Tajusin uuden postauksen aihetta miettiessäni, etten juuri koskaan kerro minun ja Pojan arkipäivästä. Johtunee siitä, että arkipäivä on meillekin tasan nimensä veroista, ei tässä taloudessa joka päivä kinkyillä. Ainakaan sillä tavalla kuin ihmiset taitavat asian mieltää, en keekoile kotona panta kaulassa piikkikoroissa tarjoilemassa Pojalle kahvia. Eikä sellainen kuvio itse asiassa kuulu edes fantasioihini, kiinnostaa korkeintaan "voisi olla mielenkiintoista joskus kokeilla" -tasolla.
Jotenkin tavallisten arkitouhujen raportointi ja niillä mehustelu tuntuisi oudolta, vaikka itse pidän arjestamme. Mainitsin jo aikaisemmin että himahousuinen Poika piiska kädessä on mielestäni paljon kuumempi näky kuin sama mies perinteisemmissä BDSM-releissä. Sama arkipäiväisyys kiihottaa jos Poika leffaa katsoessa tai ruokaa laittaessa tukistaa tai likistää seinää vasten ikään kuin ohimennen.
En tiedä, johtuuko tämä arkipäiväisyyden ihasteluni siitä, että elättelen toivoa tämän jatkumisesta ikuisesti. Tuskin yksikään (D/s-)suhde jatkuu täsmälleen samanlaisena vuosikymmeniä, mutta on ihana ajatus että samanlainen vire voisi jossain muodossa säilyä. Ehkä se omien korvieni välissä tekee edelleen tabuksi mieltämästäni taipumuksesta jotenkin tavallisempaa. Tai ehkä on ihan yhtä OK pitää tukistamisesta kuin tiskaamisen ohessa saaduista suukoista, eikä tarvitsisi aina yrittää löytää asioille syvempiä syitä?
Jotenkin tavallisten arkitouhujen raportointi ja niillä mehustelu tuntuisi oudolta, vaikka itse pidän arjestamme. Mainitsin jo aikaisemmin että himahousuinen Poika piiska kädessä on mielestäni paljon kuumempi näky kuin sama mies perinteisemmissä BDSM-releissä. Sama arkipäiväisyys kiihottaa jos Poika leffaa katsoessa tai ruokaa laittaessa tukistaa tai likistää seinää vasten ikään kuin ohimennen.
En tiedä, johtuuko tämä arkipäiväisyyden ihasteluni siitä, että elättelen toivoa tämän jatkumisesta ikuisesti. Tuskin yksikään (D/s-)suhde jatkuu täsmälleen samanlaisena vuosikymmeniä, mutta on ihana ajatus että samanlainen vire voisi jossain muodossa säilyä. Ehkä se omien korvieni välissä tekee edelleen tabuksi mieltämästäni taipumuksesta jotenkin tavallisempaa. Tai ehkä on ihan yhtä OK pitää tukistamisesta kuin tiskaamisen ohessa saaduista suukoista, eikä tarvitsisi aina yrittää löytää asioille syvempiä syitä?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti