Profiilikuvassa ja aikaisemmin esittelemässäni korsettikuvassa armaan hamppuköytemme kaunis väri ei oikein pääse oikeuksiinsa. Hehkutinkin köyttä silloin kun se meille saapui, mutta kuvaa en silloin esitellyt. Köysi tilattiin Bind Me-nimisestä hollantilaisesta verkkokaupasta, jota suosittelen lämpimästi. Toimitus taisi peräti olla siinä kuuluisassa huomaamattomassa paketissa, olisikohan selitykseksi rajavirkailijoille ja muille höpönassukoille merkitty decorative ropes, mikä ei sinänsä osu kauaskaan oikeasta käyttötarkoituksesta.
Hamppuköysi on luonnostaan epämääräisen oljenväristä, asialle erityisen omistautuneet shibari-harrastajat taitavat vannoa sen ja jokseenkin samanvärisen juutin nimeen. Käsittelemättömän köyden väri ei kuitenkaan omaa esteettistä silmääni viehätä lainkaan yhtä paljon kuin tuo punainen, varsinkaan näin kalpealla iholla. Aluksi värin kestävyys vähän epäilytti, mutta se on pysynyt mukavasti vaikkei köysi aivan umpiläpivärjättyä olekaan. Ihan vielä Poika ei kuitenkaan uskalla askarrella hampusta esim. suukapulaa, sen verran värjäämiseen käytetyt kemikaalit pelottaa.
Hamppuköyden etu esimerkiksi meillä aikaisemmin käytössä olleeseen puuvillaan verrattuna on sen karheus. Itse sitomisen kannalta karheammassa köydessä solmut pitävät paremmin, eikä hamppuköysi venykään kuin puuvilla. Kaiken kaikkiaan siis solmut pysyvät paremmin kuosissa. Karheus ja selkeämpi kierre tuntuvat iholla mukavalta, ja köydestä jää kauniit jäljet - niistäkin voisin joskus esitellä kuvia, jos Poika antaa luvan. Kaikkein hauskinta hamppuköydessä näin sidottavan näkökulmasta on kuitenkin se, että toisin kuin puuvilla se värähtelee koko matkaltaan kun sitä esimerkiksi solmua tehdessä vie läpi, johtunee tuosta kierteestä.
PS. Ostoslistakin lyheni, ei tosin millään sen härskimmällä. Saatiin uusi sänky sukulaisilta sopuhintaan 0 euroa, ja se on juuri sellainen jonka halusinkin! Sain jo kuivaharjoitella sängyllä X-asennossa makailua, Pojan silmät kiiluivat lupaavan pahaenteisesti. Tai sitten se vain haaveili siitä, kuinka on nyt saanut melkein puoli metriä lisää tilaa jonne kieriä pelastautuakseen jäisten varpaiden hyökkäykseltä iltaisin.
Hamppuköysi on luonnostaan epämääräisen oljenväristä, asialle erityisen omistautuneet shibari-harrastajat taitavat vannoa sen ja jokseenkin samanvärisen juutin nimeen. Käsittelemättömän köyden väri ei kuitenkaan omaa esteettistä silmääni viehätä lainkaan yhtä paljon kuin tuo punainen, varsinkaan näin kalpealla iholla. Aluksi värin kestävyys vähän epäilytti, mutta se on pysynyt mukavasti vaikkei köysi aivan umpiläpivärjättyä olekaan. Ihan vielä Poika ei kuitenkaan uskalla askarrella hampusta esim. suukapulaa, sen verran värjäämiseen käytetyt kemikaalit pelottaa.
Hamppuköyden etu esimerkiksi meillä aikaisemmin käytössä olleeseen puuvillaan verrattuna on sen karheus. Itse sitomisen kannalta karheammassa köydessä solmut pitävät paremmin, eikä hamppuköysi venykään kuin puuvilla. Kaiken kaikkiaan siis solmut pysyvät paremmin kuosissa. Karheus ja selkeämpi kierre tuntuvat iholla mukavalta, ja köydestä jää kauniit jäljet - niistäkin voisin joskus esitellä kuvia, jos Poika antaa luvan. Kaikkein hauskinta hamppuköydessä näin sidottavan näkökulmasta on kuitenkin se, että toisin kuin puuvilla se värähtelee koko matkaltaan kun sitä esimerkiksi solmua tehdessä vie läpi, johtunee tuosta kierteestä.
PS. Ostoslistakin lyheni, ei tosin millään sen härskimmällä. Saatiin uusi sänky sukulaisilta sopuhintaan 0 euroa, ja se on juuri sellainen jonka halusinkin! Sain jo kuivaharjoitella sängyllä X-asennossa makailua, Pojan silmät kiiluivat lupaavan pahaenteisesti. Tai sitten se vain haaveili siitä, kuinka on nyt saanut melkein puoli metriä lisää tilaa jonne kieriä pelastautuakseen jäisten varpaiden hyökkäykseltä iltaisin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti