keskiviikko 22. lokakuuta 2008

Ällöö, ne pussailee!

Varsinkin kesällä, kun kaikki oli vielä kovin uutta ja ihmeellistä (miksei ihastumista saa pullotettua?), vaimo huomautti muutaman kerran meidän olevan ällösöpöjä. Oli itse asiassa huomattavasti hankalampaa tottua kaikkeen siihen söpöstelyyn ja hellittelyyn kuin varsinaiseen kinkyilyyn. Piiskan saaminen on noin miljoona kertaa helpompaa kestää kuin se, että joku tuijottaa silmiin tai silittää poskea - tai, vielä kauheampaa, tekee molempia yhtä aikaa. The shock, the horror!

En ollut aikaisemmin ollenkaan tottunut moiseen söpöilyn määrään, enkä oikeasti käsittänyt miksei parin tunnin bussimatkalla muka voi istua eri penkkiriveillä että voisi nukkua rauhassa. Nyt olen tietenkin täysin pilalle hemmoteltu tässäkin mielessä, en tiedä onko Poika tyytyväinen vai kauhuissaan luomastaan hellyyshirviöstä. Useimmiten aamuni alkaa sillä, että tajuan puoliunisena Pojan nousseen jo sängystä ja tekevän lähtöä töihin - ja vaadin ehdottomasti haleja ennen kuin päästän sen tekemään aikuisjuttuja.

Äkkiseltään ehkä luulisi että ylenmääräinen söpöstely ja kinkyseksi eivät sopisi yhteen. Jos kerran se haliminen ja silmiin tuijottelu on mukavaa, eikö silloin hellä seksikin toimisi? Itsekin aina välillä huomaan haikailevani vaniljaseksin perään, miettiväni kuinka olisi mukavaa kynttilänvalossa romantillisesti huokaillen silitellä toista. Ja onhan se mukavaa, mutta poikkeuksetta olen huomannut ennemmin tai myöhemmin ajattelevani "no tukistaisi nyt edes".

Ja poikkeuksetta Poika tukistaa.

Ja se voittaa kaikki silitykset.

Ei kommentteja: