Ihastuin korsetteihin ja goottiestetiikkaan ylipäänsä jo teini-iässä. Olen kuitenkin aina ollut liian arka, pihi ja mukavuudenhaluinen oikeasti ostaakseni korsetin ja pitääkseni moista. Oikeat korsetit maksavat puolitoista munuaista ja tiedän, että vaikka saisin maailman täydellisimmän korsetin, se jäisi ennemmin tai myöhemmin kaapin perukoille pölyttymään. Huonoa ja halpaa taas en halua ostaa, kun oikeitakin on olemassa. Tällä logiikalla on muuten erityisen helppoa olla ekologinen kuluttaja, koska lopputulos on ettei osta kumpaakaan vaihtoehtoa.
Onneksi korsettejakin voi askarrella köydestä! Tässä iltana muutamana köysikorsettia kokeillessa ymmärsin kerralla esimerkiksi Belle Modesten sivuilta löytyvät ohjeet siitä, mitä korsetti päällä voi ja kannattaa tehdä. Köysikorsetti nimittäin pitää vyöttää aika tiukalle, jotta köydet pysyisivät edes suunnilleen omilla paikoillaan. Tunne ei oikeastaan ole epämiellyttävä, mutta hengityksestä tulee heti kerralla kevyempää ja huomasin hengittäväni vähän samalla tavalla kuin joogassa, niin että vain rintakehä liikkuu.
Poika valitteli, ettei oikein tiedä kuinka kireälle korsetin uskaltaa kiristää kun ei itse tiedä ollenkaan miltä se päällä tuntuu, ilmeisesti naisellinen henkäilyni alkoi jossain vaiheessa jo huolestuttaa. Normaalit bondage-turvaohjeet kahden sormen mahtumisesta köysien alle eivät oikein tässä tapauksessa päde, allekirjoittaneella kun ainakin on tuolla keskivartalon seutuvilla sen verran pehmustetta että tokihan ne kaksi sormea tiukankin köyden alle saa mahtumaan. Itse en oikein usko että köysiä edes saa kiristettyä liian tiukalle, jos korsettia ei pidempää aikaa pidä päällä. Myöhemmin järkytin miesparkaa esittelemällä kuvia tightlacingista ja siitä, kuinka pienen vyötärön korsetin jatkuvalla käytöllä voi saada aikaan.
Aluksi kokeiltu pelkkä köysikorsetti ei meinannut pysyä aloillaan, joten seuraavaksi Poika yhdisti sen tissivaljaisiin, jotta korsetin yläreuna ei pääsisi valumaan alaspäin. Johtunee osittain myös siitä, että Poika toisella sitomiskierroksella uskalsi kiristää köysiä enemmän ja itsekin osasin hengitellä alusta lähtien vähän eri tavalla, mutta jälkimmäinen korsetti tuntui päällä paljon napakammalta. Siihen upposikin sitten koko tämänhetkinen köysivarasto, ympärysmittani on ilmeisesti melkoinen!
Poika tottakai kaivoi kameran esiin, ja tuloksena oli useampikin kelvollinen kuva joista tässä ensimmäinen. Itse näen kuvissa ensimmäisenä jotain aivan muuta kuin köydet - mitä, onko mulla tuollakin luomi?, kaameat makkarat puristuu tuohon korsetin ja housujen väliin ja niin edelleen. Kuvia on luvassa lisääkin, mutta säästelen niitä muita blogitekstejä varten jotta voisin puhua muistakin asioista kuin omista vatsamakkaroistani niiden ohessa.
Onneksi korsettejakin voi askarrella köydestä! Tässä iltana muutamana köysikorsettia kokeillessa ymmärsin kerralla esimerkiksi Belle Modesten sivuilta löytyvät ohjeet siitä, mitä korsetti päällä voi ja kannattaa tehdä. Köysikorsetti nimittäin pitää vyöttää aika tiukalle, jotta köydet pysyisivät edes suunnilleen omilla paikoillaan. Tunne ei oikeastaan ole epämiellyttävä, mutta hengityksestä tulee heti kerralla kevyempää ja huomasin hengittäväni vähän samalla tavalla kuin joogassa, niin että vain rintakehä liikkuu.
Poika valitteli, ettei oikein tiedä kuinka kireälle korsetin uskaltaa kiristää kun ei itse tiedä ollenkaan miltä se päällä tuntuu, ilmeisesti naisellinen henkäilyni alkoi jossain vaiheessa jo huolestuttaa. Normaalit bondage-turvaohjeet kahden sormen mahtumisesta köysien alle eivät oikein tässä tapauksessa päde, allekirjoittaneella kun ainakin on tuolla keskivartalon seutuvilla sen verran pehmustetta että tokihan ne kaksi sormea tiukankin köyden alle saa mahtumaan. Itse en oikein usko että köysiä edes saa kiristettyä liian tiukalle, jos korsettia ei pidempää aikaa pidä päällä. Myöhemmin järkytin miesparkaa esittelemällä kuvia tightlacingista ja siitä, kuinka pienen vyötärön korsetin jatkuvalla käytöllä voi saada aikaan.
Aluksi kokeiltu pelkkä köysikorsetti ei meinannut pysyä aloillaan, joten seuraavaksi Poika yhdisti sen tissivaljaisiin, jotta korsetin yläreuna ei pääsisi valumaan alaspäin. Johtunee osittain myös siitä, että Poika toisella sitomiskierroksella uskalsi kiristää köysiä enemmän ja itsekin osasin hengitellä alusta lähtien vähän eri tavalla, mutta jälkimmäinen korsetti tuntui päällä paljon napakammalta. Siihen upposikin sitten koko tämänhetkinen köysivarasto, ympärysmittani on ilmeisesti melkoinen!
Poika tottakai kaivoi kameran esiin, ja tuloksena oli useampikin kelvollinen kuva joista tässä ensimmäinen. Itse näen kuvissa ensimmäisenä jotain aivan muuta kuin köydet - mitä, onko mulla tuollakin luomi?, kaameat makkarat puristuu tuohon korsetin ja housujen väliin ja niin edelleen. Kuvia on luvassa lisääkin, mutta säästelen niitä muita blogitekstejä varten jotta voisin puhua muistakin asioista kuin omista vatsamakkaroistani niiden ohessa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti