En pysty enää suhtautumaan välinpitämättömästi mihinkään naruun - kengännauhat, lippunarut ja varsinkin ne tupsupäiset verhopidikkeet ovat saaneet ihan uusia merkityksiä. Kun Poika suhteen alussa halusi tietää, minkä kokeileminen erityisesti kiinnostaisi, oli bondage heti listan kärkipäässä. Ja nimenomaan vielä se köysillä tapahtuva sitominen, vaikka nopeasti kiinnitettävissä kahleissa on toki puolensa.
Aluksi jouduimme tyytymään ihan peruspuuvillanaruun, joka oli turhan ohutta ja muutenkin aika köykäistä tavaraa. Sai siitäkin sentään jotain aikaiseksi, muutaman kerran kokeiltu breast harness on tähän asti jäänyt monimutkaisimmaksi viritykseksi. Kyseisiä tissivaljaita (kyllä, minä se tiedän miten asiat ilmaistaan kauniisti) sain pitää myös julkisilla paikoilla lähtiessäni tyttöjen kanssa rimpsalle - värivalokerho ja tanssahtelu tuntuu harvinaisen oudolta, kun tissien välissä kulkee narua. (Suosittelen kokemusta lämpimästi, mutta älkää kertoko Pojalle.)
Mutta! Nyt meillä on oikeaa hamppuköyttä ja se on punaista! Yritän tällä hehkutusblogaamisella lievittää harmitustani siitä, ettei kyseistä köyttä vielä ole ehditty testaamaan. Toiveissa on, että jossain vaiheessa naruleikeistä voisi saada jopa kuvia myös tänne.
Tiedän, ettei Anttilan kodinhömppäosastolla pitäisi saada punastusta aiheuttavia kiksejä, mutta katsokaa nyt tätä! Jos en tietäisi että sisustusnaru luovuttaa alta aikayksikön, venyy ja paukkuu ja on muutenkin doubleplusungood, olisin jo ostanut ihanasti hohtavia tupsunaruja ainakin kiljoona metriä. Allaoleva tupsu löytyisi esimerkiksi Porin Nauhasta ja napista, sinne!
Aluksi jouduimme tyytymään ihan peruspuuvillanaruun, joka oli turhan ohutta ja muutenkin aika köykäistä tavaraa. Sai siitäkin sentään jotain aikaiseksi, muutaman kerran kokeiltu breast harness on tähän asti jäänyt monimutkaisimmaksi viritykseksi. Kyseisiä tissivaljaita (kyllä, minä se tiedän miten asiat ilmaistaan kauniisti) sain pitää myös julkisilla paikoilla lähtiessäni tyttöjen kanssa rimpsalle - värivalokerho ja tanssahtelu tuntuu harvinaisen oudolta, kun tissien välissä kulkee narua. (Suosittelen kokemusta lämpimästi, mutta älkää kertoko Pojalle.)
Mutta! Nyt meillä on oikeaa hamppuköyttä ja se on punaista! Yritän tällä hehkutusblogaamisella lievittää harmitustani siitä, ettei kyseistä köyttä vielä ole ehditty testaamaan. Toiveissa on, että jossain vaiheessa naruleikeistä voisi saada jopa kuvia myös tänne.
Tiedän, ettei Anttilan kodinhömppäosastolla pitäisi saada punastusta aiheuttavia kiksejä, mutta katsokaa nyt tätä! Jos en tietäisi että sisustusnaru luovuttaa alta aikayksikön, venyy ja paukkuu ja on muutenkin doubleplusungood, olisin jo ostanut ihanasti hohtavia tupsunaruja ainakin kiljoona metriä. Allaoleva tupsu löytyisi esimerkiksi Porin Nauhasta ja napista, sinne!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti