sunnuntai 20. joulukuuta 2009

Ropemarks, Braille, you know the drill.

Toisin kuin aikaisemmin, tällä kertaa kuvia otettiin nimenomaan siitä pehmeämmästä maha- ja kylkilihasta.

Olin suorastaan haltioissani, kun korsettia purkaessa sen alta paljastui kuviontia mukailevat köyden jäljet. Jäljistä käy myös hyvin ilmi se, että jokainen korsettiköyden ympäri kiedottu koriste kiristää osaltaan korsettia pikkiriikkisen. Pojan sormenpäät siis joutuivat vereslihalle samalla kun itse sain nauttia muutamasta nipistyksestä ja tasaisesti kutistuvasta elintilasta.

Huomatkaa kuvassa myös edelleen taktisen lyhyt etusormenkynsi!

4 kommenttia:

Kipukoukku kirjoitti...

Kauniin jäljet! Ei tainnut korsetti olla kovin kireällä?

Poika kirjoitti...

Korsetti oli jotakuinkin juuri niin kireällä kuin se suinkin pystyi olemaan. Jos se olisi ollut yhtään kireämpi, ei punaisen "koristenauhan" punominen paksun ja jäykähkön juuttiköyden lomaan olisi enää onnistunut.

Anonyymi kirjoitti...

Mukava, että joku viitsii nähdä noin paljon vaivaa sidonnan takia. Itse olen niin mukavuudenhaluinen, että oion. Kunhan subi on kiinni, eikä pysty pistämään hanttiin ... se riittää

Omistaja

Dramaqueenitis kirjoitti...

Kokeilijat, näin asun kantajan näkökulmasta voin sanoa että korsetti oli sen verran kireällä, ettei hengittäminen tuntunut hankalalta mutta puolen tunnin jälkeen alkoi haukotuttaa niin makeasti että mitä ilmeisimmin hengittelin turhan pinnallisesti. Kireämpi siis tuskin olisi voinut erityisen turvallisesti olla, en halua nimestäni huolimatta dramaatillisen pyörtyileväksi korsettiharrastajaksi ;)

Omistaja, itse näen sitomisen vähän kaksijakoisena touhuna. Köysillä (ja muillakin bondagevermeillä) on tehtävänä sekä rajoittaa että näyttää hyvältä, eri ihmiset painottavat eri puolia. Ne nopeat kiinnitykset hoidetaan meillä yleensä blogissakin vilahtaneilla nahkakahleilla, köysien kanssa hifistellään enemmän.