All the world's a stage

Olen alkanut vakavasti epäillä olevani paitsi nirso masokisti myös tylsä pervo.

Erilaiset roolileikit tai muu teatraalisuus ei nimittäin viehätä minua juurikaan, tosin ei Poikakaan ole moisia vaatinut. Tässä taloudessa pervoillaan varsin usein villasukat jalassa. Sinänsä kyllä se perinteisistä perinteisin synkeä BDSM-estetiikka näyttää silmääni hyvältä, en vaan koe minkäänlaista tarvetta toteuttaa sitä omassa elämässäni. Jo aikaisemmassa elämässäni koin aina itseni vähän hölmöksi jos puin jotain päälleni ajatuksena no nyt ollaan eroottisia.

Meillä ei siis roolileikitä eikä pukeuduta sen ihmeemmin kinkyilyä varten kuin muutenkaan. Poika taitaa pitää minusta eniten joko köysissä tai ilkosen alasti, enkä itsekään oikein osaa keksiä asua jota katselisin mieluummi kuin Pojan omaa ihoa. Nautin jollain tavalla myös siitä, jos minua piiskaavalla Pojalla on himahousut jalassa - jotenkin tilanteiden arkipäiväisyys tekee niistä mielessäni vielä voimakkaampia.

Ehkä olen tylsä ja mielikuvitukseton kun en keksi, miten eri roolit voisivat elämäämme piristää. Alistun kuitenkin mieluummin omana itsenäni kuin tuhmana koulutyttönä.