Tautiluokituksesta löytyy sukupuolisten kohdehäiriöiden listasta kohtana F65.5 sadomasokismi.
"Sukupuolinen kohdehäiriö: seksuaalinen kohdehäiriö; mielenterveyden häiriöitä, joissa normaalista poikkeaviin kohteisiin suuntautuvat pitkäaikaiset tai toistuvat sukupuoliset mielikuvat ja yllykkeet aiheuttavat henkilölle huomattavaa kärsimystä tai saavat hänet toistuvasti käyttäytymään niiden mukaisesti"
Sukupuolisen kohdehäiriön määritelmän lisäksi Terveyskirjastosta löytyy hakusanalla "sukupuoliset kohdehäiriöt" myös tarkempi määritelmä sadismista ja masokismista.
Muita kohdehäiriöitä ovat esimerkiksi pedofilia, transvestismi ja ekshibionismi. Minua kohdehäiriön määritelmässä häiritsee eniten kohta, jossa häiriöksi riittää toistuva käyttäytyminen mieltymysten mukaan. Pedofilian kohdalla tietenkin pelkkä käytöksen toistuminen epäilemättä kieliikin aidosti haitallisesta häiriöstä. Aika pelottava ajatus kuitenkin, että sekä Poika että minä sopisimme samaan kategoriaan. Me molemmat käyttäydymme toistuvasti mieltymystemme mukaisesti, täysin vapaaehtoisesti. Sairasta, eikö?
Sadomasokismin kuulumisesta tautiluokitukseen on kirjoitettu paljon paremmin ennen minua, esimerkiksi aikaisemmin mainitsemastani kirjasta Kivun kauneus löytyy Sofi Oksasen kirjoitus aiheesta. En siis lähde tässä Finlandia-voittajan tekstiä referoimaan tai parantelemaan vaan puhun mieliaiheestani eli itsestäni.
Olen useinkin yrittänyt löytää syitä omille mieltymyksilleni ja myöhemmin vähän suuttunut siitä itselleni. Aivan kuin alistumisen tarve ja siitä nauttiminen olisi oikeasti joku tauti, jonka juuret on löydettävä ja sitten kitkettävä.
Eilen asiaa ennen nukahtamista miettiessäni tajusin kuitenkin uuden näkökulman koko navantuijotteluun: omien tarpeidensa lähteet on hyvä tuntea, jotta niitä voi ymmärtää. Ehkä kaiken tämän introspektion tarkoitus ei ole parantua, vaan parantua alistujana. Kun ymmärtää edes vähän, mistä mikäkin tarve ja epävarmuus kumpuaa, niitä osaa käsitellä paremmin ja siten selittää toiselle osapuolelle. Mikään kun ei synny tyhjiössä, ei varsinkaan ihmisen luonteeseen ja seksuaalisuuteen liittyvät jutut.
Rivien välistä minua fiksumpi varmasti lukee jo, että olen viime aikoina taas kipuillut alistumiseni kanssa. Kaipaan Pojalta lisää sitä-ja-tätä tajuamatta oikein itsekään miksi. PMS-keijun suosiollisella avustuksella koko vyyhti purkautui muutama päivä sitten oikein vanhan kansan itkukohtauksella - tottakai keskellä yötä. Sen jälkeen olo on ollut alavireinen ja olen yrittänyt pyöritellä asioita vaipumatta uudestaan siihen suohon, jossa mikään ei tunnu oikealta eikä mikään riitä.
Toivon, että eilinen hetkellinen valaistuminen auttaa tulevaisuudessa. Jo se tuntuu lohduttavalta, etten sittenkään pidä itseäni sairaana tai viallisena miettiessäni eri juttujen aikaansaamia tunnetiloja ja syitä sille, miksi niitä tunteita haen. Nyt tuntuu taas siltä, että tällä kaivelemisella voi olla muunkinlainen kuin tuhoava vaikutus elämään.
Ehkä näillä sekoamisillakin on joku tarkoitus, ehkä en osaa kasvaa ilman niitä. Herättävät ainakin miettimään asioita.
"Sukupuolinen kohdehäiriö: seksuaalinen kohdehäiriö; mielenterveyden häiriöitä, joissa normaalista poikkeaviin kohteisiin suuntautuvat pitkäaikaiset tai toistuvat sukupuoliset mielikuvat ja yllykkeet aiheuttavat henkilölle huomattavaa kärsimystä tai saavat hänet toistuvasti käyttäytymään niiden mukaisesti"
Sukupuolisen kohdehäiriön määritelmän lisäksi Terveyskirjastosta löytyy hakusanalla "sukupuoliset kohdehäiriöt" myös tarkempi määritelmä sadismista ja masokismista.
Muita kohdehäiriöitä ovat esimerkiksi pedofilia, transvestismi ja ekshibionismi. Minua kohdehäiriön määritelmässä häiritsee eniten kohta, jossa häiriöksi riittää toistuva käyttäytyminen mieltymysten mukaan. Pedofilian kohdalla tietenkin pelkkä käytöksen toistuminen epäilemättä kieliikin aidosti haitallisesta häiriöstä. Aika pelottava ajatus kuitenkin, että sekä Poika että minä sopisimme samaan kategoriaan. Me molemmat käyttäydymme toistuvasti mieltymystemme mukaisesti, täysin vapaaehtoisesti. Sairasta, eikö?
Sadomasokismin kuulumisesta tautiluokitukseen on kirjoitettu paljon paremmin ennen minua, esimerkiksi aikaisemmin mainitsemastani kirjasta Kivun kauneus löytyy Sofi Oksasen kirjoitus aiheesta. En siis lähde tässä Finlandia-voittajan tekstiä referoimaan tai parantelemaan vaan puhun mieliaiheestani eli itsestäni.
Olen useinkin yrittänyt löytää syitä omille mieltymyksilleni ja myöhemmin vähän suuttunut siitä itselleni. Aivan kuin alistumisen tarve ja siitä nauttiminen olisi oikeasti joku tauti, jonka juuret on löydettävä ja sitten kitkettävä.
Eilen asiaa ennen nukahtamista miettiessäni tajusin kuitenkin uuden näkökulman koko navantuijotteluun: omien tarpeidensa lähteet on hyvä tuntea, jotta niitä voi ymmärtää. Ehkä kaiken tämän introspektion tarkoitus ei ole parantua, vaan parantua alistujana. Kun ymmärtää edes vähän, mistä mikäkin tarve ja epävarmuus kumpuaa, niitä osaa käsitellä paremmin ja siten selittää toiselle osapuolelle. Mikään kun ei synny tyhjiössä, ei varsinkaan ihmisen luonteeseen ja seksuaalisuuteen liittyvät jutut.
Rivien välistä minua fiksumpi varmasti lukee jo, että olen viime aikoina taas kipuillut alistumiseni kanssa. Kaipaan Pojalta lisää sitä-ja-tätä tajuamatta oikein itsekään miksi. PMS-keijun suosiollisella avustuksella koko vyyhti purkautui muutama päivä sitten oikein vanhan kansan itkukohtauksella - tottakai keskellä yötä. Sen jälkeen olo on ollut alavireinen ja olen yrittänyt pyöritellä asioita vaipumatta uudestaan siihen suohon, jossa mikään ei tunnu oikealta eikä mikään riitä.
Toivon, että eilinen hetkellinen valaistuminen auttaa tulevaisuudessa. Jo se tuntuu lohduttavalta, etten sittenkään pidä itseäni sairaana tai viallisena miettiessäni eri juttujen aikaansaamia tunnetiloja ja syitä sille, miksi niitä tunteita haen. Nyt tuntuu taas siltä, että tällä kaivelemisella voi olla muunkinlainen kuin tuhoava vaikutus elämään.
Ehkä näillä sekoamisillakin on joku tarkoitus, ehkä en osaa kasvaa ilman niitä. Herättävät ainakin miettimään asioita.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti