Uuden sängyn tarjoamia kahlintamahdollisuuksia testatessa äidyin itse taas kerran mietiskelemään erilaisia kipuja. Tunnustan aivan vapaaehtoisesti olevani harvinaisen nirso masokistiksi, kaikki kivut eivät suinkaan tunnu hyvältä.
En oikein jaksa uskoa että kukaan nauttii kipeästä niskastaan tai selkäsärystään, kuukautiskivuista puhumattakaan. Sen sijaan esimerkiksi päivän kävelemisen tai muun rehkimisen jälkeen sänkyyn kaatuessa tuntuva yleissärky tuntuu (ainakin minusta) jotenkin hyvältä, vaikka periaatteessa kyse on jokseenkin samantyyppisistä kolotuksista. Aikaisemmin eri läpsyttelyvälineitä vertaillessani puhuin jaottelusta stingy - thuddy, mutta myöhemmin floggeriin tarkemmin tutustuessa olen löytänyt muunkinlaisia tuntumaeroja.
Pojan kanssa asiasta puhuessa oli samanaikaisesti hauskaa ja vähän pelottavaa huomata, miten omat tuntemukset näkyvät ulospäin toisinaan täysin päinvastaisina. Kerroin miten piiskaamista floggerilla on jotenkin helpompi käsitellä, koska kiputaso ja iskujen rytmi pysyy yleensä tasaisena. Hetken jälkeen voi tavallaan päästää irti ja nauttia kivusta tuntemuksena. Ilmeisesti kuitenkin alan venkoilla enemmän juuri silloin kun vajoan jonnekin tietoisen mielen ulottumattomiin mehustelemaan niillä piiskankärjillä.
Raipaniskut sen sijaan ovat omasta mielestäni korkeimman luokan kauheutta, mutta tiedän myös että se vasta ikävää onkin jos liikahdan juuri ennen kuin se taputtelua vääjäämättä seuraava napakampi lyönti osuu. Varsinkin kun X-asennossa loikoillessa se tarkoittaa sisäreiteen tarkoitetun iskun osumista samaiseen reiteen, karkuun ei nimittäin kovin pitkälle pääse.
Ehdin jo sänkyyn kiinnitettynä ja silmät sidottuina miettiä, onko tämä tosiaan erityisen terve tapa ilmaista omaa seksuaalisuuttaan. Seuraava raipanisku kuitenkin sai moiset tarpeettomat pohdiskelut katoamaan mielestä, onneksi. Kuka tässä mitään joogaa tarvitsee kun mieli tyhjenee kotikonstein!
En oikein jaksa uskoa että kukaan nauttii kipeästä niskastaan tai selkäsärystään, kuukautiskivuista puhumattakaan. Sen sijaan esimerkiksi päivän kävelemisen tai muun rehkimisen jälkeen sänkyyn kaatuessa tuntuva yleissärky tuntuu (ainakin minusta) jotenkin hyvältä, vaikka periaatteessa kyse on jokseenkin samantyyppisistä kolotuksista. Aikaisemmin eri läpsyttelyvälineitä vertaillessani puhuin jaottelusta stingy - thuddy, mutta myöhemmin floggeriin tarkemmin tutustuessa olen löytänyt muunkinlaisia tuntumaeroja.
Pojan kanssa asiasta puhuessa oli samanaikaisesti hauskaa ja vähän pelottavaa huomata, miten omat tuntemukset näkyvät ulospäin toisinaan täysin päinvastaisina. Kerroin miten piiskaamista floggerilla on jotenkin helpompi käsitellä, koska kiputaso ja iskujen rytmi pysyy yleensä tasaisena. Hetken jälkeen voi tavallaan päästää irti ja nauttia kivusta tuntemuksena. Ilmeisesti kuitenkin alan venkoilla enemmän juuri silloin kun vajoan jonnekin tietoisen mielen ulottumattomiin mehustelemaan niillä piiskankärjillä.
Raipaniskut sen sijaan ovat omasta mielestäni korkeimman luokan kauheutta, mutta tiedän myös että se vasta ikävää onkin jos liikahdan juuri ennen kuin se taputtelua vääjäämättä seuraava napakampi lyönti osuu. Varsinkin kun X-asennossa loikoillessa se tarkoittaa sisäreiteen tarkoitetun iskun osumista samaiseen reiteen, karkuun ei nimittäin kovin pitkälle pääse.
Ehdin jo sänkyyn kiinnitettynä ja silmät sidottuina miettiä, onko tämä tosiaan erityisen terve tapa ilmaista omaa seksuaalisuuttaan. Seuraava raipanisku kuitenkin sai moiset tarpeettomat pohdiskelut katoamaan mielestä, onneksi. Kuka tässä mitään joogaa tarvitsee kun mieli tyhjenee kotikonstein!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti