lauantai 7. helmikuuta 2009

Muukalainen sängyssäni

Ettei koko blogi menisi pelkäksi köysillä mehusteluksi, yritin kovasti keksiä jotain vähemmän konkreettista kirjoitettavaa. Oman napani tuijottelu on kuitenkin viime aikoina jäänyt jotenkin vähemmälle, tai ainakin päässä ovat pyörineet tasan ne samat jutut joista olen jo tännekin kertonut.

Seuraavaksi lähin napa on samassa taloudessa majailevan Pojan, joten ajattelin seuraavaksi siirtyä sen analysoimiseen. Poika tosin varasi oikeuden kieltää koko postauksen julkaisemisen, joten joudun olosuhteiden pakosta keskittymään jokseenkin painokelpoiseen materiaaliin.

Poika on siinä mielessä elämässäni hyvin ainutlaatuinen henkilö, että jo ennen minkäänlaista sen kummempaa vispilänkauppaa kerroin (vastahakoisesti, mutta kuitenkin) varsin selvästi omista BDSM-taipumuksistani. Asiasta puhuttiinkin sitten heti antaumuksella, Poika kun ei aikaisemmissa suhteissaan ollut uskaltanut tai halunnut tällaisia kuvioita kokeilla. Jälkikäteen olen ollut vuoronperään kiitollinen ja turhautunut asioiden saamista käänteistä, yhtäältä on mukavaa opetella asioita yhdessä mutta toisaalta olisi paljon helpompaa, jos toinen olisi selvästi kokeneempi.

Edellämainitun ainutlaatuisuutensa lisäksi Poika on mielestäni outo. Kyseinen outous näyttäytyy pääosin itseäni jatkuvasti hämmentävänä avoimuutena. Poika nauraa televisiosarjoille, jos naurattaa. Ja ilmoitti minulle tykkäävänsä minusta sellaisessa vaiheessa suhdetta, jossa omasta mielestäni piti vielä mitä suurimmassa määrin vaikuttaa viileältä ja pelata aikaa. En tiedä onko kyse omasta pohjoispohjalaisesta jäyhyydestäni vai mistä, mutta olen vieläkin tasaisin väliajoin yllättynyt siitä miten vilpittömän rehellisesti tunteitaan voikaan ilmaista.

Aivan yhtä oudon avoin Poika on myös hurahduksilleni, oli kyseessä sitten kasvisruoka tai muu yleinen hipistely. Entisen avomiehen kanssa totuin siihen että jo suodatinpussin sijoittaminen biojäteastiaan voi olla vaivalloista, olen siis tästäkin avomielisyydestä välillä hyvin hämilläni. "Ai mitä, voidaan tehdä linssimureketta? Oikeasti?"

Pojalla on toki myös piirteitä, joista voisin mielelläni lahjoittaa osan niitä tarvitseville. Toisinaan liiallisuuksiin menevä tunnollisuus ja täydellisyydentavoittelu kuuluvat ehdottomasti tähän ryhmään, niistä tosin voisin ryöstää neljänneksen omaan taskuuni. Ehkä juuri tunnollisuutensa takia Poika kärsii toisinaan univaikeuksista jotka kiristävät pinnaa sängyn molemmilla laidoilla. Itse en nimittäin isäni käsittämättömät unenlahjat perineenä oikein aina osaa suhtautua asian vaatimalla myötätunnolla sängyssä pyörivään Poikaan, miksei se voisi vain asettua ja nukahtaa kuin tavalliset ihmiset?

Jos haaveideni BDSM-sääntökirja olisi olemassa, olisi varmaan kiellettyä pitää herraansa söpönä. Mutta mitä muutakaan voi ajatella miehestä, joka on täysin koukussa sairaaloista kertoviin reality-sarjoihin ja jonka bravuureihin kuuluu mm. Tyrannosaurus rex -imitaatio? Jos minä olen näiden blogitekstieni valossa (ja muutenkin) vähän outo, niin ei tuo toinenkaan osapuoli taida aivan täysillä käydä. Vakka kantensa valitsee, sano.

2 kommenttia:

A kirjoitti...

Poika <3

Dramaqueenitis kirjoitti...

Se kyllä <3 He's the bestestest.