Kuten radiohiljaisuudestakin on voinut päätellä, ei tämä ole ollut varsinaisesti Kinkyilyn kesä 2010. Kesä on ollut monella tapaa onnistunut ja juossut ohitsemme yllättävää vauhtia, mutta BDSM-puolella ilmassa on ollut helteen lisäksi lähinnä molemminpuolista tuskastumista.
Kuten muinoin jo kerroinkin, Poika on jos mahdollista vielä minuakin märempikorvainen BDSM-maailmassa. Jo silloin kuvailemani ajoittainen turhautuminen siitä, etten voi vain heittäytyä täysin toisen käskytettäväksi ja luottaa yläpääni ylivertaiseen kokemuspohjaan ei valitettavasti vieläkään ole täysin hälvennyt. Soppaa hämmentää lisää se, etteivät Pojan ja minun BDSM-mieltymykset aina kohtaa aivan sataprosenttisesti.
Nyttemmin 4S:n löydettyäni olen yrittänyt hyväksyä sen ikävän tosiasian, että olen itse se henkilö joka on vastuussa alistumisestani. Ei ole ollut helppoa olla haluamatta asioita toisen puolesta tai olla odottamatta molemminpuolista mystistä valaistumisen hetkeä, jonka jälkeen ruoskat viuhuisivat ja eläisimme onnellisen epätasa-arvoisina elämämme loppuun saakka.
Olin sitä mieltä, että olin löytänyt sisäisen zenini tässäkin asiassa jo kohtalaisella menestyksellä, kunnes Poika tunnusti potevansa huonoa omaatuntoa siitä, että tietää minun kaipaavan usein jotain lisää.
Asian tilaa ei auta lainkaan se, että harvakseltaan tapahtuneet sessioinnit ovat viime aikoina valitettavan usein päättyneet kuten eräskin kuvaussessio. Taipumukseni lähteä epämiellyttäviksi muuttuneista tilanteista henkisesti kauas pois ei ole jäänyt Pojalta huomaamatta (mikäpä jäisi), eikä ainakaan innosta kokeilemaan heti seuraavana päivänä uudestaan. Mustelmia näistä sessioista jää enemmän alistajan egoon kuin allekirjoittaneen takamukseen.
Asian nostaminen pöydälle tuntuu askeleelta oikeaan suuntaan, mutta rehellisesti sanottuna en tiedä onko blogiin seuraavinakaan kuukausina tiedossa loputonta kuvavirtaa tai uusia läpsytinvertailuja. Tai postauksia ylipäätään, yhteisten asioiden ruotiminen kun tuntuu edelleen vaikealta.
Ei kuitenkaan syytä huoleen, tätä pientä ryppyä lukuun ottamatta asiat ovat residenssissämme oikein hyvin ja elämä täällä yhtä mukavaa kuin se nyt totuttua vaniljaisempana voi olla. Erinäisiä toimenpiteitä kinkytilanteen korjaamiseksi on harkittu, kuten esimerkiksi lelunaulakkoa à la Kokeilijat. Lupaan pitää teidät ajan tasalla kevyen itsesensuurin sallimissa rajoissa!
Kuten muinoin jo kerroinkin, Poika on jos mahdollista vielä minuakin märempikorvainen BDSM-maailmassa. Jo silloin kuvailemani ajoittainen turhautuminen siitä, etten voi vain heittäytyä täysin toisen käskytettäväksi ja luottaa yläpääni ylivertaiseen kokemuspohjaan ei valitettavasti vieläkään ole täysin hälvennyt. Soppaa hämmentää lisää se, etteivät Pojan ja minun BDSM-mieltymykset aina kohtaa aivan sataprosenttisesti.
Nyttemmin 4S:n löydettyäni olen yrittänyt hyväksyä sen ikävän tosiasian, että olen itse se henkilö joka on vastuussa alistumisestani. Ei ole ollut helppoa olla haluamatta asioita toisen puolesta tai olla odottamatta molemminpuolista mystistä valaistumisen hetkeä, jonka jälkeen ruoskat viuhuisivat ja eläisimme onnellisen epätasa-arvoisina elämämme loppuun saakka.
Olin sitä mieltä, että olin löytänyt sisäisen zenini tässäkin asiassa jo kohtalaisella menestyksellä, kunnes Poika tunnusti potevansa huonoa omaatuntoa siitä, että tietää minun kaipaavan usein jotain lisää.
Asian tilaa ei auta lainkaan se, että harvakseltaan tapahtuneet sessioinnit ovat viime aikoina valitettavan usein päättyneet kuten eräskin kuvaussessio. Taipumukseni lähteä epämiellyttäviksi muuttuneista tilanteista henkisesti kauas pois ei ole jäänyt Pojalta huomaamatta (mikäpä jäisi), eikä ainakaan innosta kokeilemaan heti seuraavana päivänä uudestaan. Mustelmia näistä sessioista jää enemmän alistajan egoon kuin allekirjoittaneen takamukseen.
Asian nostaminen pöydälle tuntuu askeleelta oikeaan suuntaan, mutta rehellisesti sanottuna en tiedä onko blogiin seuraavinakaan kuukausina tiedossa loputonta kuvavirtaa tai uusia läpsytinvertailuja. Tai postauksia ylipäätään, yhteisten asioiden ruotiminen kun tuntuu edelleen vaikealta.
Ei kuitenkaan syytä huoleen, tätä pientä ryppyä lukuun ottamatta asiat ovat residenssissämme oikein hyvin ja elämä täällä yhtä mukavaa kuin se nyt totuttua vaniljaisempana voi olla. Erinäisiä toimenpiteitä kinkytilanteen korjaamiseksi on harkittu, kuten esimerkiksi lelunaulakkoa à la Kokeilijat. Lupaan pitää teidät ajan tasalla kevyen itsesensuurin sallimissa rajoissa!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti