tiistai 29. joulukuuta 2009

i reject your reality and substitute my own

Herkesin tässä päivänä muutaman miettimään, mistä kaikesta ihmiset blogeja kirjoittavatkaan. Tai paremminkin, minkä kaiken muut ihmiset kokevat tärkeäksi. Erityisesti sellaiset asiat, joita itse teen lähes pakon edessä ja mahdollisimman nopeasti, ovat minusta oudolla tavalla kiehtovia, jos ne ovat jonkun elämässä paljon suuremmassa roolissa.

Esimerkiksi muotiblogit. Taisin joskus muinoin jo tunnustaa seuraavani Stellan tyyliblogia. Asukokonaisuuksia on mukavaa käydä kurkkimassa, vaikka itse en a) voisi asua tunikoissa näyttämättä siltä että olen unohtanut pukea housut ja b) jaksa käyttää asuvalintoihin juurikaan aikaa, vaatteiden ostamisesta puhumattakaan. Olen toki esteetikko ja pidän kauniista asioista, mutta inhoan vaatteiden ostamista yli kaiken. Orastava eettisyys, lantiolle pysyvästi muuttaneet naiskilot ja kukkaroon vielä pysyvämmin muuttanut Matti tekevät kaikesta vähän vaikeaa.

Toinen esimerkki blogista, jonka lukeminen on hauskaa mutta jota en koskaan itse voisi pitää, on ihailemani oululaiset keittiövelhot. Meillä ruoat laittaa Poika, oma panokseni rajoittuu yleensä mahdollisen reseptin kaiveluun ja kaupassa käymiseen. Osaan leipoa välttävästi, ruokaa laitan vain silloin kun se on henkiinjäämisen kannalta oleellista ja silloinkin yleensä yhdistämällä erinäisiä säilykkeitä ja pakasteita. En osaa esimerkiksi paistaa munakasta, kunnon pihviä tai oikeastaan juuri muutakaan. Leipomisesta pidän siksi, että ohjeet ovat todella tarkkoja ja niitä uskollisesti noudattamalla on lähes mahdotonta epäonnistua kovin dramaattisesti - tästä huolimatta olen muutamien edesottamuksieni jälkeen saanut tilapäisen leipomiskiellon.

Kolmantena esimerkkinä blogimaailma, jonka ansiosta tätä asiaa ylipäänsä pohdiskelen, nimittäin meikki-/kosmetiikkablogit. Esimerkiksi Ranskassa asuva Sanna jaksaa loihtia luomilleen ja kynsilleen toinen toistaan kauniimpia ja hohtavampia pienoistaideteoksia. Itse sudin kasvoihini minimimäärän väriä, kehnohkoilla välineillä ja yleensä samalla tietokoneen edessä istuen. Meikkipussini sisältö ja kauneus"rutiinini" saisivat kosmetologin itkemään katkerasti.

Oma lukunsa ovat käsityöblogit, joihin olen tutustunut lähinnä Vaimon neuleharrastuksen ansiosta. Vaimo itse asiassa ehdotti että voisin alkaa naruleikki-postauksissani käyttämään neuleblogeista tuttua kaavaa, jossa ilmoitetaan ohjeen nimi, materiaali ja toisinaan myös fiilis neuloessa.

Kaikkia näitä blogigenrejä yhdistää se, että minulle vieraahkoista aihepiireistä huolimatta luen niitä käsitteleviä, hyvin kirjoitettuja blogeja vaihtelevalla tiheydellä. Kehnon ulkoasun omaava ruokablogi saa ihon kananlihalle ja "kato, tein lapaset!" -käsityöblogit ovat tappavan tylsiä (ilmeisesti myös harrastajille, mikäli Vaimon mielipiteistä jotain voi päätellä).

Olisi hauskaa, jos oma blogini toimisi samanlaisena ikkunana täysin outoon maailmaan jollekin, joka ei voisi kuvitellakaan koskevansa piiskaan muissa kuin matonpuisteluaikeissa. Tykkään silti myös kaikista teistä pervoista!

PS. Missä te muut muuten olette? Yritin iltapuhteena etsiskellä itselleni vielä vieraita BDSM-aiheisia, suomenkielisiä blogeja, ja epäonnistuin surkeasti. Pakkohan meitä on viiteen miljoonaan ihmiseen mahtua enemmänkin? Blogivinkkejä otetaan kiitollisena vastaan!

sunnuntai 27. joulukuuta 2009

Muumion paluu

Muistatteko vielä sen teippikokeilun, johon ihastuimme molemmat vähän liikaakin?

No, tämä ajatus jäi yhdessä bondageteippikorvikevinkkien kanssa silti elämään mielessäin. Olin hyvin pettynyt, kun joululahjaostoksien ohella tehty ratsastustarvikeliikevierailu jäi saaliltaan laihanlaiseksi (lue: en ostanut MITÄÄN). Siellä olleet joustopintelit eivät oikein värivalikoimaltaan säväyttäneet, tarjolla oli vain erinäisiä ruskean sävyjä. Suomenhevosen sorjassa sääressä varmasti oikeinkin paikallaan, mutta itse kammoan ruskeaa värinä yli kaiken ehkä siksi, että se riitelee kovin rakastamani mustan kanssa.

Vaikka MedicalToysin versio muumioinnista on omaan makuuni ehkä vähän liiankin.. no, muumiomainen (ruskean lisäksi siis myös valkoinen joustoside on täysin mahdoton ajatus), tämä kuva on kummitellut mielessä siitä lähtien kun sen näin (kuva MedicalToys):



Kuvan ansiosta myös tämän syksyn aikana suorittamani ensiapukurssin päähaavan sidontaohjeet saivat mielessäni aivan uusia merkityksiä. Toiveissa silti, että vastaavanlaista viritystä voisi seuraavalla teippileikkikerralla kokeilla.

Ehkä pitää suu- ja silmäkuvan lisäksi ottaa vielä kuva, jossa näkyy vain korva. Näistä kuvista voisi sitten koota triptyykin ja nimetä sen apinakolmikon kunniaksi "See evil, hear evil, speak evil". I crack me up.

torstai 24. joulukuuta 2009

Tip tap!


..näinkin voi joulua juhlia. Kuvan saa tilattua paitamuodossa, jos tohtii.

Itse olen kuvan blogiinlävähtämishetkellä mitä luultavimmin ahtamassa jouluateriaa napaani ja teeskentelemässä, että eihän näin aikuisena enää niin niistä lahjoista välitä.. samalla kun sivusilmällä yritän kurkistella kuusen alle.

Sisältäköön itse kunkin joulu juuri niitä mausteita jotka tähän juhlaan ja sen viettämiseen mielestänne parhaiten sopivat!

tiistai 22. joulukuuta 2009

Mielikuvia, osa II

Kuten jo tunnustin, edellisestä köysikokeilusta tuli mieleeni jostain syystä ala-asteen käsityötunnit.

Tästä kuvasta mieleeni kuitenkin tuli jotain paljon korkealentoisempaa. Toivottavasti ette nyt pidä minua täysin narsistina, selvennykseksi vielä että en todellakaan kuvittele olevani taideteos. Mutta silti, hehän ovat kuin kaksi marjaa!

Dramaqueenitis..


.. ja Ingresin "La Grande Baigneuse":

sunnuntai 20. joulukuuta 2009

Ropemarks, Braille, you know the drill.

Toisin kuin aikaisemmin, tällä kertaa kuvia otettiin nimenomaan siitä pehmeämmästä maha- ja kylkilihasta.

Olin suorastaan haltioissani, kun korsettia purkaessa sen alta paljastui kuviontia mukailevat köyden jäljet. Jäljistä käy myös hyvin ilmi se, että jokainen korsettiköyden ympäri kiedottu koriste kiristää osaltaan korsettia pikkiriikkisen. Pojan sormenpäät siis joutuivat vereslihalle samalla kun itse sain nauttia muutamasta nipistyksestä ja tasaisesti kutistuvasta elintilasta.

Huomatkaa kuvassa myös edelleen taktisen lyhyt etusormenkynsi!

torstai 17. joulukuuta 2009

Vannomatta paras


Juuri kun pääsin sanomasta, ettei kuvia ole tähän blogiin luvassa ennen vuodenvaihdetta..

Hyvä silti näin. Messuilta kotiutunut luonnonvärinen juuttinaru sai vähintään arvoistaan seuraa laatikosta jo löytyneestä punaisesta hamppuköydestä. Luomuksen pohjana toimii jo aikaisemminkin blogissa esiintynyt korsetti, johon Poika Shibari You Can Use -kirjan ohjeistusta noudatellen lisäsi koristeellisen kuvioinnin. Sidonta löytyy kirjasta nimellä "Double Spine Rope Corset", muttei ole erityisen monimutkainen soveltaa itsekään jos peruskorsetti onnistuu.

Heti juuttiosion sitomisen alkuvaiheessa ihastelin itse ääneen köyden ihotuntumaa samalla kun Poika murehti sen jäykkyyttä. Koristeköyden pyörittely karheamman juutin ympärille saikin Pojan etusormen verille asti, eivätkä muutkaan sormenpäät enää sidonnan loppuvaiheessa erityisen hyvinvoivilta näyttäneet. Sidonta ei siis aina ole helppoa sitojallekaan!

Kaiken kaikkiaan lisäkäsittelemätön juuttinaru osoittautui ihan kelpo tavaraksi, joskin sen verran karheaksi ja jäykäksi ettei ainakaan vielä ihan kaikkeen sidontaan sovellu. Parhaiten juutti taitaa olla elementissään juuri tämänkaltaisina suurempina pintoina, jotka eivät vaadi loputonta solmumäärää. Enkä ihan rehellisesti sanottuna haluaisi juuttinarua nykymuodossaan lähellekään mitään erityisen herkkää aluetta. Ehkä naru käytössä pehmetessään hieman laajentaa reviiriään, mutta juuri kaksiväristä sidontaa varten ainakin itse olen luonnonväristä köyttä haikaillutkin. Hinta-laatusuhdekin on erityisen kohdallaan verrattuna keinokuituköysiin tai paikallisen pornomarketin puuvillatavaraan.

PS. Olenko se vain minä, vai tuoko tämä väriyhdistelmä ja materiaali muillekin mieleen joskus ala-asteella säkkikankaasta ja villalangasta värkätyt kaitaliinat? How's that for kinky.

keskiviikko 16. joulukuuta 2009

Ole tarkka, ota Pirkka.

Go K-ryhmä!

Epämääräisiä linkkejä pelkääville tarkennukseksi, että Citymarket-ketju ottaa myymälöihinsä myyntiin muutamia seksileluja. Ketjulla on siis enemmän rohkeutta asiassa kuin esimerkiksi suomalaisilla apteekeilla.

Ehdoton lempikohtani uutisessa on kuitenkin tämä:

"Myyjät saavat perehdytyksen tuotteisiin."

Tarviikohan lähin automarketti uutta asiantuntevaa myyjätärtä..

ETA: Oceansoul ehti ensin, sieltä ehkä hieman syvällisempää pohdintaa aiheesta tällaisen hihittelyn sijaan.