Enjoy the sound of Cleaning Women

CW01, CW02, CW03 ja CW04 sen tietävät: pyykinkuivaustelineen käyttäminen vain pyykin kuivaamiseen on todella rajoittunutta. Taloutemme kuivaustelineet (kyllä, niitä on useampi) päättivät muutama viikko takaperin yksissä tuumin muistuttaa minua tästä tosiasiasta hajoamalla käsiini kun yritin ripustaa pyykkiä kuivumaan.

Kun yksi pyykinkuivaustelineen orsista päätti tippua irti pilaten tarkan kuivauskuvioni, ensireaktioni oli epäuskoinen tuijotus ja ensiajatukseni painokelvoton. Onnettoman orren toisen, sitkeämmin kiinnittyneen pään irroittamisen jälkeen seurasi ajatus numero kaksi: "Hmm."

Luonnollisesti säilytin irronneen teräslangan ja esittelin sen Pojalle tämän palatessa töistä todisteena jälleen yhdestä aivan valtavan ihanasta päivästä. Kerroin myös langan heiluttelusta heränneen ajatukseni, joka oli tullut Pojalle itselleenkin mieleen saman tien.

Nyt langan päästyä ensimmäistä kertaa piiskauskäyttöön voin tiivistää sen ominaisuudet yhdellä sanalla, ai. En ole aivan varma miksi kuvittelin että vaikken pidä terävästä kivusta, olisi teräslanka jotenkin salaa tosi siisti. No ei ole. Sattuu pirusti ja hellemmätkin lyönnit tuntuvat siltä kuin iholle nousisi vähintään sentin korkuinen juova. Tällä saisi varmaan halutessaan aika pahaa jälkeä aikaan ja ihon rikki. Myönnettävä on, että ihoon jääneiden juovien hipeltely on kyllä oudon kiehtovaa.

Koivuniemen herra ei ole meidän makuuhuoneessamme koskaan vieraillut, en siis osaa sanoa miten taipuisa ja muovilla päällystetty teräslanka eroaa perstuntumaltaan perinteisemmistä vitsoista. Vertailukohtana käytetty bambu-kukkake tuntui kuitenkin vähän teräslankaa köykäisemmältä välineeltä ja ontto puu jakoi iskun epätasaisemmin pakaroiden välillä. Lievää tuotekehittelyä vaatii vielä saada hiottua epätasaiset päät vähemmän vaarallisiksi ja ehkä myös lyhentää lankaa, jolla on nykypituudessaan taipumus lyödä Poikaa kyynärvarteen (mikä on minusta sille kyllä ihan oikein).

En nyt tietenkään halua yllyttää ketään nylkemään pyykinkuivaustelinettään. Sanonpahan vaan että jos sellaisesta syystä tai toisesta aika jättää, huonomminkin voi osia käyttää.

Riittämättömyys on maailman palkka

Täällä on kuulkaa vipinää vaikkei sitä blogista uskoisi! On se maaginen hetki vuodesta kun kevät saa heräämään mutta vielä ei voi lojua puistossa, joten äkillisen aurinkoenergian voi käyttää esimerkiksi pervoiluun. Pyhät lupauksemme rahankäytön järkeistämisestä tänä vuonna ovat saaneet kyytiä, mutta ostoksia hehkutan lisää sitten kun niistä saadaan myös kuvamateriaalia.

Vaikka energia kuinka on lisääntynyt verrattuna loputtomaan marraskuuhun, ei ihminen ehdi olla kaikkialla kaikkea kaikille. Ja sekös kilttiä tyttöä ahdistaa. Ystävät ovat ihan syystä närkästyneitä kun aikaisemmalle pubiruusulle ei enää arki-iltana olut maistu hyvässäkään seurassa, töiden tekemisestä olen saanut itselleni jo orastavan rasitusvamman ja siitä ikuisesta opiskelusta ei tarvinne edes puhua erikseen. Sitten olisi vielä perhe ja parisuhde, joista edellä mainittu aiheuttaa taas pitkästä aikaa erityisesti päänvaivaa. Jälkimmäinen sitten meneekin vähän siinä sivussa, hävyttömän vähällä huomiolla. Ja aina kun johonkin suuntaan kumartaa, tulee samalla pyllistäneeksi ainakin kahteen muuhun.

Arastelen aina myöntää että BDSM voi toimia jonkinlaisena terapiamuotona tai keinona käsitellä negatiivisia tunteita, koska pelkään että yhtäläisyysmerkit on liian helppo vetää toiseen suuntaan. Että ai jaa, toi on tommonen koska se ei osaa sanoa kenellekään ei. Nyt on kuitenkin myönnettävä että on hyvin rauhoittavaa kun on selkeitä tilanteita, joissa riittää että sanoo kyllä tasan yhdelle ihmiselle ja on läsnä. Ei tarvitse sovitella, neuvotella ja suunnitella, eikä selitellä mitään. Heti ensimmäisestä hiusten nykäisystä saa tipahtaa tahdottomaan tilaan ja olla täysin vietävissä.

Toisille meditaatio on tapa pystyä elämään nykyhetkessä, itse koen samanlaisia rauhoittumisen tunteita köysissä tai käskytettävänä ollessa. Oikein hyvä ja antaumuksella harrastettu seksi on sekin tehokas tapa unohtaa menneisyydestä murehtiminen ja tulevaisuudesta huolehtiminen, tai ylipäätään koherentti ajattelu.

Näin sivumennen sanoen myös vähän loivemmat jutut kuin kokovartalokarada voivat auttaa arjessa selviämisessä kummasti. Ei stressaa ihmislapsi tentissä lainkaan niin paljon jos on jättänyt alushousut kotiin, niissäköhän ne murheet kuljetetaan?

Jakomielitauti

Kun kirjoittaa hyvin tarkasti yhteen aihealueeseen rajautuvaa blogia, törmää väistämättä siihen ettei oma elämä aina tarjoa erityisen paljon materiaalia kirjoitusten pohjaksi.

Vaikka BDSM tuntuu tärkeältä edelleen, minulla on kovin hiljainen olo. Asiat ovat tippuneet paikoilleen alkuajan tuskailujen ja testailujen jälkeen, eikä uusia revittelyjä ole viime aikoina ehditty muun elämän ohella harrastamaan. Enkä tunne niihin oikeastaan tarvettakaan, tässä peruskuviossakin on kuitenkin vielä hienosäätöä tehtävänä. Kyseinen viilaus on kuitenkin mielestäni niin tylsää ja henkilökohtaista, etten jaksa sitä sen ihmeemmin analyseerata.

Elämä on siitä kenkkua, ettei se suostu aina sopimaan siihen lokeroon johon sen haluaisi panna. Ohessa kuitenkin esimerkkejä siitä, mitä olisin teille viime aikoina kertonut, jos kirjoittaisin aivan toisenlaista blogia.

Jos kirjoittaisin kauneusblogia olisin kertonut ..
.. kuinka ostin elämäni ensimmäisen kerran pinsetit joita en osaa käyttää.
.. että vauvaöljy on erinäisten intiimialueiden ajelussa noin miljoona kertaa parempi idea kuin kaiken maailman partavaahdot.
.. että mineraalimeikkien vismutille voi oikeasti herkistyä.
.. että olen rakastunut sävytettyyn päivävoiteeseen, vaikken keksi mitään keski-ikäisempää.

Jos kirjoittaisin hippiblogia olisin kertonut ..
.. että Ingmanin crème fraîche sisältää paljon vähemmän ihmeellistä tauhkaa kuin Valion. Tarkistakaa vaikka.
.. ettei E-koodi automaattisesti ole paha asia ja että soijalesitiini on ihan yhtä paljon lisäaine, vaikka se kirjoitettaisiin sanana eikä koodina.
.. etten todistetusti pysty paastoamaan viittä päivää pidempään koska vihannesmehujen takapotku muuttuu liian voimakkaaksi.
.. että vaalipiiristäni löytyy harmittavan vähän järkevästi luontoon ja seksuaalipoliittisiin asiohin suhtautuvia eduskuntavaaliehdokkaita.

Jos kirjoittaisin neuleblogia olisin ..
.. kirjoittanut ylpeänä "kato, tein lapaset" -tyyppisen postauksen muutama viikko sitten, kun vihdoin sain käsiini sekä lankaa että puikot yhtä aikaa.
.. kertonut, että Nøgnen Dark Horizonin peltipurkista saa todella näppärän puikkopurkin perusmittaisille sukkapuikoille.
.. kertonut että olin aika hilkulla liittyä Marttoihin (!) mutten sitten tohtinutkaan.
.. kertonut kuulleeni ystävältäni, että olen sellainen ihminen jonka voisi kuvitella neulovan todella tiukkaa neulepintaa, siis sellaista missä silmukat kirskuvat puikkoja vasten. Ei muuten pidä paikkaansa!

Jos kirjoittaisin ruokablogia olisin kertonut ..
.. että koulun ruokalasta tutusta lanttuporkkanaraasteesta saa tosi hyvää, kun siihen lisää kuivattuja taateleita ja vähän etikkachilisoosikastiketta.
.. että makkarassa pitää hei olla kamaraa eikä mitään jauhoa.
.. että syömättömyys aiheuttaa akuuttia tarvetta selailla ruokablogeja kunnes tekee mieli syödä kuuden ruokalajin illallinen siinä paikassa.
.. että olen innokkaampi leipuri teorian tasolla kuin käytännössä, mistä todisteena voisin esittää ne noin 15 eri leipäreseptiä jotka ovat jonossa odottelemassa.
.. että karppi-, kasvis- ja muutkin erikoisruoat kaatuvat harmillisen usein siihen ettei kaapista tai kaupasta löydy jotain mystistä aineosaa. Tai jos se kaupasta löytyy, pakkauskoko on valtava verrattuna reseptin vaatimaan määrään.
.. että on vähän väärin, ettei terveellisestä ja täysipainoisesta ruokavaliosta vaan saa samanlaisia kiksejä kuin pizzaövereistä, vaikka söisi oikeasti hyvänmakuista ruokaa.

Tämän lisäksi asiaa olisi riittänyt esimerkiksi erinäistenkin perhejuhlien budjetoinnista, remontoinnin aiheuttamasta lievästä ahdistuksesta kun kaikki ei ole valmista vieläkään, siitä miten houkuttelevaa on ostaa koko koti Ikeasta sen sijaan että etsisi kirppareilta jotain jossa on oikeasti luonnetta ja siitä kuinka pieneltä kotikaupunkini tuntuu heti kun yrittää etsiä jotain vähänkään erikoisempaa, oli se sitten vaatteita, huonekaluja tai kotitaloussälää.

Tämähän ei siis toki tarkoita sitä, etteikö BDSM-rintamalla tapahtuisi Suomessa. Uutisista on saanut lukea muun muassa sellaisia pikkujuttuja, että sadomasokismi aiotaan poistaa tautiluokituksesta.

Peilailu on syntiä.

Jo muinaiset kreikkalaiset aikoinaan tiesivät, että peilikuvansa liian innokkaasta tuijottelusta ei seuraa mitään hyvää. Ylpeyden sukulaisena turhamaisuus on roomalaiskatolisen kirkon suurella ei näin -listalla. Myös suomalaisesta kansanperinteestä löytyy suuria viisauksia aiheesta ulkonäkö ja siihen käytettävän ajan soveliaana pidetty määrä - rumat ne vaatteilla koreilee.

Sain joskus viestintäkurssilla kotitehtäväksi katsoa omaa valokuvaani muiden läsnä ollessa ja kommentoida sitä ylitsevuotavan positiivisesti. En tainnut koskaan varsinaisesti kiljaista "panisin" omia kuvia katsellessani, mutta kuviensa kauhistelu on kyllä mielenkiintoinen rituaali varsinkin naisten keskuudessa. Sehän menee jokseenkin näin: "Ai että mä oon kyllä hirveen näkönen!" "No ei, sähän näytät ihan hyvältä, mutta kato nyt mua, kauhee kaksoisleuka!" "Höpöhöpö, sitä paitsi mulla on tukkakin ihan lytyssä!"

Kun kuvan ottohetkestä on kulunut sovelias aika, esimerkiksi muutamia vuosia, on jo hyväksyttävää olla sitä mieltä että oli silloin aika hyvän näköinen, mutta nyt onkin jo täysin rupsahtanut.

Samaa turhamaisuuden välttelyä edustanee myös suomalaisten näennäinen kyvyttömyys ottaa ulkonäköön kohdistuvaa kohteliaisuutta vastaan muuten kuin vähättelemällä. Vaatteet on aina kiskottu niskaan viime tingassa silmät kiinni ja sitä paitsi ostettu marketista, meikin alla muhii maailman suurin finni ja tukkaakaan ei ole ehtinyt kahteen päivään pesemään.

Osittain vastaturhamaisuus mahtaa olla vain kohteliaisuuden ja hyväksynnän kalastelua, mutta joka tapauksessa se on pohjimmiltaan aika epäterve tapa, josta aion henkilökohtaisesti hankkiutua eroon.

Tunnustettakoon siis tässä julkisesti että mietin joskus tunnin, minkä T-paidan yhdistäisin farkkuihin jotta näyttäisin sopivasti huolettoman huolitellulta. Kesällä dresscodeltaan epämääräisiin juhliin lähtiessäni kerroinkin Pojalle, että tavoitteeni oli luoda seuraavanlainen vaikutelma: "Ai tänäänkö ne juhlat olikin? No mutta sattuipa sopivasti, että olenkin aivan vahingossa näin upean näköinen!"

Sen lisäksi, että koreilen vaatteilla silloinkin kun kyseessä on hyvin yksinkertainen kokonaisuus, katselen itseäni peilistä. Usein. Eteisen kokovartalopeilin edessä on hyvä keekoilla aamuisin puolialasti ja todeta, että näyttää oikeastaan aika hyvältä. Niin että PANISIN.

Avoin kirje munasarjoilleni

Armaat munasarjaseni,

mikä teitä vaivaa?

Kun päätitte aloittaa työnne jo ollessani 10-vuotias, useita vuosia ennen ystävieni munasarjoja, hyväksyin tilanteen kauhunsekaisella kunnioituksella. Kun yhdessä kohtuni kanssa päätitte, että kuukausittaisista rutiineistani selvästi puuttuu kolmen päivän lihaskramppien lisäksi yleensä kauhuelokuviin varattu verimäärä, söin särkylääkkeitä ja tilkitsin pöksyni parhaani mukaan. Nukuin tämän ansiosta vuosia seljälläni sellaisen liikkumattomuuden vallassa, että Draculakin olisi vaikuttanut rinnallani eläväiseltä.

Kun minulle joitakin vuosia myöhemmin selvisi, että vastoin oletuksiani varhainen työikänne tarkoittaa sitä, että pysytte työkykyisinä keskimääräistä pidempään, nostin olematonta hattuani horjumattomalle työetiikallenne.

Ymmärrän, että 16-vuotiaana tekemäni päätös lomauttaa teidät ennalta määrittelemättömäksi ajaksi oli raskas hyväksyä. Pidän kuitenkin täydellistä kieltäytymystänne tehdä yhteistyötä minkään hormonaalisen ehkäisyvalmisteen kanssa kohtuuttomana, kuten myös tästä seuranneita rangaistuksenomaisia mielenterveysongelmia, seksuaalista haluttomuutta, painonnousua ja limakalvojen kuivumista. Tiesittekö, sarjaseni, että hormonaalisen ehkäisyn avulla olisimme voineet olla yhdessä pidempään?

Kun painostuksen alaisena vuosia myöhemmin antauduin taas täysin teidän valtaanne, käytitte uutta mahdollisuuttanne tuottaa hormoneja mielestäni vastuuttomasti. Olen vuosien saatossa ollut märkä kuin lokakuu sellaisten miesten edessä jotka minun olisi pitänyt kiertää kaukaa, ja kuiva kuin Sahara silloin kun olisin tahtonut pikaisen. Kuukausittain vieraileva punatukkainen tätini on saapunut lähes poikkeuksetta sopimattomiin aikoihin, ja antanut odottaa itseään kohtuuttoman pitkään silloin kun häntä pelonsekaisin tuntein odotin.

Haluaisin huomauttaa, että yksikään maailmassa tällä hetkellä käytössä oleva kalenterijärjestelmä ei tunne kuukausikiertoa, jossa kuukauden pituus vaihtelee 24:n ja 36:n päivän välillä. Kalenterin mukaan eläminen on ikävää, mutta me kaikki muutkin jouduimme sen jo alakoulussa opettelemaan, skarppaisitte vähän.

Kun päätitte vastata yritykseeni turvautua keinotekoiseen progesteroniin ehkäisymuotona irrottelemalla munasoluja itsestänne tavallistakin epätahtisemmin, jaksoin suhtautua asiaan huumorintajuisesti useita kuukausia. Tästä syytän erityisesti toista teistä, sillä aikataulutuksesta päätellen jompi kumpi ei osannut pitää munasolustaan kiinni vaan syyti niitä kohtua kohti sitä mukaa kun munarakkulasta irti sai. Sille dillemmälle annettakoon tiedoksi seuraavaa: Toivon syvästi etten koskaan tule raskaaksi juuri sinun tuottamallasi munasolulla, koska lapsen älykkyysosamäärä jäisi epäilemättä kengännumeroaan pienemmäksi.

Nyt kun olette jälleen voittaneet välisemme taistelun kehoni hormonien lähteestä ja olen palauttanut teidät tehtäviinne, olisi mielestäni kohtuullista jos pikkuhiljaa avaisitte sitä estrogeenihanaa. Ei paljon, mutta esimerkiksi sen verran ettei jokainen kehoni limakalvoista tuntuisi hiomapaperilta.

Rehellisesti sanottuna olette terrorisoineet elämääni lakkaamatta jo 16 vuotta, ja saaneet tahtonne läpi keinoilla joita edes Paperiliitto ei lakkoillessaan kehtaisi käyttää. Onko aivan liikaa pyydetty, että tulisitte joskus edes jossain puolitiehen vastaan?

Läpi meni.

Nimittäin sen hallituksen lakimuutosesityksen sisältö, jota on BDSM-piireissä pelätty.

Tällä ensimmäisellä käsittelykierroksella kyse oli lakiehdotuksen sisällöstä, jota on lakivaliokunnassakin puitu, itse laki sai alkusysäyksensä jo 2008. Uudella lailla pyritään puuttumaan erityisesti kotona, työpaikalla ja koulussa kohdattavaan lievään väkivaltaan ja saamaan nämä tapaukset yleisen syytevallan piiriin. Eduskunnassa käyty keskustelu aiheesta keskittyi lakiehdotuksen mukanaan tuomiin mahdollisuuksiin puuttua lähisuhdeväkivaltaan, kuten odottaa saattaa. Huolta aiheutti lähinnä poliisin resurssipula, kun jokainen lieväkin pahoinpitely tulisi käsitellä rikosilmoituksen ja syyteharkinnan kautta asianomaisten mielipiteistä huolimatta.

Tähän lakiesitykseen on jotenkin todella vaikeaa suhtautua millään tavalla. Yhtäältä olen sitä mieltä, että on ehdottomasti askel oikeaan suuntaan puuttua lähisuhdeväkivaltaan ja työpaikalla koettuun väkivaltaan lähtökohtaisesti joka ikinen kerta, kun sitä esiintyy. Toisaalta pelkään, että vaaditaan vähintään yksi ennakkotapaus ennen kuin saadaan jonkinlainen selvyys siitä, miten suostumus BDSM:ssä eroaa pelon aiheuttamasta haluttomuudesta nostaa syyte tai tehdä rikosilmoitus.

Suostumuksesta on oikeusministeri linjannut eduskunnalle vuonna 1999 lievän pahoinpitelyn osalta suostumuksen poistavan lievän pahoinpitelyn rangaistavuuden. Linjaus perustui hallituksen vuoden 1993 esitykseen, jossa pahoinpitelystä sanotaan mm. näin:

Pahoinpitelyn ulkopuolelle jäisivät tilanteet, joissa pahoinpitelyn kohde on sallinut teon. Loukatun suostumus poistaa pahoinpitelyn tunnusmerkistön täyttävän teon rangaistavuuden. Useissa tilanteissahan aiheutetaan jollekulle kipua, ilman että kysymys voisi olla pahoinpitelystä. Esimerkkinä voidaan mainita hoitotoimet. Vaikka lain sanonnat viittaisivat siihen, että tällaisetkin voisivat olla pahoinpitelyä, teon rangaistavuuden poistaa yleensä loukatun suostumus tai jokin muu oikeuttamisperuste.

Periaatteessa siis vuoden 1993 esityksen perusteella BDSM rajautuu kategorisesti pahoinpitelypykälien ulkopuolelle, mutta uusi lakiehdotus tarkoittaa sitä, että on yleisen syyttäjän vastuulla päättää, onko tällaista oikeuttamisperustetta "pahoinpitelylle" juuri siinä tapauksssa todettavissa. Ikuisesti vainoharhaisena aion kuitenkin laittaa tämänkin pykälän tiukasti korvan taakse, jotta voin tarvittaessa siihen itse nojautua.

PS. Muistatteko kuinka kerroin, ettei Ruotsissa osata? No osataanpa, syytteet hylättiin koska ko. nuori nainen oli suostunut pahoinpitelyynsä. Tuomioon vaikutti myös mm. turvasanan olemassaolo.

Kuinka äkäpussi herätetään.

Nyt on kuulkaa maailmassa sen kokoluokan virhe, että sen takia kannattaa katkaista radiohiljaisuus.

Joskus taannoin kerroinkin jo, etten pidä alistumista lahjana alistavalle osapuolelle, vaikka ymmärränkin miksi on tärkeää että alistuminen nähdään tärkeänä ja arvokkaana eikä vain "naisten luontaisena roolina" tai muuta hevonkukkua.

Sittemmin olen törmännyt esimerkiksi Savage Love -podcasteja kuunnellessani toiseen minua häiritsevään käsitykseen alistumisesta. Jaksossa 152 (johon en kuollaksenikaan osaa linkittää niin, ettei linkistä rävähdä podcast soimaan samantien) Dan Savagen seuraan liittyy Twisted Monk -sivuston Monk puhumaan siitä, kuinka feministinkin on ihan OK pitää bondagesta koska pitää olla tosi vahva että uskaltaa alistua.

No ei muuten tarvi.

Siinä määrin alistuminen vaatii rohkeutta ja vahvuutta, että monien kohdalla se vaatii jonkinasteista itsetutkiskelua, nyky-yhteiskunnassa kun ei ole erityisen soveliasta myöntää nauttivansa vallan luovuttamisesta eikä sen tavoittelusta. Mutta aivan yhtä lailla kuin normeista poikkeavaa seksiä voi harrastaa ilman sen ihmeempää punnitsemista, tai jopa oireena menneistä traumoista, voi sen normien mukaisenkin seksin valita ihan yhtä vahva ja itsensä tunteva ihminen. Asiasta on kirjoittanut esimerkiksi Holly.

Oman ymmärrykseni pohjalta normista poikkeavien taipumus kuvata itsensä jotenkin erityisen rohkeina tai siisteinä tyyppeinä epäilemättä kumpuaa siitä, että valtavirtamediasta ja -kulttuurista ei nyt varsinaisesti sada ymmärrystä kenellekään, joka uskaltaa olla millään elämänsä alueella millään tavalla erilainen. Henkilökohtaisesti olen kuitenkin sitä mieltä, että jos ennakkoluuloja eri ihmisten välillä halutaan koskaan vähentää, on aika hyödytöntä nostaa mitään ihmisryhmää toisten yläpuolelle. Eivätkä toisten ihmisten henkilökohtaisiin valintoihin perustuvat äkkiväärät oletukset ainakaan auta avoimen ja rehellisen keskustelun aloittamista.

/rant over.