Kun olin vasta tutustunut koko BDSM-alakulttuuriin, olin sitä mieltä että panta on kliseistä kliseisin symboli koko touhulle (minä en ainakaan IKINÄ ...). Ollessani vielä nuori ja murea ostin lemmikkieläinkaupasta söpön pienen niittipannan festarireissua varten talutushihnoineen kaikkineen - fiksumpi olisi ehkä jo tässä vaiheessa tajunnut miettiä, miksi se tuntui niin kovin hauskalta ajatukselta. Festarien jälkeen panta jäi pyörimään laatikon pohjalle enkä ajatellut sitä sen enempää.
Nykyään kuljen arkipäivisin astetta hillitympi panta kaulassa. Mitään sen ihmeempiä seremonioita ei sen pukemiseen liittynyt, panta on toki ollut mukana myös leikkihetkissä mutta sillä ei ole sen ihmeempää roolia. Toimii lähinnä muistutuksena Pojasta silloin, kun liehun milloin missäkin omin päin. Onneksi opiskelijana voi pukeutua melkein mihin tahansa sen herättämättä sen suurempaa kummastusta kanssaeläjissä, en ole joutunut selittelemään pantaa kavereillekaan sen ihmeemmin. Äiti toki ehti jo kummastella olenko joutunut talutushihnaan, onneksi olin kommentin kuullessani selin ja sain pidettyä mölyt mahassani.
Muutaman viikon päästä on kuitenkin tiedossa asteen fiinimmät juhlat, jonne ei nahkapannassa oikein ole asiaa. Tätä tarkoitusta varten käytiin sitten Pojan kanssa ostamassa pyhäpanta eli oikeastaan aika harmittoman näköinen kaulakoru, joka sopii juhlatamineisiin vähän mukavammin. Sain jo koeajaa pantaa sukujuhlissa, toimii ihan mukavasti vaikka se on toki paljon helpompi unohtaa kuin varsinainen panta.
Olen ehkä maailmankaikkeuden suurin harakka ikinä, mutta olen kyseisestä helystä aivan tohkeissani. Panta on toki ihana ja olen jo pikkuhiljaa oppinut että sen voi oikeastaan yhdistää melkein mihin tahansa (paitsi nyt siihen iltapukuun), mutta ei se erityisen naisellinen kapistus ole. Luontainen mieltymykseni kaikkeen mikä kiiltää on joutunut väistymään ja muut korut saaneet jäädä odottamaan myöhempiä aikoja, mikä on oikeastaan vähän tylsää.
Mutta nyt voin leikkiä tyttöä!
.. ajatuksena toki oli joskus kirjoittaa pannasta astetta syvällisemmällä otteella, liittyyhän siihen kaikenlaista symboliikkaa jota ei tule päivittäin ajateltua. Juuri nyt ei kuitenkaan irtoa mitään kovin syväluotaavaa itsetutkiskelua koska MULLA ON UUSI KORU.
Nykyään kuljen arkipäivisin astetta hillitympi panta kaulassa. Mitään sen ihmeempiä seremonioita ei sen pukemiseen liittynyt, panta on toki ollut mukana myös leikkihetkissä mutta sillä ei ole sen ihmeempää roolia. Toimii lähinnä muistutuksena Pojasta silloin, kun liehun milloin missäkin omin päin. Onneksi opiskelijana voi pukeutua melkein mihin tahansa sen herättämättä sen suurempaa kummastusta kanssaeläjissä, en ole joutunut selittelemään pantaa kavereillekaan sen ihmeemmin. Äiti toki ehti jo kummastella olenko joutunut talutushihnaan, onneksi olin kommentin kuullessani selin ja sain pidettyä mölyt mahassani.
Muutaman viikon päästä on kuitenkin tiedossa asteen fiinimmät juhlat, jonne ei nahkapannassa oikein ole asiaa. Tätä tarkoitusta varten käytiin sitten Pojan kanssa ostamassa pyhäpanta eli oikeastaan aika harmittoman näköinen kaulakoru, joka sopii juhlatamineisiin vähän mukavammin. Sain jo koeajaa pantaa sukujuhlissa, toimii ihan mukavasti vaikka se on toki paljon helpompi unohtaa kuin varsinainen panta.
Olen ehkä maailmankaikkeuden suurin harakka ikinä, mutta olen kyseisestä helystä aivan tohkeissani. Panta on toki ihana ja olen jo pikkuhiljaa oppinut että sen voi oikeastaan yhdistää melkein mihin tahansa (paitsi nyt siihen iltapukuun), mutta ei se erityisen naisellinen kapistus ole. Luontainen mieltymykseni kaikkeen mikä kiiltää on joutunut väistymään ja muut korut saaneet jäädä odottamaan myöhempiä aikoja, mikä on oikeastaan vähän tylsää.
Mutta nyt voin leikkiä tyttöä!
.. ajatuksena toki oli joskus kirjoittaa pannasta astetta syvällisemmällä otteella, liittyyhän siihen kaikenlaista symboliikkaa jota ei tule päivittäin ajateltua. Juuri nyt ei kuitenkaan irtoa mitään kovin syväluotaavaa itsetutkiskelua koska MULLA ON UUSI KORU.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti