lauantai 21. helmikuuta 2009

Oho! Tai siis - kas näin!

Toisinaan kesken session tapahtuu jotain tavallisuudesta poikkeavaa ja yllättävää, josta tajuaa olla pöllämystynyt vasta jälkikäteen. Yleensä ne elementit tuntuvat sulautuvan siihen hetkeen täydellisesti, ehkä niitä siksi ei silloin tajua hämmästellä.

Totta puhuakseni en ole ihan varma ovatko nuo yllätyselementitkin Pojan tarkkaan suunnittelemia, mutta hyvin ainakin näyttelee yllättynyttä jos ovat. Tässä kohtaa nyt pitänee muistaa sanoa, että luotan täysin siihen ettei Poika koskaan aivan niin huumaannu hetkestä että tekisi jotain joka voisi minua oikeasti satuttaa. Se ei kuitenkaan tarkoita sitä, etteikö Poika voisi tehdä jotain totutusta poikkeavaa ikään kuin hetken mielijohteesta.

Kaikessa outoudessaan seuraavanlaiset keskustelut ovat mielestäni jotenkin mukavia: "Sä löit mua kasvoihin sillä raipalla!" "Niin löin." "Tuntui aika kivalta." "Niin kyllä tuntui."

On yhtä aikaa hämmentävää ja hienoa kun joku raja tulee rikottua ikään kuin ohimennen, ilman sen suurempia tuskailuja. Itse olen esimerkiksi aina ollut sitä mieltä että kasvoihin lyöminen on iso punainen ei, mutta tuollainen hellempi raipalla taputtelu tuntui tosiaan kivalta - osittain sen takia, etten ollut aivan täysin varma ettei napakampaa iskua tule.

Tuollaisten hyvien hetkien ja ylipäänsä erityisen hyvin sujuneiden sessioiden jälkeen on sellainen olo että maailmassa on kaikki paikallaan ja hyvin. Ehkä vähän kornia ja epäilemättä aika outo syy rauhoittua, mutta toimii silti.

Ei kommentteja: