Kun nyt ensin olen hehkuttanut kuinka onnekas sattuma suhteemme vähemmän perinteinen aloituskuvio oli, on kai vain kohtuullista kertoa millaista murhetta se myöhemmin aiheutti.
Nettisäätöni myötä olin tottunut tiukanlaiseen kuriin ja melkoiseen mikrojohtamiseen. Poikakin omaksui alkuun samantyyppisen lähestymistavan asioihin ikään kuin oletusarvona siitä, kuinka D/s-suhde nyt ylipäätään minun kanssani toimii. Suhteen alussa asuimme tilapäisesti eri paikkakunnilla, joten intensiivisen yhteisen ajan jälkeen molemmat saivat rauhassa kerätä voimia seuraavaan kertaan. Alkuinnostus kesti aikansa, ja olin vakuuttunut että tästä eteenpäin kaikki tulisi olemaan pelkkää superintensiivistä D/s:ää ajasta ikuisuuteen.
Arkielämän tullessa tämänkin harrastuksen tielle paljastui kuitenkin, ettei Poika nauttinut omasta 24/7 jatkuvasta mikrojohtajan roolistaan, eikä yksityiskohtien viilaaminen tosielämässä toiminutkaan ihan yhtä hienosti kuin se nettisäädön osana oli onnistunut. Poika tunsi huonoa omaatuntoa kurin löystymisestä ja minä jouduin pettymyksekseni toteamaan, ettei D/s tarkoitakaan sitä että saisin lopettaa itsenäisen ajattelun kokonaan ja voisin määritellä itseni täysin jonkun muun kautta.
Kipuilua kesti jonkin aikaa, todisteita siitä löytyy tästäkin blogista ihan riittävästi yleisen nillityksen muodossa. Meidän oli alun turbovaiheen jälkeen ikään kuin unohdettava se ulkopuolelta annettu valmis rakenne ja aloitettava ihan nollasta luomaan välistämme D/s-dynamiikkaa uudestaan, tällä kertaa enemmän itsemme näköiseksi. Siinä rytinässä alussa opittu rehellisyyskin oli unohtua, mutta sittemmin olemme skarpanneet kiitettävästi.
Sitä kaivattua vakionopeudensäädintä ei vieläkään ole löytynyt, mutta pitkän venkoilun jälkeen palaset alkavat viimein olla paikoillaan siinä määrin että uskallan puhua näistä nimenomaisista ongelmista jo imperfektissä. Uusiahan tulee vastaan ihan varmasti ennemmin tai myöhemmin.
Tämän ei ollut tarkoitus olla varoittava esimerkki, vaan pikemminkin rehellinen kertomus siitä ettei D/s-suhde välttämättä heti toimi aivan kuin elokuvissa molempien parhaasta tahdosta huolimatta. Näistähän ei yleensä ole tapana puhua, vaan nykyisissä suhteissa kaikki on täydellistä kaiken aikaa ja ongelmia on vain niissä menneissä suhteissa joista onneksi päästiinkin eroon.
Pienenä lisähuomiona on vielä kerrottava, että D/s-rintamalla esiintyneiden murheiden kestämistä helpotti ja helpottaa tulevaisuudessakin se, että minulla on tässä suhteessa kaiken aikaa ollut hyvä olla ongelmista riippumatta. Ihan kaikki mielihalut eivät välttämättä kohtaa, mutten olisi ikinä uskonut olevani joskus ihmisen kanssa jolle voin kertoa niistä siitä huolimatta enkä tunne hetkeäkään olevani jotenkin viallinen siksi että sellaisia mielihaluja ylipäätään on olemassa.
No nyt tuli jo kivikasvoiselle draamakuningattarelle itselleenkin tippa linssiin.
Nettisäätöni myötä olin tottunut tiukanlaiseen kuriin ja melkoiseen mikrojohtamiseen. Poikakin omaksui alkuun samantyyppisen lähestymistavan asioihin ikään kuin oletusarvona siitä, kuinka D/s-suhde nyt ylipäätään minun kanssani toimii. Suhteen alussa asuimme tilapäisesti eri paikkakunnilla, joten intensiivisen yhteisen ajan jälkeen molemmat saivat rauhassa kerätä voimia seuraavaan kertaan. Alkuinnostus kesti aikansa, ja olin vakuuttunut että tästä eteenpäin kaikki tulisi olemaan pelkkää superintensiivistä D/s:ää ajasta ikuisuuteen.
Arkielämän tullessa tämänkin harrastuksen tielle paljastui kuitenkin, ettei Poika nauttinut omasta 24/7 jatkuvasta mikrojohtajan roolistaan, eikä yksityiskohtien viilaaminen tosielämässä toiminutkaan ihan yhtä hienosti kuin se nettisäädön osana oli onnistunut. Poika tunsi huonoa omaatuntoa kurin löystymisestä ja minä jouduin pettymyksekseni toteamaan, ettei D/s tarkoitakaan sitä että saisin lopettaa itsenäisen ajattelun kokonaan ja voisin määritellä itseni täysin jonkun muun kautta.
Kipuilua kesti jonkin aikaa, todisteita siitä löytyy tästäkin blogista ihan riittävästi yleisen nillityksen muodossa. Meidän oli alun turbovaiheen jälkeen ikään kuin unohdettava se ulkopuolelta annettu valmis rakenne ja aloitettava ihan nollasta luomaan välistämme D/s-dynamiikkaa uudestaan, tällä kertaa enemmän itsemme näköiseksi. Siinä rytinässä alussa opittu rehellisyyskin oli unohtua, mutta sittemmin olemme skarpanneet kiitettävästi.
Sitä kaivattua vakionopeudensäädintä ei vieläkään ole löytynyt, mutta pitkän venkoilun jälkeen palaset alkavat viimein olla paikoillaan siinä määrin että uskallan puhua näistä nimenomaisista ongelmista jo imperfektissä. Uusiahan tulee vastaan ihan varmasti ennemmin tai myöhemmin.
Tämän ei ollut tarkoitus olla varoittava esimerkki, vaan pikemminkin rehellinen kertomus siitä ettei D/s-suhde välttämättä heti toimi aivan kuin elokuvissa molempien parhaasta tahdosta huolimatta. Näistähän ei yleensä ole tapana puhua, vaan nykyisissä suhteissa kaikki on täydellistä kaiken aikaa ja ongelmia on vain niissä menneissä suhteissa joista onneksi päästiinkin eroon.
Pienenä lisähuomiona on vielä kerrottava, että D/s-rintamalla esiintyneiden murheiden kestämistä helpotti ja helpottaa tulevaisuudessakin se, että minulla on tässä suhteessa kaiken aikaa ollut hyvä olla ongelmista riippumatta. Ihan kaikki mielihalut eivät välttämättä kohtaa, mutten olisi ikinä uskonut olevani joskus ihmisen kanssa jolle voin kertoa niistä siitä huolimatta enkä tunne hetkeäkään olevani jotenkin viallinen siksi että sellaisia mielihaluja ylipäätään on olemassa.
No nyt tuli jo kivikasvoiselle draamakuningattarelle itselleenkin tippa linssiin.
3 kommenttia:
Mielenkiintoista tekstiä! Sama anonyymi taas kommentoi. (Nimimerkki "anonyymi" on aivan varmasti varattu, joten jatketaan näin...)
Tietyllä tapaa haluaisin jotain samanlaista, siis D/S:ää "ajasta ikuisuuteen", mutta toisaalta tajuan, kuinka vaikeata sellaisen järjestäminen varmasti on. Siis että löytää jo lähtäkohtaisesti siitä kiinnostuneen naisen. Ei se koskaan oikeasti ole edes ollut tavoite.
Meillä oli siis ensin "normaali" suhde (tiedät mitä tarkoitan, vaikka eihän normaalia edes ole olemassa) ja BDSM astui kuvaan myöhemmin, minun aloittestani. Ensin toisin päin -tosi alkeellisesti - ja sitten niin, että minua enemmän alistetaan ja sidotaan. Avovaimoni tuskin kuitenkaan ottaa sitä varsinaisesti roolina, eikä siitä "normaalioloissa" (=seksin ulkopuolella) juuri puhuta. Joskus ehkä muutamalla sanalla, mutta lapsen tultua ei sitäkään. Silloin kun hieman alistellaan, sitten hän mielellään puhuukin itsestään dominana. Ja sen on fine by me!
Mutta jos HÄN haluiasikin olla domina 24/7, hyvin todennäköisesti olisin valmis olemaan se sub. Mitä kaikkea se sitten sisältäisikään. Mielestäni se voisi sisältää ihan kaikkea!
Ja kaikesta huolimatta olen aika (ei, vaan hyvin) tyytyväinen eläämän näinkin. Avovaimo, pienehkö lapsi ja ajoittaiset alistus-sessiot sen sijaan, että hän sitoisi ja piiskaisi minua päivittäin, jättäisi patteriin kahlittuna pallo suussa jumpassa käynnin ajaksi, nuolettaisi jalkansa aina kotiin tultuaan ja käskyttäisi piiska kädessä. No ei D/s tietenkään pelkästään sitä ole, mutta joskun ohikiitävän hetken ajan sellainen mielessä käy.
Erityisbonuksena lähtökohtaisesti BDSM:stä kiinnostuneen kumppanin löytämistä vaikeuttaa se, etteivät suinkaan kaikki asiaan taipuvaiset osaa itsekään taipumuksiaan nimetä.
Itse olen silläkin tavalla lahjakas, että hiljaisempina kausina kaipaan juuri tuollaista jatkuvaa, vaativaa D/s-touhua ja vastaavasti intensiivisempinä kausina haluaisin kerrankin vaan saada maata sohvalla rauhassa.
Onneksi elämässä on tosiaan muitakin onnelliseksi tekeviä juttuja kuin piiskat ja köydet. :)
"Erityisbonuksena lähtökohtaisesti BDSM:stä kiinnostuneen kumppanin löytämistä vaikeuttaa se, etteivät suinkaan kaikki asiaan taipuvaiset osaa itsekään taipumuksiaan nimetä."
Aivan varmasti juuri näin!
Itse olen ollut aiheesta kiinnostunut niin kauan kuin muistan (leikkikäsiraudat poliisi ja rosvo-leikeissä ym.), mutta meidän suhteeseemme sen sain jollain tapaa vain "ujutettua". Ja kas, sille löytyi toinenkin alusta jolle juurtua!
Ei BDSM varmasti koskaan ole osa jokapäiväistä elämää, mutta kuten sanottu, on elämässä muitakin onnelliseksi tekeviä asioita.
Lähetä kommentti