Korttipelejä

Suhteemme auvoisina alkuaikoina alistamisen koodinimeksi jostain syystä vakiintui kortin heiluttelu. Kaikille melkein millä tahansa keskustelupalstalla vierailleille on Hitler-kortti varmasti tuttu käsite, tämänkin kortin alkuperä lienee jossain vastaavassa tilanteessa.

Jo kesän lopulla leikittelin Pojan kanssa ajatuksella vaihtaa osia yhdeksi illaksi. Ei siis tullut aivan yllätyksenä, että syntymäpäivälahjoihini kuului upouudesta korttipakasta viety ja huolellisesti folioon paketoitu jokeri. Erinäisten aikatauluongelmien ja molemminpuolisen vitkuttelun ansiosta kyseinen kortti pääsi käyttöön vasta tänä viikonloppuna.

Aluksi mehustelin itsekseni sillä, kuinka voisin antaa Pojalle selkään ja kostaa kaikki saamani rangaistusläpsyt. Tai kuinka nöyryyttäisin sitä, käyttäisin jakkarana tai jotain yhtä yliampuvaa. Mutta mitä enemmän asiaa mietin, sitä oudommalta koko ajatus alkoi tuntua. Huomasin miettiväni enemmän mistä Poika pitäisi kuin sitä, minkä kokeileminen minusta olisi hauskaa. Tajusin samalla että monet Pojan pään menoksi suunnittelemani jutut olivat oikeastaan asioita, joita itse haluaisin kokeilla - mutten todellakaan alistajan roolissa.

Loppujen lopuksi kortti siis vaihtoi hetkellisesti omistajaa aika lempein seurauksin. Tiesin että Pojan sitominen sänkyyn aiheuttaisi jo itsessään lievää ahdistusta, joten en uskaltanut kokeilla mitään erityisen intensiivistä. Hauskinta oli saada Poika uskomaan että tiputtaisin sen päälle kuumaa steariinia. Säikyttelyn apuvälineenä toimi lähipornokaupasta ostettu hierontaöljyksi sulava kynttilä, jonka sytytin sopivan pahaenteisin menoin.

Vaikka hurjat suunnitelmat loppujen lopuksi muuttuivat huomattavasti miedommiksi, kortinlainaus oli mielenkiintoinen kokeilu. Huomasin esimerkiksi etten todellakaan voisi piiskata Poikaa, vaikka sitä ensin suunnittelinkin. Ja niin hauskaa kuin kahleissa vääntelehtivän Pojan katseleminen olikin, olen entistä varmempi siitä että viihdyn huomattavasti paremmin sidottuna kuin sitojana.