaan muuttuisi liian helpoksi, pohdin sitä telaketjufeminismin lisäksi usein myös ekologisemman elämäntavan kannalta. Suurin osa floggereista, kahleista ja muista BDSM-releistä on tehty nahasta eikä nahan käsittelymenetelmistä usein ole tarjolla erityisen paljon tietoa.

Lähiruoan lisäksi on mukavaa harrastaa lähikahleita. Vaikka Joy Factoryn kahleet ovatkin juuri tuota edellämainittua epämääräisen alkuperän omaavaa nahkaa, voin tyynnyttää omaatuntoani edes sillä, että tuotteet ovat Suomessa tehtyjä ja siis omalla tavallani tuen suomalaista käsityötä!

Hamppuköysi periaatteessa on ympäristöystävällinen valinta, sillä hampun kasvattaminen vaatii vähemmän kemikaaleja kuin esimerkiksi puuvillan. Rawganique jopa tekee köysiä luomuhampusta, mutta valitettavasti hinnatkin ovat sen mukaisia. Korkeahkon hinnan ja olemattoman värivalikoiman vuoksi päädyimme kuitenkin itse tilaamaan köytemme jo aikaisemmin mainostetusta alankomaalaisesta Bind Me -nettikaupasta. Pysyteltiin sentään rapakon tällä puolella, kai sekin on jo jotain.

Jos uskaltautuisi sen ison veden tuolle puolen, olisi vaihtoehtoja vähän enemmän. In Her Tube valmistaa harnesseja kierrätetystä kumista, sen ekologisemmaksi taitaa olla vaikea päästä. The Sensual Vegan tarjoaa niihin kierrätyskumiharnesseihinkin sopivia dildoja ja esimerkiksi vegaanisia kondomeja. Vegan Erotica puolestaan tekee tuotteensa Lorica-nimisestä keinonahasta, jonka pitäisi ominaisuuksiltaan olla lähes aidon nahan veroista.

Valitettavasti eettisesti ja ekologisesti kestävällä pohjalla oleville erotiikkaliikkeille tuntuu olevan vähänlaisesti kysyntää. Kun yhtälöön vielä lisätään BDSM, on kyse melkoisesta alakulttuurin alakulttuurista. Itse olen päätynyt pohdinnoissani siihen, että toteutan omaa hippeyttäni tällä saralla samalla periaatteella kun muussakin elämässäni, terveen järjen rajoissa. Pyrin välttämään turhan tauhkan ostamista ja punnitsemaan vaihtoehtoja aina kun se on mahdollista, mutten jätä asioita kokonaan ostamatta vain sen takia ettei täydellistä vaihtoehtoa löydy.

DIY kink vol II

Kun ensimmäistä kertaa metsästin kotitekoisen spreader barin osia ei menestykseni ollut kummoinen. Pojan tekemän taustatutkimuksen jälkeen pääsin siis uudelle rautakauppareissulle, tällä kertaa eri liikkeeseen. Ennen itse aiheeseen pääsemistä on pakko nillittää siitä, että rautakauppaan oli mielettömän vaikeaa löytää pyörällä! En taida olla ihan sitä halutuinta kohderyhmää.

Rautakaupasta onneksi löytyi kuin löytyikin sopivan näköistä putkea. Kuvassa näkyvä metalliputki on halkaisijaltaan 25mm olevaa alumiiniputkea, jota jostain syystä myytiin kahden metrin pätkissä. Minulle hieman hämäräksi jääneestä syystä rautasaha ja viilat löytyivät meiltä ihan omasta takaa, ehkä Pojalla on synkkä menneisyys vankikarkurina?

Putken jälkeen päänvaivaa aiheuttivat kuvassa näkyvät silmukalliset ankkuripultit (ihan itse googletin viimeksi että mitä ne oikein on suomeksi!), joita ei tästä jälkimmäisestä rautakaupasta löytynyt tarpeeksi suuressa koossa. Kysyin jo neuvoakin ja sain avuliaalta rautakaupan sedältä pitkän selvityksen siitä, kuinka voisin aivan hyvin ripustaa amppelitelineeni pujottamalla koristeketjua uudenuutukaisen alumiiniputkeni läpi. Kun olin saanut sedän karistettua kannoiltani ja soitettua Pojalle, alistuin kohtalooni ja poljin ensin toiseen rautakauppaan tarkistamaan pulttitilanteen ennen kuin uskalsin alkaa putkiostoksille.

Siitä putkettomasta rautakaupasta löytyi sitten sopivan kokoisia silmukoita (ankkuripultin kyljessä lukee muuten M10, siltä varalta että se jollekin jotain kertoo). Ostin pultteja heti neljä huokeaan 40 euron kilohintaan ja suunnistin sitten takaisin putkiostoksille. Alumiiniputki ei ole metallitavaran halvimmasta päästä, joten parin metrin putki maksoi hieman yli 20 euroa, pulteista sain maksaa kaiken kaikkiaan hieman vähemmän.

Kotiin päästyäni luovutin ainekset Pojalle ja siirryin suosiolla hanslankarin rooliin. Koska tarkoituksena ei ollut tehdä tukalan pitkiä spreader bareja vaan pitää vain erinäiset osani helpommin saatavilla, päädyimme katkaisemaan putken kolmeen osaan: lyhyempi 50 sentin pätkä toimii selkäpuolella mukavasti vähän samaan tapaan kuin se himoitsemani Joy Factoryn nahkakahle, ja kaksi 75 sentin tankoa toimivat joko käsien tai jalkojen levittelyssä.

Lopputulos on mielestäni yllättävänkin hyvän näköinen! Kolmanteen tankoon pitää vielä käydä ostamassa pultit, ja koska rautakauppaan jäi tuota kokoluokkaa olevia tankoja enää yksi tekisi mieleni käydä hakemassa sekin pois kuljeksimasta. Siitä voisi katkaista vaikka Secretary-elokuvan hengessä olkapäiden yli ranteesta ranteeseen kulkevan tangon.

Pidempää tankoa kokeiltiin jo käytössäkin ja se ajoi asiansa oikein mainiosti. Poika niputti minut kiinnittämällä sekä nilkkani että ranteeni putken päihin, onneksi gasellimainen notkeuteni mahdollistaa tällaisessakin asennossa sentään ympäri kierähtämisen. Paljon muuta en sitten voinutkaan tehdä, kyykkykävelyä Poika ei onneksi pakottanut kokeilemaan. Asento toimi piiskaussessiossa varsin mukavasti, huomattavasti enemmän päänvaivaa molemmille osapuolille aiheutti piiskaustauon aikana taivaan tuuliin kadonnut toleranssini. Tilannetta purkaessa Poikakin tunnusti ihmetelleensä venkoiluani. "Aha, ensimmäinen nielaistu huuto. Onhan sitä nyt ennen lyöty viis kertaa kovempaa!"

No touchy the feety

Sillä aikaa kun Poika askartelee rautakauppareissuni tuloksien kanssa, minulla on hyvää aikaa kirjoittaa blogia. Olen tainnut jo aikaisemmin mainita jalkakompleksistani, tässä jatkoa sille nillitykselle.

Poika oli tämän kuvan muokattuaan ehdottomasti sitä mieltä, että siitä tulee osa makuuhuonetriptyykkiämme. Itse en ole asiasta lainkaan niin vakuuttunut, olen nimittäin inhonnut jalkojani niin pitkään kuin jaksan muistaa.

Ei minulla siis varsinaisesti mitään jalkojani vastaan ole, ne ovat kuljettaneet omistajaansa suuremmitta mutinoitta pitkiäkin matkoja. Kokonsa puolesta tassuni saisivat kuitenkin olla vähän pienemmät, eikä hiukan korkeammasta holvikaarestakaan olisi erityisesti haittaa. Lättäjalka nimittäin tuntee jalkapohjissaan heti kun normaali toimintasäde on ylitetty.

Eniten minua on aina häirinnyt se, että omasta mielestäni jalkani ovat paitsi yleensä vähemmän freesiltä tuoksuvat, myös valtavat. Tämä kompleksi taisi saada alkunsa joskus herkässä nuoruudessani, kun kaikki muut ikäiseni tyttölapset olivat noin puoli metriä minua lyhyempiä ja muutenkin siroja. Itse olisin jo siinä vaiheessa varmaan voinut käydä kenkäostoksilla miesten osastolla.

Näin myöhemmällä iällä olen huomannut ettei kengännumeroni ole erityisen erikoinen, mutta jotenkin lapsuusajan kenkätraumat seuraavat minua vieläkin. Elämänmittainen rakkaussuhteeni leveiden lahkeiden kanssa taisi sekin saada alkunsa jalkaterien piilottelusta.

Aivan oma lukunsa on se, etten pidä lainkaan siitä jos ihmiset koskevat jalkoihini tai oleilevat niiden välittömässä läheisyydessä. Pelkkä ajatus jalkafetissistä on minulle täysin käsittämätön - jopa sitä kommenttilaatikossa puitua pussikaljafetissiä vaikeampi niellä.